2009/04/09

Suurkoulu - puolesta vai vastaan?

Äsken juotu suuri ja vahva café latte -kupillinen nosti vereni kofeiinipitoisuuden taivaisiin, ja aiemmin vallinnut synkeä olotila vaihtui hypomaniaan. Siispä täydellinen hetki kirjoittaa syvällisistä asioista!

Aiemmin tänään kahvitellessani tyydyin kuitenkin vain teehen, kun kävin juttelemassa erään kaupunginvaltuutetun kanssa. Muutamia kertoja olen yrittänyt ottaa kaupungin eri tahoihin yhteyttä diplomityö mielessäni. Suunnittelen lopputyönäni erään koulun korjausta ja laajennusta. Koulun, jonka tulevaisuus on tällä hetkellä auki - on ehdotettu mm. vanhustentaloa ja puskutraktoria. Varmaa on kuitenkin se, että tällä hetkellä rakennuksessa opinpolkuaan käyskentelevät balttiarallaa tuhat oppilasta tulevat muutaman vuoden päästä olemaan jossain muualla. Aihe on kuuma peruna, ja kaupungilla ollaan suhtauduttu fiktiiviseen työhöni melko nihkeästi tai jopa torjuen pääsyni aiheeseen liittyviin tilaisuuksiin. Tällä kertaa onneksi kävi toisin.


Jo muutamien vuosien ajan eri lautakunnissa, valtuustossa ja hallituksessa on käyty läpi erilaisia vaihtoehtoja muutamien peruskorjaukseen tulevien Oulun koulujen tilanteesta. On esitetty erilaisia kouluyhdistelmiä ja hintahaarukoita. Jossain vaiheessa pari vuotta sitten joku neropatti keksi, että hei, rakennetaan yksi yhteinen suurkoulu! Näin päästään kerralla kaikista home- ja sisäilmaongelmista, tehostetaan kiinteistöjen ylläpitokustannuksia ja kaiken kaikkiaan saadaan ongelmat lakaistua maton alle. Uudisrakennuksen vaihtoehtoa pyöriteltiin pitkään. Siihen tehtiin lukuisia muutosehdotuksia, mutta käsitykseni mukaan ne enimmäkseen hylättiin, ja hankesuunnitelma on pysynyt kokonaan tai lähes ennallaan koko tämän ajan. Viime syksynä edellinen kaupunginvaltuusto jätti asian pöydälle. Mielestäni tämä oli melkoista vastuun pakenemista. Näin ollen päätös, rakennetaanko uusi koulu vai korjataanko vanhoja, sysättiin uuden valtuuston harteille.

Olin itse kuuntelemassa uuden eli nykyisen valtuuston ensimmäistä istuntoa. Lähdin pois kuitenkin ennen päätöksen julistamista, sillä yli kolme tuntia istuttuani puheenvuoropyynnöistä oltiin käyty läpi vasta maksimissaan puolet. Siinä ajassa puhujista suuri osa koitti erilaisilla järkisyillä perustella uuden monitoimitalon, suurkoulun, nousemista OYSin takamaille. On totta, että jotkin asiat toimisivat kenties paremmin suuressa koulussa. Mutta onko se syy vanhan hävittämiselle? Toivosta luopumiselle?

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että suurissa kouluissa ongelmat kärjistyvät. Tätä ollaan nähty jo Oulussakin eräässä eteläisen kaupunginosan koululaitoksessa, vaikka jotkin tahot sanovatkin, ettei heillä kiusaamista tapahdu ollenkaan. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan myöskään väitetyt suurien kouluyksiköiden positiiviset puolet eivät tosiasiassa ole yltiöpäisen mahtavia pieniin kouluihin verrattuna. Esimerkiksi valinnaisaineet ovat kaikissa kouluissa resursseista kiinni, eikä varoja varmasti ole suuressa koulussa käytettävissä yhtään sen enempää, kuin on ollut tähänkään asti pienemmissä yksiköissä. Hankesuunnitelman mukaan tämän uuden koulun rakentaminen maksaa hitusen enemmän, kuin kolmen nykyisen koulun korjaaminen. Entä kiinteistönhoitokustannukset - mainitsemassani tutkimuksessa todetaan (tai väitetään, miten vaan) kustannusten pienenevän vain tiettyyn pisteeseen asti, suhteessa oppilasmäärään. Kun oppilaiden sankka joukko kasvaa, eivät kulut enää pienenekään.

