2012/04/01

Hiljaiset siivet

Vuoden vaihtuessa kirjoitin pitkähkön jutun siitä, miten vouhkaus elämän uudistamisesta yhden numeron vuoksi on mielestäni jokseenkin älyvapaata hommaa. En usko siihen, että ihmisen järkeilyvietin seurauksena kehitetty vuosiluvun vaihtuminen toisi tullessaan mitään mullistavaa. Oman olemuksensa täydellinen refreshaaminen on silmänlumetta, eikä yksi kellonlyömä poista hetkellisesti hevosvaunuiksi muuntautuneita kurpitsoja komeroista tai tee kenestäkään maagisesti kauniimpaa, kiitollisempaa tai muuten vaan parempaa ihmistä.

Mutta tavoitellut muutokset lähtevät silti aina itsestä. Ja joskus turha kansanjuhla, sen luomat paineet ja krapula ovat ainoat keinot saada ihminen katsomaan menneisyyteen. Vaikka joskus usein tuntuukin, että junnaa paikallaan, niin jokin muuttuu aina, väistämättä. Asiat vain huomaa vasta pitkää aikaväliä tarkastelemalla. Kaikkeen ei tarvitse jättiaskelia, ja muutokset tapahtuvat joskus myös ikään kuin itsestään. Lisäksi menneisyydestä voi oppia, aina.

Tässä välissä alkuperäisessä tekstissä oli lista kolmesta asiasta, joiden suhteen muutuin vuonna 2011 - sekä ajatusmalleiltani että toiminnaltani. En tietenkään täysin kääntänyt takkiani, sillä introverttiyteen taipuvasta ihmisestä ei saa päinvastaista muutamassa kuukaudessa eikä se ole tarkoituskaan, mutta jo pienet muutokset voivat tuoda tuloksia ja helpotusta arkeen. Ja ne asiat, joiden on luullut olevan irroittamaton osa itseään, voivatkin olla jotain ihan muuta.


Hiljaiset siivet


Tällä hetkellä tuntuu turhalta toistaa listaa. Ehkä palaan siihen sitten, kun vuosi vaihtuu seuraavan kerran. Lopulta nimittäin jätin koko postauksen julkaisematta alkuvuoden rankkuuden vuoksi. En pystynyt iloitsemaan mainitsemistani pienistä, positiivisista muutoksista koska tuntui, että unohdin ne täysin vuoden kahtena ensimmäisenä viikkona ja piilouduin stressin ja pimeyden taa. Olin rikkonut (ja rikon jatkuvasti edelleen) sen yhden ainoan uudenvuodenlupaukseni pidemmistä yöunista ja salainen toiveeni noudattaa Stellan onnellisuusteoriaa karahti kipeästi teräville kiville. Kun koko alkuvuosi on yhtä maanantaita, ovat pienet ilon aiheet kuin neuloja heinäsuovassa: niiden etsiminen kiinnostaa yhtä paljon kuin... no, tiedätte.

Olen silti väittänyt kaikille, joilla on ollut yhtään samoja ongelmia, että vuosi 2012 tulee olemaan edeltäjäänsä parempi. Ja seison edelleen sanojeni takana. Mikään ei tapahdu itsestään eikä askeleita jonkin saavuttamiseksi ota puolestasi kukaan muu, mutta aina on myös niitä asioita, jotka tulevat eteen odottamatta. Silloin punnitaan rohkeus tarttua tilaisuuteen. Riskejä karttavana tiedän, että hyppy tuntemattomaan ei ole mutkatonta, mutta kuinka monta kertaa uskaltamista on tarvinnut katua?

Hetkessä elämistä joutunee jokainen hektisessä nykymaailmassa asuva opettelemaan. Joskus se on mahdotonta, joskus vaivattomampaa kuin luuleekaan. Joskus aika kulkee tuskastuttavan hitaasti, joskus se saisi pysähtyä kokonaan. Mieliala aaltoilee, kulkee kuoppaisia teitä ja kaipaa lepoa enemmän kuin sitä on mahdollista antaa. Vuotta on vielä melkein kolmesataa päivää jäljellä ja sinä aikana voi tapahtua vaikka mitä, mutta kuukausien verran eteenpäin ajattelu ei kiinnosta järisyttävän paljoa silloin, kun keskittyy pysymään hereillä hailakassa kevätauringossa, haaveilee tulevista keikoista ja matkoista ja huomaa hymyilevänsä enemmän kuin aikoihin.



