Pitkän viikonlopun jälkeisiä pohdintoja:
1. Minulla ei ole tällä hetkellä musiikillista mielikuvitusta. Kun pääsin yli Olavi Uusivirrasta ja Pariisin Keväästä, jumahdin pahemman kerran Lana Del Reyhin ja vanhaan suosikkiini Porcupine Treehen. Toisaalta, näin teen aina - olen vähän liian hyvä luukuttamaan yhtä ja samaa biisiä kyllästymiseen asti. Onneksi olen myös hyvä rakastumaan samoihin asioihin uudelleen. Kun kerran överikuuntelee yhden kappaleen ja pitää hetken taukoa, voi siihen palata uudelleen ja antaa sydämen pakahtua.
2. Now my life is sweet like cinnamon / Like a fucking dream I'm living in. Eli tosiasiassa olen siirtynyt jo alla olevasta videosta eteenpäin seuraavaan biisiin, mutta menkööt tuo nyt tällä kertaa.
3. Olisiko se pitkä viikonloppu kenties voinut jatkua vielä vähän aikaa?
I'm feeling an extreme lack of imagination right now when it comes to listening to music. I just get stuck with the same songs and listen to them until my ears bleed. I've been into Lana Del Rey for a few weeks now (right after I slowly warmed up for here in the first place) and also dug up some of my old favourites, like Porcupine Tree. Not that there's anything wrong with the picture. Especially, when I've got the talent to fall in love with the same object several times - if a tune feels overheard, just take a break from it and welcome it back again after a while, with your heart bursting.
No comments:
Post a Comment