Puhumattakaan sosiaalisista ja psyykkisistä ongelmista, jotka suuri koulurakennus tuo tullessaan. Puhutaan, että 'kouluunhan tulisi erillisiä yksiköitä eri ikäryhmille, ei se silloin ole suurkoulu'. Totuus kuitenkin on, että lapset kokevat sen silti yhtenä kouluna. Väliäkö sillä, kuinka monta solua rakennuskompleksi pitäisi sisällään. Jos oppilaita ja henkilökuntaa on yhteensä n. 1600 aina päiväkodista lukioon asti, ei yhteentörmäyksiltä voida välttyä. Mielestäni suurkoulun puolustajien tulisi yhtä kärkevästi puolustaa resurssien lisäystä niin, että henkilökuntaa saataisiin riittävästi niin opetukseen kuin oppilashuoltoonkin. Ryhmäkokoja tulisi saada pienemmiksi. Oulussa lienee keskiarvo 25 oppilaan paikkeilla, mutta koot vaihtelevat paljon. Luokattomissa lukioissa kurssikoot voivat olla todella suuria, mutta on myös alakoululuokkia, joissa 34 oppilasta on ahtautunut samaan luokkaan ja yksi opettaja yrittää pitää järjestystä yllä. Suuri koulu voi olla mahdollisuus monelle ulospäinsuuntautuneelle lapselle tai nuorelle. Syrjäänvetäytyvät taas voivat kärsiä suurestikin.



Muistan itse pienenä tokaluokkalaisena, miten jo vitoset tuntuivat hurjan isoilta. Edes ala- ja yläkoulun yhdistäminen saman katon alle ei tunnu mielestäni luontevalta. Hallinnollisestihan peruskoulu on nykyään yhtä ja samaa yhtenäiskoulua, mutta fyysisesti sen ei tarvitse sitä olla. Itse olen käynyt samassa kaupungissakin asuessani eri kouluja useissa eri rakennuksissa. Yläasteellani taisi olla oppilaita maksimissaan 300, ja sekin tuntui jo suurelta. Tietenkin kaikki on suhteellista. Hyvällä arkkitehtisuunnittelulla voidaan saada paljon aikaan, mutta ei ihmeitä.

Voisin puhua loputtomiin Oulun kaupungin päätöksenteosta, siitä miten kouluhanketta on jyrätty eteenpäin lopsauttamatta korvaakaan tutkimustuloksille tai kansalaisten mielipiteille. Toki joukossa on niitäkin, jotka ovat taistelleet alkuperäisten korjausvaihtoehtojen puolesta. Valitettavasti heidän äänensä ovat hukkuneet raivoisan puolustuksen alle. Asiaan liittyy paljon mutkia niin liikenteen järjestämisen, suunnittelukilpailun kuin lapsivaikutusten arvioinninkin suhteen.

Joka tapauksessa lopputulos on se, että pohjoisen suureenpieneen kaupunkiin nousee muutaman vuoden kuluttua jotain jättimäistä. Aika näyttää, toimiiko se hyvänä vai huonona esimerkkinä muulle Suomelle. Minä en silloin ole täällä.


Mikä on sinun kantasi suuriin kouluihin?
Millaisissa kouluissa olet itse opiskellut ja miten koet niiden koon vaikuttaneen elämääsi?


