House of the rising sun

Kääntäessäni katseeni ikkunaan voin todeta, että tänään on enimmäkseen taas sellainen tasaisen tappava harmaa päivä. Pilviä, tuulta, ei mitään järin houkuttelevaa. Ei sillä, että täältä vällyjen alta ulos edes lähtisin, mutta piristää se aurinko sisälläkin - kuten eilen napatut kuvat todistavat.

Pari vilahdusta taas kotoakin, yhä ja edelleen keskeneräisestä makuuhuoneesta sekä ruokasalin (lue: olohuoneen nurkkauksen) seinällä olevasta tämänhetkisestä taidekollaasista. Metsästin metallisia, valkoiseksi maalattuja taululistoja pienen ikuisuuden, ja vihdoin löysin ne Zarrosta. Pidän niiden siroudesta, en olisi kelpuuttanut mitään Ikean lastulevylistoja meille. Taulut vaihtelevat fiiliksen mukaan, tällä hetkellä seinältä löytyy Anne-Julie Aubryn printti, ystävän grafiikkaa, metallikyltti Lontoosta ja pitkään mukana kulkenut 7" jostain mistä lie. Seinävalaisin retroa.

When I look outside the window, I see a grey sky. Wind in the trees, a carpet of clouds, nothing tempting. Not that I would go outside anyway with this sickness. But sunshine can cheer one up even indoors, as the pictures taken yesterday prove.

There are a couple of shots from our home, too - from the never-finished bedroom and the corner of the living room we call our dining room. I hunted for those slim, steel slates for what seemed like forever, and finally found them from Zarro. Art on the slates (we have two) keeps changing depending on our current mood and vision.