2009/05/06

Uupuneet opiskelijat

MTV3 tiedotti tänään uutisissaan, että joka viides lukiolaistyttö kärsii uupumuksesta. Tutkimus on tehty Suomen Akatemian oppimisen ja motivaation tutkimisen huippuyksikössä. Tytöt kuulemma pyrkivät poikia enemmän täydellisyyteen ja ottavat ulkoiset paineet liiankin tosissaan. Saanen kysyä, tuliko tämä kellekään yllätyksenä?

Depressed (4649749639)
Picture by Sander van der Wel via Creative Commons License

1990-luvun alun laman jälkeen suorituskeskeisyys yhteiskunnassamme tuntuu kasvaneen huimasti. Lisää tulosta halutaan tahkoa hinnalla millä hyvänsä, ja yleensä hinta on nimenomaan työntekijöiden terveys. Viime vuosina henkiseen jaksamiseen on onneksi alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Näin ainakin työelämässä, sillä etenkin yksityisellä sektorilla työterveys voi toimia yllättävänkin hyvin. Toki asioiden havaitseminen vaatii tarkkanäköisyyttä pomolta ja työkavereilta, ja kenties pientä nöyrtymistä henkilöltä itseltään. Ja tietenkin 24/7 töitä huhkivat yksityisyrittäjät ovat asia erikseen - heillä kun ei ole erillistä työterveyttä, vaan asiat täytyisi hoitaa kunnallisten terveyspalvelujen kautta. Ja kaikkihan tietävät, millaiset jonot niihin on.

Kuitenkin yhä nuoremmat oppilaat ja opiskelijat kärsivät uupumuksesta ja masennuksesta. Valtion ja kuntien resurssit eivät riitä esimerkiksi tarpeeksi monen koulukuraattorin, saatika koulupsykologin, palkkaamiseen niin, että he voisivat olla yhdessä koulussa kahdeksasta neljään viitenä päivänä viikossa. Usein oppilashuollon palvelut on järjestetty siten, että sama kuraattori kiertää useampia kouluja ja on tavattavissa yhdessä paikassa kenties vain kerran viikossa. Sama pätee psykologiin ja lääkäriin, terveydenhoitaja sen sijaan on yleensä paremmin paikalla.

Itse muistan suorituspaineiden alkaneen jo ala-asteella. Olin keskivertoa parempi oppilas, vaikka toki minullakin on ollut ne heikot aineet, joista ei saanut kasia parempaa vaikka teki mitä. Olisin varmaan saanut kaikesta kymppejä läpi kouluhistoriani, mikäli olisin vähän ahkerampi lukemaan. Kun todistus silti oli hyvä, saattoi saada jonkun lelun 'palkinnoksi'. Tottakai hyvästä suoriutumisesta pitää kehua, enkä muista että huonoja numeroitani olisi koskaan moitittu.

Silti olin kai aina vain liian kiltti ja tunnollinen, enkä ole päässyt niistä eroon vieläkään. Sana ei tuntuu liian vaikealta lausua. Vastuullisia asioita on kiva hoitaa, mutta jossain vaiheessa niitä aina huomaa ottaneensa hartioilleen liikaa, ja tuntuu kaatuvansa niiden alle. Ei osaa sanoa mielipidettään mihinkään, koska pitää muiden mielipiteitä totuuksina. Kuvittelee muiden vaatimusten olevan mahdottomia, vaikka tosiasiassa kukaan muu kuin sinä itse ei vaadi mitään. Uhrautuvaisuus (älä sekoita marttyyriuteen) ja perfektionismi eivät myöskään ole toivottuja ominaisuuksia, mikäli haluaa pitää itsetuntonsa kasassa. Käsi ylös, kuulostaako tutulta?

Uupumus ja liian suuret vaatimukset/odotukset, joita ei tunnu pystyvän täyttämään, johtavat ennenpitkää masentumiseen. Vaikka näihin asioihin onkin kiinnitetty huomiota viime aikoina, tuntuu minusta edelleen siltä, että asiat mainitaan mediassa ja unohdetaan seuraavana päivänä. Vaihtoehtoisesti vaaditaan kouluampumisia, jotta asioille herätään. Sittenkin asiat unohdetaan vuoden sisällä, tai byrokratian rattaat vain pyörivät tuskastuttavan hitaasti.

Jos sekä puolustusvoimat että Yle mahdollisesti tulevan mediamaksun myötä saavat Suomen bruttokansantuotteesta n. 1% kumpainenkin (valtion budjetti vuodelle 2009 on n. 46 miljardia euroa), niin mitä tapahtuisi, jos molemmat luopuisivat 1/10 omasta osuudestaan lasten ja nuorten mielenterveystyön hyväksi? Ja aikuistenkin?



Tasaa kaikki
p.s. Olen itse tällä hetkellä jälleen kerran kaamean flunssan kourissa, joten hourailuni ovat kyllä juuri sitä luokkaa. Viikonloppuna häät ja ensi viikolla tanssikisat - parempi olisi parantua pian...

5 comments:

  1. Ääääh flunssan kourissa allekirjoittanutkin...kolmatta päivää :/ ei kivaa. Parantumisia! :)

    ReplyDelete
  2. Ja ikävä kyllä tuo "kiltin tytön syndrooma" jatkuu ihan normi työelämässä tosi monella. Tehdään vaativia hommia mukisematta paskalla palkalla kun "pojat" käy palavereissa, kerää hienot tittelit ja liksat. Itse olen opetellut tästä tietoisesti eroon ja kasvattanut selkärankaa, nyt taitaa pomoni lähinnä pelätä minua ;O)
    Ja muuten, eikö sinuakin ota päähän nämä tutkimukset joissa todetaan itsestäänselviä asioita? Nuoret tytöt kokevat poikia enemmän ulkonäkö-paineita, no d'oh!!

    ReplyDelete
  3. Hyvä kirjoitus taas! Koitahan parantua! Ootko varma, ettei ole allergiaoireita? isi

    ReplyDelete
  4. Niin minunkin mielestäni ja niin tuttua - monestakin näkökulmasta! täti

    ReplyDelete
  5. W, voi ei.. Parantumisia sinnekin!

    Mikaela, ihan totta joo :/ Tästä aiheesta voisi kirjoittaa sivukaupalla, mutta kipeily verotti kirjoituskykyä. Silti välttämättä halusin jotain sanoa.. Nää tutkimukset todellakin ottaa joskus päähän! Etenkin, koska niille huokaillaan ja tuloksista järkytytään, mutta loppujen lopuksi ne eivät vie mihinkään, mitään ei tehdä. Huok. Mutta hyvä kun olet päässyt liikakiltteyden yläpuolelle :)

    Isi, kiitos! Voi olla jotain allergiaakin osaksi, ainakin tota katupölyä on ihan riittämiin liikenteessä.. Yleensä kyllä vasta koivu antaa ilmoittaa itsestään hengitystiehyeissäni, ja täällä pitäisi kukkia vasta leppä..?

    Täti, kiitos! Toivottavasti pikkuhiljaa yhteiskunta menisi siihen suuntaan, että ylityötunteja töissä tai opiskeluissa tekevät eivät olisi automaattisesti "parempi" - vaikkakin sitten niin uupuneita.

    ReplyDelete