Mikä siinä onkin, ettei ihmisrukka tunne rajoja? Olen luukuttanut yhtä biisiä enemmän tai vähemmän jatkuvasti viimeiset kolme päivää. Johan siihen menikin lähes vuosi, ennen kuin tajusin The Pains of Being Pure at Heartin hienouden... Mutta kuten sanoin: kun jokin kolahtaa, se kolahtaa sitten täysillä, eikä siinä vaiheessa paljoa järki päätä pakota.
Tänään on jo perjantai ja viikonloppu lähestyy. Nukkukaahan pupuset piiiiitkään!
Don't say the hour's growing late
Don't say we should be going straight
'Cuz I can tell you're strange like me
I took me almost a year to realize what a beauty The Pains of Being Pure at Heart is. A bit sad, but better late than never... Especially when once again I don't know what constraining means and I've been listening to this same song maybe a bit too many times over the past three days. Oh well.
Today it's already Friday and the weekend is heading our way. Sleep looooong in the mornings, dears!
Toi levyn kansikuva (?) on niin hieno, että pakko jossain vaiheessa tutustua tarkemmin. Yleensä se menee niin, että jossain sattumalta kuulen jotain hyvää bändiä, oon huono tietoisesti ottamaan uutta musiikkia kuunteluun - huolimatta siitä miten olisi suositeltu :D Jumitan aina hyväksi havaittuja vanhoja.
ReplyDeleteKansikuvahan se on, ja äkkiä vaan tutustumaan! ;) Joskus noiden uusien musiikkien kanssa kestää, ja itselläkin on paljon sellaisia kausia, että jumittaa vaan niissä vanhoissa. Sitten joskus taas uusia tulee roppakaupalla eikä niitä edes ehdi kunnolla kuunnella. :)
Delete