2013/04/09

Sk8er boi

Pääsiäiskuvia en saa ulos kamerasta. Tarttis päivittää ohjelmat. Argh, argh ja argh. Hypätään siis hetkeksi kesään -->

Skeittaus. Kuinka kauan olenkaan halunnut osata liikkua, kenties hyppiäkin, rulliin kiinnitetyllä laudalla kesäisessä auringonpaisteessa! Yhtä kauan olen kuitenkin todennut, että ei, kömpelyys yhdistettynä pelkoon asfaltti-ihottumasta ei ole se maailman paras ominaisuus lajia ajatellen. Siksi olenkin aina tyytynyt korkeintaan toteuttamaan ulkoista tyyliä ilman itse urheilua. Sekä kuolaamaan vastakkaisen sukupuolen edesottamuksia rampeilla ja reileillä.

Viime kesänä kuolaus hoituikin kameran linssin kautta. Kyllä kelpaa.

Tietenkin keksin jostain, että ensi kesänä aion itse opetella skeittaamaan, vaivaisen 15 vuoden haihattelun jälkeen. Joten jos olen kesäkuukausina normaaliakin hiljaisempi, se johtuu vain siitä, että parantelen fyysisiä ja henkisiä mustelmiani sängyn pohjalla.


UntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitled


Skating as in skateboarding. I've been wanting to learn how to skate for ages, but just as long I've realized that a clumsy girl who dislikes hitting the asphalt very much isn't the best kind of gal when skateboarding comes along. Uh-oh. That's why I've always settled for copying the clothing style instead of the actual sport. And of course drooling over skater boys.

Last summer I did the drooling through the lens of a camera. Me likey.

Somehow I also got this idea in my head of actually, finally, next summer learning how to skateboard after 15 years of yearning. So if you're not hearing from me at all during the summer, it's just that I'm healing all my bruises in the bottom of my bed.

12 comments:

  1. Ai että, hienoja detaljeja! Kylläpä tuli ikävä kesää. Onneksi sellainen on tiettävästi luvassa tänäkin vuonna...

    Ensi viikolla tulee 25 vuotta siitä, kun isäni osti minulle (ja sisaruksilleni) ensimmäisen rullalaudan. Siitä lähtien skeittaus oli mulle henki ja elämä toistakymmentä vuotta. Vanhemmiten rullailu on valitettavasti jäänyt satunnaisemmaksi, mutta yhtään kokonaan skeittaamatonta vuotta ei ole ollut, ja viime kesänä ilmassa oli jopa kunnollisen comebackin tuntua. Nykyään on kivaa just se, kun skeittareita on niin monen ikäisiä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa, tsemppiä vaan sullekin! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ite huomasin tässä kuvia blogatessani, että suurin osa on hetkistä, joina kukaan ei ole varsinaisesti laudan päällä tai tee mitään trikkiä.. Hee.

      Ihan huippua, että satunnaisuudesta huolimatta joka kesä hyppäät laudan päälle!! :) Arvostan. Monenikäisiä tosiaan löytyy, vaikkakin ainakin tuolla Oulun Hintan skeittiparkissa tuntuu olevan iso kasa 10-vuotiaista scoottaajia, huok. Anyway. Kiitän tsempistä! Katsotaan, miten nopeasti saan itseni hajalle, jos sen skeitin päälle nyt uskaltaudun. ;)

      Delete
    2. Sen takia kuvat ehkä olivatkin niin kiinnostavia, ei mitään perusskeittikuvia. :)

      Joo, varmasti jatkan skeittausta jossain muodossa niin kauan kuin jalat kantaa, se on niin verissä. "Skuuttaus" taitaa tosiaan olla kova juttu nykynuorison keskuudessa, viime vuonna näkyi paljon jätkänpätkiä potkulautoineen täälläkin päin. Joku niistä jopa aukoi mulle päätään antiikkisen puhelimeni takia. :D Mutta onneksi nuoria skeittaajiakin näkee paljon. Meidän lapset (8 ja 10 v) ovat kokeilleet muutaman kerran joskus, mutta eivät vielä ole suuremmin innostuneet, enkä ole viitsinyt tuputtaa, kiinnostuvat sitten jos kiinnostuvat.

      Vinkki: jos haluat vähän harjoittaa tasapainoa niin ettei lauta lähde heti alta, kokeile esim. maton päällä. Ollieta olen joskus nähnyt treenattavan nurmikollakin. :)

      Delete
    3. Hahaha, voi ei, päätään aukovat pikkupojat on pahimpia! Noo, onneksi meillä taitaa riittää semmosia vastaan ignoraustaitoja. ;)

      Kiitän, täytyypä lähteä ensisijaisesti nurmikolle treenailemaan!

      Delete
  2. Ja sitte kun sä opit niin saat opettaa mua :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ööööm, eli ehkä 10v päästä? ;D

      Delete
  3. Mä olen joskus seissyt sen päällä kotona ja sekin on jo hirvittänyt aika paljon,
    vaikken täysin nössöksi itseäni katsoisi, mutta kun...
    Siispä itsekin viime kesänä tyydyin vaan kuvaamaan skeittaavia poikia ja sellaiseen
    taitaakin jäädä, vai pitäisikö tästä ottaa joku kimppahaaste! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mäkin oon lähinnä vaan seissyt laudan päällä. Snoukka sujuu kyllä, mutta skeitti on todellakin pelottava! Kun se voi lähteä jalkojen alta milloin vaan ja sitten vastassa on kova asfaltti pehmeän lumen sijasta, auts.. Oh well.

      Kimppahaaste vastaanotettu! ;)

      Delete
  4. Tosi hienoja kuvia!! Oot taitava <3 Musta skeittaus on kivaa, mutta pelottavaa. Taas noita lajeja, joissa mulle ainakin iskee itsesuojeluvaistot ihan täysillä päälle :P Nuorempana yritin skeittailla jonkin verran, nykyään ei tulis ehkä mitään xD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits! <3

      Todellakin itsesuojeluvaisto iskee päälle. Toisilla sitä ei oo sitten ollenkaan.. Mulla on aina ollut se vahvana, joten se, että olis alottanut nuorena, ei auttais tässä asiassa ollenkaan. Nössö mikä nössö. :P Mut ehkä sitä vielä vois uskaltaa!

      Delete
  5. Huikeita vauhtikuvia, olet niin lahjakas kuvaaja! :)

    Asiaan liittyvä angstaus, tahdoin pienenä 7-vuotis synttärilahjaksi skeittilaudan, mutta en sitä saanut, koska sitä ei myyty paikallisessa kodinkoneliikkeessä xD Sain sitten hiiripehmolelun :)

    Onnea skeittailuun :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!! :')

      Hihihi, harmi ettet saanut skeittilautaa.. Tästä tulikin mieleeni ala-asteaikaiset neonpinkit rullaluistimet, jotka maksoi MiniManissa muistaakseni alle sata markkaa, ja ne kiinnitettiin omien kenkien päälle. Koskaan en niilläkään oppinut esim. jarruttamaan.

      Delete