2014/05/03

I keep it upstairs

Edellinen postaus - mitä siitä voisi sanoa? Muuta kuin kiitos, KIITOS, valtavasti, kaikista ihanista kommenteista, niin täällä blogin puolella kuin muuallakin!!!! Tippa linssissä niitä olen täällä lukenut. Ja jos tekstini herätti yhdenkään ihmisen ajattelemaan asioita aavistuksen uudelta kantilta, olen iloinen. Kiitos. :)

Sitten ei-toivotuista elämän kulmikkuuksista johonkin vähän valoisampaan. Kuten olen jo muutaman kerran maininnut, pahvilaatikot elävät ihan omaa elämäänsä ylimmän kerroksen kerrostalokaksiossa. Keittiöstä puuttuu sentäs enää loppusilaus, ja suihkuseinäkin saatiin paikalleen tällä viikolla. Mutta ne muut huoneet... ei puhuta niistä. Onneksi tuoreilla leikkokukilla, hyvällä ruualla, ja mitä näitä nyt on, pystyy helposti huijaamaan eteerisen tunnelman puutavararöykkiöiden ja vaatehuonekaaoksen lomaankin.


JTJ_1497JTJ_1500JTJ_1485JTJ_1486JTJ_1483JTJ_1492JTJ_1560

Thank you for all the comments on my last post. You made my day!! But now for something lighter - pictures of a new home. As I've mentioned probably a hundred times before, cardboard boxes seem to have a life of their own here. But with fresh flowers and delicious food I can at least pretend that this looks like a ethereal top-floor apartment and not just a building site.

12 comments:

  1. En. Kestä. Toi sohva on niiiiin ihana <3

    ReplyDelete

  2. Jäin vaan tuijottamaan tota kuvaa ja vaikka kuin ois olosuhteiden pakosta lyhyt tukka niin voi hitsi että se näyttää hyvältä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aww kiitos!! Hyvinä hiuspäivinä tykkään itsekin. ;)

      Delete
  3. Luin eilen tuon edellisen postauksen ja vieläkään ei tunnu, että osaa mitään kommentoida. Muuta kuin että paljon oot saanut tosiaan kestää, mutta onneksi elämä on kuitenkin voittanut. <3

    Ja noi lyhyet hiukset - ne on ihanat! Antaa vähän toivoa toiselle kikkarapäälle, jonka hiukset ovat päättäneet tehdä joukkolähdön jostain syystä. Vaikka nyt ei enää tunnu siltä, että siitä haluaisi valittaa jostain tyhmästä hiustenlähdöstä, koska maailmassa on pahempaakin. Mutta niinhän se ihmisellä menee: pienet ongelmat tuntuu suurilta, ennen kuin suurempia tulee kuvoihin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Toivottavasti elämä voittaa jatkossakin. <3

      Kurjaa, että hiukset tippuilevat. :/ Ja siis nimenomaan, omat ongelmat on aina niitä suurimpia sillä hetkellä, eikä niitä oikein voi vertaillakaan muihin. Aina on joku vialla. ;) Mullakin nää hiukset kihartuu (hoitojen jälkeen voi tulla ihan erilaisina ulos uusi hius, mutta nää on kyllä nyt aika samikset ku mulla ennenkin), katotaan millaseksi afroksi muodostuvat, kun vähän saavat pituutta. :P

      Delete
  4. Teilloin niin nättiä :)) <3 hiljaa hyvä tulee, eikä teillä oo enää paljoa tekemistä, isoimmat jutut jo tehty! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No aww, kiitos! :) Kyllä täällä vielä tekemistä on, sisustamisesta on vähän turha haaveilla ennen ku seinät on maalattu. xD

      Delete
  5. Huomasin ja luin tämän kaiken vasta nyt. Minulta oli mennyt kaikki niin pahasti ohi, etten voi käsittääkään. Olo on aivan tyrmistynyt. Joskus mietin, mitä on tapahtunut, mutta en osannut arvatakaan, mitä oletkaan joutunut käymään läpi. Aina välillä maailma tuntuu niin kovin väärältä paikalta, että ilmoille pääsee vain hämmentynyt "Miksi?".

    Menetin oman äitini rintasyövälle 20 vuotta sitten ollessani varhaisessa teini-iässä ja jotenkin tällaiset kokemukset osuvat ehkä senkin takia vielä voimakkaammin mielen sopukoihin.

    Oma terveys on siitä mystinen otus, että siihen muistaa kiinnittää usein tarkempaa huomiota vasta silloin kun joku ilkimys tuota terveyttä järkyttää. Ja sitä valittaa milloin mistäkin muka merkittävästä pikkuasiasta, kunnes koko homma saa aivan uuden perspektiivin.

    Olet aivan uskomattoman upea ja rohkea nainen, vaikken sinua blogia enempää tunnekaan.

    Ja tuo uusi tukka. Vaikka se onkin kovia kokenut, se näyttää upealta! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoista! <3 Eihän tämmöset asiat IKINÄ ole millään mielellä toivottavia. Saatika edes ennustettavissa, ainakaan nuorella iällä. Mutta toisaalta eihän auton alle jäämisetkään ole. Tässä kuitenkin vielä ollaan ja eteenpäin mennään! Oon tosi pahoillani, että äitisi ei selvinnyt. :( Vaikka tapahtumasta on noinkin kauan, niin eihän semmoseen ikinä totu.

      Mitä parhainta ja aurinkoisinta kesää kuitenkin sulle! :)

      Delete