Kevät on vaarallista aikaa. Ihminen saattaa hairahtua kuvittelemaan jotain ihmeellisiä ajatuksia jostain puolimaratonista heti, kun hiekkaa ja asfalttia alkaa näkyä kinosten alta. Ja äityä juoksentelemaan trikoissa ja kevyessä takissa. Ja kirota, kun ei tanssitreenien jälkeen reisistä löydy puhtia.
Tilanne on itseasiassa sama joka kevät, ja vaikka joskus muinoin (lue: 6 vuotta sitten) puolikkaan juoksinkin aloittamalla treenin talvitauon jälkeen vasta huhtikuussa, tuskallisen matkan vilkkuessa kalenterissa kesäkuun lopussa, huomaan nykyisin elokuun hämärien iltojen vaipuneen kattojen ylle ennen kuin olen ehtinyt suoda ajatustakaan koko kahdenkymmenenyhden kilometrin kokonaisuudelle. Jäänee siis tänäkin vuonna väliin. Onneksi Töölönlahtea voi kiertää huvikseenkin.
Spring is a dangerous time. Every year when the asphalt no more hides behind banks of snow I get this weird idea about running a half marathon. And yes, I know the one time I've done it (6 years ago) I started practising after the winter break at early April, and the run was in June, so I'm not late yet. But every year I also wake up in August noticing that I haven't done a damn thing to actually finish a 21 km run. Oh well. I'll just run for fun then.
