2009/05/26

Type: negative

Sain Norpalta blogeissa pyörineen negatiivisuushaasteen. Ideanahan on keksiä huonoja asioita numeroiduista kohdista. Kuten muutkin ovat toitottaneet, älkää ottako vastauksiani ihan tosissaan ;) Joskus tämänkaltainen marmatus on kuitenkin tarpeen, jotta tajuaisi, miten paljon positiivista sitä elämään mahtuukaan! (näin sanoo neiti peruspessimisti, eh..)


1. Nimessäni:
Mielestäni se on hieman tylsä. Okei, toinen nimi ei ole tylsä - tänäänkin pankkitäti sitä päivitteli. Toista nimeäni taitaa Suomesta löytyä joku parisenkymmentä. Etunimi oli vielä ala-asteella kohtuu erikoinen, kun sitä ei löytynyt suomalaisesta nimipäiväkalenterista. Koko nimessäni (miinus toinen etunimi) on myös alliteraatiot eli alkusoinnut, vähän niinkuin joku värssy. No, ainakin nimi jää kai mieleen. Oho päädyin kertomaan myös positiivisia asioita :D No koitetaanpa tehdä muidenkin kohtien kanssa niin!

2. Kasvoissani:
Pyöreät posket, iso nenä, arght! Musta tulee vanhana mummona niin kauhea roikkuposki ettei tosi. Tämä on fakta. Nenä ei ehkä oo itsessään niin iso, mutta purentani vuoksi sivuprofiilissa leuka jää sen verran taakse, että nenä pääsee oikein kunnolla esiin. Lisäksi minulla ei ole otsan kaarta. Toisinsanoen en pidä sivuprofiilistani. Sen sijaan silmät ja pisamat on enimmäkseen jees.

3. Vartalossani:
Tyypillinen nuoren naisen dilemma: se heiluva hyytelö luiden päällä, ja ei, sitä ei kutsuta lihakseksi. Kestän töppökoipeni, kierot polveni ja nakkisormeni, jos saisin vähän tota ylimäärästä pois. Ja siihenhän auttaa kermaisen suklaajäätelön mussuttaminen, kyllä... Enimmäkseen yritän olla ajattelematta peilikuvaa tai käyttää vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä ja näyttävät edes siedettävältä (aina ei jaksa sitäkään). Yläselkä on lempikohta vartalossani. Se on yksi harvoista kohdista, jotka ruskettuvat, ja siellä voi pilkottaa lihaksiakin jos oikein tihrustaa.

4. Luonteessani:
Ujous ja tietynlainen saamattomuus, yhdistettynä. Kaipaisin enemmän uskallusta ja rohkeutta. Spontaaniutta. Toisaalta harkitsevaisuus on vain osa minua, enkä varmaan osaisi olla ilman sitä ominaisuutta.

5. Vaatekaapissani:
Aivan liian pieni, todellakin! Nykyisessä asunnossani on kaksi vaatekaappia, toinen hyllyillä ja toinen tangolla varustettu. Needless to say että eihän niihin mahdu mitään... Tosin yhdet täydelliset farkut niihin mahtuisi kuitenkin. Ihan varmasti.

6. Kotonani:
Lattiat. Rumimmat muovimatot ever, kylpyhuoneessa myös seinät ovat muovia. Yök. Ja niin, kun suuret ikkunat tuijottavat etelään päin, olisi kiva jos niiden jatkeena olisi parveke... Vaan eipä tämä ole kotini edes kauaa enää.

7. Työssäni:
Ailahtelevaisuus. Juuri kun luulet, ettei sinulla ole kiirettä minkään projektin kanssa ja erehdyt viettämään rennommin yhden päivän, kostautuu sen ensi viikon hyperpäivillä jolloin pää ei pysy enää minkään perässä. Lisäksi työnäkymät vievät aina vain hyvin lyhyen matkan päähän - ei voi tietää, onko syksyllä enää töitä. Kolmanneksi, en tiedä haluanko tehdä tämän alan töitä lopun ikääni, tai ainakaan samalla kaavalla. Niin ja aina parempi palkkakin olisi jees :D

8. Ystävissäni:
Ovat aivan liian hajallaan! Toisaalta on kivaa, kun voi matkustaa ympäri Suomea nähdäkseen ystäviä ja tutustuakseen eri kaupunkeihin. Lähes mille tahansa festareillekin mennessä löytyy joku, jonka luona mahdollisesti yöpyä. Mutta se ei ole kivaa, kun monia ystäviä näkee niin kovin harvoin :(

9. Perheessäni:
Perhe on niitä asioita, joita ilman ei osaa olla, mutta jotka käyvät hermoille yleensä varsin helposti. Ja tottakai sekin olisi kivaa, että perhe olisi koossa sellaisena, kuin se joskus oli.

10. Harrastuksissani:
Jotenkin en nyt osaakaan selkeästi marmattaa :D Joten pitää tsempata sillä saralla. Harrastukset... Ovat kurjia kun vievät liikaa aikaa. Kun mielenkiinnon kohteita on niin paljon. Kun ei kuitenkaan ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisi. Olisi kätevää, jos kiinnostaisi vaan joku yksi asia.