(Just some random rambling about life, changing things either purposefully or by accident, living in the moment and so on. Sorry, no energy to translate this time. :/)

18 comments:

  1. Aamen! Kuulostaa ihan minun pohdinnoilta. Riskien ottaminen ja hyppy tuntemattomaan on kuitenkin kannattanut, vaikka edelleen toisinaan paniikissa pohdinkin, mitä tässä vielä tulee tapahtumaan ^__^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noinhan se on! Tottakai riskien kanssa voi sattua huonostikin, mutta harvemmin niitäkään asioita kuitenkaan KATUU. Koska ei siitä ole mitään hyötyä, parempi vaan katsoa eteenpäin.. :)

      Delete
  2. Äh, monta kertaa aloitan kommentin alusta, ku en osaa sanoa mitä mielessä pyörii. Viime aikoina on ollu aika yleistä se. x) Joka tapauksessa komppaan. Hetkessä elämisen taito on juttu, joka ois kaikkien niin hyvä oppia. Jos miettii/haikailee/oottaa aina vain tulevaa "sitten kun" -tyyliin, huomaa pian, että aika - elämä - on menny täysin hukkaan. Aina löytyy päteviä tekosyitä, joiden varjolla riskit voi jättää ottamatta. Kyl mä oman kokemukseni mukaan sanon, että riskinotto useimmiten kannattaa, tavalla tai toisella (eli niistä epäonnistumisistakin seuraa loppupeleissä, ainakin pääasiassa, pelkkää hyvää).

    ReplyDelete
  3. Lisäys äskeiseen loppuun: ...mutta se hyvä ei välttämättä ookaan sitä, mitä ennalta ootti sen olevan, vaan jotain aivan muuta, ehkä jopa vielä paljon parempaa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toi on niin hyvin sanottu!! Sama pätee huonoon - ei se välttämättä ole oikeasti huonoa, plus että miten siihen muka voisi varautua muutenkaan? Ei mitenkään. Vielä kun sen tosiaan oppisi, ettei aina tarvitsisi pelätä pahinta. Koska riskien idea kuitenkin on siinä, ettei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Eihän sitä tiedä muutenkaan, otti riskejä tai ei! Mutta pienen jännityksen kanssa elämä on vähän mielenkiintoisempaa. ;) Ja asioiden tekeminen harvemmin kaduttaa jälkeenpäin! Tekemättä jättäminen sen sijaan voi jäädä kaivelemaan pitkäksi aikaa. Tosin mikäpä minä oon sanomaan tämmöstä.. ehh. Kai sitä tässä nuoruusangstien jälkimainingeissa alkaa pikkuhiljaa oppia asioita. :D Ystävä sanoi joskus hyvin: kellä on varaa olla ottamatta riskiä? Mitä jos se johtaakin johonkin todella hyvään? Ja mitä jos ei - kuoleeko siihen? Harvemmin.

      Delete
    2. Aina tulee jotain huonoa aivan kuten hyvääkin. Ei se asia muutu ottaako riskejä vai ei, mut todennäkösempää on saada enemmän hyvää ottamalla riskejä kuin jänistämällä sen huonon pelossa. :p Sanoinkohan tarpeeks epäselvästi? :D Ja jännitys, kyllä! Jollain tasolla sitä on aina elämässä oltava, vaikka jännitys ja sen etsiminen voikin merkitä niin eri asioita eri ihmisille. Liian tasainen on vain tylsää.

      Delete
    3. Toikin on totta - ei niitä hyviä ja huonoja asioita oikein voi estää - mutta etenkin jos valittaa tasapaksuutta tai tuntuu, ettei koskaan saavuta mitään, voi miettiä, ottaako oikeasti edes riskejä sen jonkin saavuttamiseksi? Faktahan on, että päästäkseen jonnekin "parempaan" paikkaan/tilaan missä tällä hetkellä on, ihmisen on mentävä epämukavuusalueelle. Ja yleensä se tarkoittaa riskejä, jolloin voi käydä myös köpelösti.

      Delete
    4. Niin se menee. Valittajat harvemmin riskejä ottavat tai tekevät ylipäätään tarpeeksi muuttaakseen asioita mieleisikseen. Valittaminen on niin paljon helpompaa, vähemmän energiaa vievää...