Kalevan sivuilla on käyty keskustelua koulun rakentamispäätöksen tiimoilta. Oman kommenttinsa voi heittää kehiin täällä, tai lukea jo näpyteltyjä mielipiteitä. Niitä kun löytyy molempiin suuntiin.

Kuvat Opetusministeriö, YLE

12 comments:

  1. Joo itehän oon tässä kivasti sivusta seurannu tätä tilannetta, kun tosiaan Kastellissa kävin koulua ja nyt on sitten pikkuveli siellä oottelemassa että mitä käy ja milloin. Onneks ei tarvi ite olla todistamassa paikan päällä niitä seurauksia sitten.

    Ja joo, muistan ekaluokkalaisena kun meidän koulussa oli vaan kolme luokkaa et miten pelkäsin maailman eniten niitä kolmosluokkalaisia :/

    ReplyDelete
  2. Kävin 1.2.-luokat pienessä 80 oppilaan koulussa, joka sitten lakkautettiin. Ylä- ja ala-asteinen yhdistäminen ei oo hyvä juttu :(

    ReplyDelete
  3. sarkku, joo :/ Tietysti seurausten näkemiseenkin menee varmasti vuosia, mutta kun jo on kerta olemassa tutkimustuloksia koulujen koon vaikutuksista lasten käyttäytymiseen, miksi niitä ei oteta huomioon?

    Anna, kaikki keiltä olen kuullut kokemuksia kouluajoistaan, ovat sitä mieltä että pienet koulut on aina kivempia. Sääli että niitä ei kauheesti enää ole :(

    ReplyDelete
  4. Meidän ala-asteella oli joku 60 oppilasta, ihan täydellisen kokoinen koulu! En muista, että siellä ei olisi joku juttu sujunut hyvin. Kaikkiin ongelmiin pystyttiin kiinnittämään heti huomiota, kun porukkaa oli niin vähän, ja opettajat tunsivat oppilaansa! Yläaste oli sit tietty isompi koulu, mutta en koe että sillä enää siinä vaiheessa oli niin väliä. Pääasia olisi, että ala-asteet (nykyisin alakouluja?) olisi pieniä.

    Jossain vaiheessa uhottiin tuon kouluni lopettamista, mutta onneksi sen ympäristöön on nyt muuttanut paljon lisää lapsia ja näin saa jatkaa toimintaansa :) Siellä on nyt taas se sama n. 60 oppilasta, välillä huiteli neljässäkymmenessä.

    ReplyDelete
  5. laughable-loves, kuulostaa ihanan pieneltä koululta! Oma pienin koulukokemukseni taitaa olla sekin 100 oppilaan luokkaa. Tietenkään koko ei merkitse kaikkea - ei muutama kymmenen oppilasta tuo autuutta, jos opettajia ja muuta henkilökuntaa on liian vähän :( Mutta yleensähän ammattitaitoisten aikuisten puute ilmenee vain suurissa kouluissa.

    ReplyDelete
  6. Mää en oo hirveen perillä tästä Oulun jutusta, kun onnistuin just muuttaan pois sen vauhkoomisen tieltä. Mutta en voi käsittää, miksi ne lapsiraukat pitäs tunkea samaan kompleksiin! Ei se voi olla hyvä homma, kun siellä valitettavasti vaan hukkuu massaan. Ja mua pelotti ekaluokkalaisena jo jotku nelosluokkalaiset, niin entä ne riehuvat yläastelaiset? hui.

    Tää vaan kuulostaa semmoselta jutulta, ettei oo aateltu loppuun asti niitä seurauksia, mitä asiasta mahollisesti seuraa.

    Ite en haluisi lastani jättikouluun, joten haaveilenkin, että siinä vaiheessa pääsis muuttamaan pienempään kuntaan.

