2016/02/16

No escape from reality

Olette varmaan kuulleet, miten tämän vuoden influenssaepidemia on pahin hetkeen? Ja miten tauti tuntuu pitävän sitkeästi kiinni hengitysteistä, useiden viikkojen ajan?

Ja miltä se sitten tuntuu? Kaamealta. Tässä mennään kolmatta viikkoa, virus vaihtui bakteeriin poskionteloissa, joten sentäs on (toivottavasti toimivia) antibiootteja, joita napsia. Työt kasaantuvat, treeneihin ei pääse ja peruskunnon romahtamisen lisäksi pää on koetuksella neljän seinän sisällä. Keskittymiskykyä ei oikein riitä edes leffoihin tai kirjoihin, joten olen keskittynyt makaamaan - en vaakatasossa, vaan selkä aavistuksen pystyssä, joten tukehtuisi.

Viltin alta poistumiseen ihmisellä on vain kolme syytä: hakeakseen ruokaa jääkaapista (tai kaupasta, tai ainakin suklaata jos ei muuta), häätääkseen kissan jälleen kerran pois tiskipöydältä, ja ottaakseen kuvan siitä harvinaisesta valoilmiöstä, joka ikkunoista kurkottelee ja leikittelee ajatuksella keväästä.


JTJ_0688-4JTJ_0713-6JTJ_0726-8JTJ_0739-10JTJ_0722-7JTJ_0712-5JTJ_0734-9


Maybe you've heard that at least in Finland this year's epidemic of influenza is worst in years. And I have to say it surely isn't nice. This is my third week being sick - work gets piled up, there's no way I'll get to dance practice and my head is trying its mightiest to stay intact. I don't have energy to concentrate on anything, so I've mainly been just laying around.

There are only three reasons one must get out from the coziness of the blanket: to get food from the fridge (or the store, or if not food then at least chocolate), to shoo away the cat from various places she should not be in, and to take photos of the rare light effects that reach out through the windows and whisper thoughts of spring into our ears.

No comments:

Post a comment