11.Kumppanissa:
Se ei aina tajua, miten jotkut asiat on suuria ja vaikeita ja elämää suurempia. Mutta miehillä nyt vaan on putkiaivot.

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
Briillä on vähän taipumuksia kovaan sirkuttamiseen! (tämä on inside, anteeksi)

13. Kielenkäytössäni:
Ääripäät. Olen monesti liian hiljaa, ja asioita jää sanomatta, kun en saa suutani auki. Toisaalta, kun pääsen vauhtiin, suustani tupsahtelee ihan mitä sattuu.

14. Musiikkimaussani:
Siinä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se on liian laaja. Ei ehdi kuunnella kaikkea sitä mitä haluaisi! :D

15. Kotikaupungissani:
Kaupungin päättäjät. Kaupunkikuvallisissa, rakennustaiteellisissa ja muissa arkkitehtuuripoliittisissa kysymyksissä tämä kaupunki on osoittanut uppiniskaisuutensa ja tietämättömyytensä moneen kertaan. Tai sitten se on vain äärimmäistä typeryyttä.

16. Ruokavaliossani:
Mässäys. En oikeasti aina edes tykkää kaikesta semmoisesta, mutta kun sitä on pakko saada! Olisi kivaa syödä tosi terveellisesti. Olisi ja olisi.

17. Lapsissani:
En tiedä negatiivista, positiivista on tällä hetkellä se, ettei niitä ole.

18. Naapureissani:
Alakerran Limp Bizkitiä ja Fintelligensiä täysillä kuunteleva urpo. Tämän ihanan ihmisen jumputuksesta saivat nauttia myös lauantaiset vieraani. En tiedä millaiset subwoofferit herra omistaa, mutta sietäisi nipsasta pari piuhaa poikki. Muut naapurit ovatkin sitten enimmäkseen harmittomia.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
Stressi. Nyt on hyvin monta asiaa päällekäin, ja kaipaan pientä seesteisyyttä. Toisaalta tämäkin on tietyllä tapaa luontaista minulle. Jos on pitkään liian hiljaista, alan haalia käsittämättömiä määriä tekemistä. Se pitää virkeänä. Siihen asti, kunnes uupuu.

20. Tulevaisuudessa:
Epävarmuus töistä, valmistumisesta, ihmissuhteista, kaikesta. Tietenkään tällaisia asioita ei pitäisi ajatella liikaa - ne pahatkin asiat tulevat jos ovat tullakseen, ei niihin voi varautua.


Tästä meemistä käy kyllä hyvin ilmi diplomaattisuuteni, jota on mielestäni monesti hieman liikaa. En osannut edes marmattaa kunnolla, vaan heti piti käydä puolustelemaan ja katsomaan asiaa eri näkökulmista! :D

Haastan kaikki, joilla on huono päivä ;)

7 comments:

  1. Taidan ekaa kertaa kommentoida blogissasi :) vasta vähän aikaa sitten tähän törmäsin ja vaikutti kivalta!

    Olen kanssasi samaa mieltä että joskus pitää kunnolla marmattaa, marista ja ruikuttaa, sillä silloin saattaa huomata myös niitä asioita, jotka oikeasti ovat hyvin. Oli hassua lukea tuota, että olet välillä liian hiljainen etkä saa sanottua mitään ja välillä taas hupatat liikaakin - kuulostaa niin tutulta! Minulla on ihan samanlainen ongelma ja välillä olen joutunut hankaliin tilanteisiinkin, kun sanon mitä sylki suuhun tuo :) kaikki ihmiset kun yllätys yllätys ei aina ajattelekaan asioista samalla tavalla kuin minä!

    Tsemppiä sulle!

    ReplyDelete
  2. Muahhaaa... hyvä juttu jälleen kerran ;O) Ei sulla nyt niin hirveästi ole marmattamista kuitenkaan, pientä stressiä tosin havaittavissa!!

    ReplyDelete
  3. Paivi, kiva että törmäsit! Kävin myös vilkuilemassa sinun blogiasi tässä yksi päivä, mutta pitää tutustua siihen paremmalla ajalla enemmän :) Toi puhuminen on kyllä jännä juttu.. Miten sen luonteeseen vaikuttaa seura, yleinen mielentila ja toki veren promillemääräkin. Outojen seurassa olen mieluiten hiljaa, etten nolaisi itseäni höpöttelemällä typeriä :) Tsemppiä myös sinne!

    Mikaela, kiits ;) Pientä stressiä joo, ihan pientä vaan.. :D

    ReplyDelete
  4. Heh, musta tulee varmaan kans roikkunaamainen mummo :D Mulla on kauheen löysä iho naamassa jo nyt.

    ReplyDelete
  5. norppa, roikkuillaan sitten yhdessä xD Tai sit jos olis isona tosi rikas niin voisi ostaa kalliita rasvoja ja käydä kasvohoidoissa..

    ReplyDelete
  6. Yksi roikkunaama lisää ilmoittautuu! Olen kyllä jo nyt.. :P

    ReplyDelete
  7. Jutta, hyvä, voidaan sitten perustaa roikkunaamaisten kerho! En nimittäin usko väitteeseesi tämänhetkisistä roikkuposkista ;)

    ReplyDelete