    ReplyDelete
  7. norppa, just noin mäkin ajattelen. Sanotaan, että eri ikäluokat olisivat omissa yksiköissään niin, ettei syntyisi jokapäiväistä kanssakäymistä ja siten ahdistusta vaikka isommista oppilaista. A) jos noin on, miksi lapset pitää sitten tunkea sinne samaan rakennuskompleksiin ja B) eivätkö he oikeasti muka törmää missään vaiheessa päivää?

    Uskon, että aika monella on toivomuksena saada lapsensa pieneen kouluun. Laittakoot ne päättäjät, jotka tätäkin asiaa eteenpäin vievät, lapsensa sitten sinne jättikouluun.

    ReplyDelete
  8. Iso EI suurkouluille! Lapset osaavat tehdä toistensa koulunkäynnistä helvettiä jo pienellä iällä nykyään ja suurissa ryhmissä joukkoon hukkuu kyllä heti, jos on hiljaisempaa ja ujompaa tyyppiä. Sama EI suurille päiväkotiryhmille. Päiväkodissa työskennelleenä ei ole kenenkään etu, jos lapsia puskee ovista ja ikkunoista sisään ja päivä kuluu vain liukuhihnahommaan syömään-potalle-ulos-potalle-syömään-nukkumaan-potalle. murr.

    ReplyDelete
  9. Itse oon myöskin noitten kohtuullisemman kokoisten koulujen kannalla. Olen työskennellyt parin sadan oppilaan koulussa ja itse opetan heistä reilua sataa ja jo siinä määrässä on tekemistä pysyä kärryillä kuka on kuka ja miten kenelläkin menee. En voi kuvitellakaan, miten vaikeaa olisi sitten, kun naamat vaihtuvat joka jaksossa ja sellaista jatkuvuutta ei ole.

    Ei tietty liian pieni yksikkökään ole hyvä jo ihan työyhteisön toimivuuden kannalta. Ollapa paikassa, jossa on vaan muutama työkaveri, siinä sitten kun menee sukset ristiin niin aijai...

    ReplyDelete
  10. Marge, kiitos että kommentoit myös työntekijöiden kannalta asiaa :) Se kun jää useimmiten huomioimatta, kun lasten etua ajatellaan kuitenkin ensin.

    Mietin, että lisääntyykö työpaikkakiusaaminen suuressa kouluyksikössä? Yhtälaillahan opettajat voivat olla syrjäänvetäytyviä (vaikka suurin osa koulutukseen hakeutuvista taitaa olla melkoisen ekstroverttejä). Eikä kiusaaminen ole aikuistenkaan keskuudessa harvinaisuus..

    ReplyDelete
  11. Lasten näkökulma on hirmu tärkeä, mutta olisi hyvä, ettei sitä työyhteisö-näkökulmaakaan unohdettaisi, koska ne töissä olevat aikuiset siellä kuitenkin sitä hommaa pyörittää. Itse olen miettinyt työssä jaksamiseen liittyviä juttuja paljonkin, koska ei nämä uran ekat työvuodet vaikuta olevan sieltä helpoimmaista päästä.

    Vaikea se on sanoa, miten opet ryhmäytyy isommassa koulussa, itselläni kun ei ole kokemusta kauheen isoista yksiköistä. Toki kuppikuntia opehuoneisiin tulee herkästi (itsekin huomaan viettäväni eniten aikaa samanhenkisten työkavereiden kanssa, vaikka pärjään hyvin ihan jokaisen kanssa). Olen kokenut, että koulumaailmassa (ja varmaan muuallakin?) työkavereihin tutustuminen on hankalaa, isossa koulussa porukkaan sopeutuminen siellä opehuoneessa on erityisen työlästä.

    Heh, täytyy muuten sanoa, et läheskään kaikki opet eivät ole hirmu ulospäinsuuntautuneita :) Toki alalle hakeutuu sellaisia (ainakin luokanopeksi), mutta me aineenopet olemme kyllä heterogeenisempää sakkia ja tunnen monta jopa melko hiljaista ja varovaista opea. Kukin tyylillään, kunhan homma toimii :)

    ReplyDelete