      Delete
    5. Niinpä! Pupulandiassa oli itseasiassa justiin pari kirjoitusta aiheeseen liittyen.. Normisti en ko. blogia lue, mutta jostain syystä kävin siellä pitkästä aikaa ja tartuin niihin teksteihin.

      http://pupulandia.indiedays.com/2012/04/09/rohkeutta-ystavat/
      http://pupulandia.indiedays.com/2012/04/10/oma-elama-hallussa/
      http://pupulandia.indiedays.com/2012/04/12/viela-lisaa-mietteita-elamasta/

      Delete
  4. Juuri näin. Hieno kirjoitus! Eipä sitä todellakaan asiat muutu taikasauvaa heilauttamalla, vaikka itsekin sellaiseen ajatukseen vuoden vaihtuessa halusin uskoa. Mutta toisaalta jos se tuo voimia saada asioita haluamaansa suuntaan, niin mikäpäs siinä. Vuosi alkoi minullakin raskaasti ja edelleen mennään vuoristoradassa. Toisaalta hitaasti päivä kerrallaan tapahtuu paljon hyvää ja itsestä se tosiaan on kiinni. Täytyy vain tehdä nyt, eikä huomenna. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!! Vuoristorataahan tämä elämä on, sille ei voi minkään. Pitäisi vaan yrittää nauttia pienistäkin hetkistä ja muistaa, että noustakseen taas ylös on välissä oltava alamäkiä. Hullua, miten paljon näitä ns. onnellisuuteen tähtääviä neuvoja ja ohjeitakin on, mutta niiden noudattaminen on olevinaan niin vaikeaa.. Toisaalta, johtaako se noudattaminenkaan sitten mihinkään, en tiedä. Hetkessä eläminen kai olisi se kaikista tärkein asia - ei kaipaa mitään muuta ja on onnellinen juuri nyt. :)

      Delete
    2. Sanoit hyvin: "Hullua, miten paljon näitä ns. onnellisuuteen tähtääviä neuvoja ja ohjeitakin on, mutta niiden noudattaminen on olevinaan niin vaikeaa". Mä oon just niitä, jotka tietävät omasta mielestään tosi hyvin, mikä on viisainta ja järkevintä (sekä mulle että muille), mut se niiden omien näkemysten noudattaminen arjessa on aivan tajuttoman vaikeaa, koska monesti se vaatii enemmän munaa, mitä mulla on. :D

      Delete
    3. Ja mä oon myös vähän sitä mieltä, että viisaus ja järkevyys ei oo niitä asioita, joilla elämällä kannattaa (pelkästään) mennä eteenpäin. Koska monesti sen huomaa, että järkevät valinnat voivat jäädä kaivelemaan, kun taas tunteella tehdyistä osaa nauttia paremmin! Tämä esim. ostaessa jotain vaatetta :'D Toki kauaskantoisissa asioissa pitää ehdottomasti ajatella päälläkin, mutta sydän vaan harvemmin haluaa samaa.

      Delete
    4. Just noin! :) Ei mitään lisättävää.

      Delete
  5. "Mieliala aaltoilee, kulkee kuoppaisia teitä ja kaipaa lepoa enemmän kuin sitä on mahdollista antaa."

    Tuo lause tiivisti jotain tärkeää omasta nykyhetkestäni jossa yritän elää. Hyvä kirjoitus sain monia uusia ajatuksia sitä lukiessa. Itse toisaalta yritän välttää riskejä en enää ottaa niitä niin paljon, koska olen luonnostani empaattinen mutta impulsiivinen sählä. Tällä hetkellä yritän paeta toissapäiväistä järjetöntä ihastumista naiseen josta en tiedä vielä mitään. Muistan hetken jona kätemme osuivat yhteen. Pakenimme, vältimme vastuuttoman mahdollisesti intohimoisen hypyn tuntemattomaan. Onneksi. ehkä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Taitaa liiankin moni elää nykyhetkessä nimenomaan tuollaista tilaa. :/ Onneksi kesä yleensä helpottaa elämistä, vaikkei varsinaista lomaa olisikaan. Ja kesä ei ole enää kaukana. Totta, impulsiivisuus johtaa kyllä helposti pieneen sähläykseen! Mikä ei sinänsä yleensä oo onneksi vaarallista. Ja järjettömät ihastuksethan on just parhaita! Ota siitä kaikki irti. Aina on mahdollisuus, että käsienne yhteen osuminen jäi vahvasti sen toisenkin osapuolen mieleen. ;)

      Delete