Kävin tänään katsomassa Studio Ghiblin Sydämen Kuiskaus -nimisen animaation. Alkuperämaassaan Japanissa Mimi wo sumaseba ilmestyi jo vuonna 1995, mutta se suomennettiin vasta nyt. Studo Ghiblin johdossa häärivä mestarien mestari Hayao Miyazaki toimii tässä ainoastaan käsikirjoittajana, ja ohjauksesta vastaa animaattori Yoshifumi Kondo. Teos jäi Kondon viimeiseksi ohjaukseksi.
Nimi Sydämen Kuiskaus viittaa nuoren Shinzuku-tytön haaveeseen tietää, mitä tulevalta haluaa. Peruskoulun viimeistä luokkaa käyvä lukutoukka Shinzuku törmää kirjaston kirjoissa jatkuvasti samaan nimeen: Seiji Amasawa. Kuka on tämä henkilö, joka on lukenut kaikki kirjat ennen Shinzukua? Eräänä päivänä viedessään isälleen lounasta Shinzuku näkee junassa yksikseen matkustavan kissan. Tapaus herättää hänen huomionsa ja hän seuraa kissaa, löytäen lopulta mielenkiintoisen aarrekaupan. Kaupan omistaja onkin Seijin isoisä.
Seiji haluaisi viulunrakentajaksi, vaikka hänen vanhempansa patistavat häntä lukioon. Shinzuku on ajatellut menevänsä lukioon muiden mukana, mutta päättää Seijin rohkaisemana etsiä omaa tietään. Yhdessä toisiaan kannustaen he selvittävät tietään paitsi tulevaisuuden epävarmuuksien selättämisessä, myös rakkauden ensiaskelissa. Tyypillisiä aikuisuuden kynnyksellä olevan nuoren huolia siis.
Yhtymäkohtia Kissojen Valtakuntaan (Neko no ongaeshi) on elokuvan mittaan havaittavissa useita, ja molemmat animaatiot perustuvatkin yhden ja saman manga-artistin, Aoi Hiragin, tuotantoon. Elokuvat ovat yhteneväisyyksistä huolimatta itsenäisiä. Suurimpana yhdyssiteenä mainittakoon Baron-kissan hahmo.
Animaatio on sympaattinen, viaton ja täynnä todentuntuista kuvausta Japanin kaupungeista. Miyazakin tuotannolle tyypillinen fantasiaelementti oli jätetty tyystin pois. Kerronnasta ei voine käyttää sanaa vauhdikas, ja olisinkin kaivannut ehkä hieman enemmän tapahtumia tai ainakin juonenkäänteitä. Toisaalta myöskään Kissojen Valtakunta ei ole lempi-animeni. Tämä on kuitenkin yksi lisä Studio Ghiblin uskomattomalla polulla, ja suosittelen mikäli anime on lähellä sydäntä :)
*
Trailerit ovat pirulaisia. Parhaassa tapauksessa ne antavat loisteliaan kuvan loisteliaasta elokuvasta. Huonoimmassa tapauksessa traileri antaa rainasta turhan mairittelevan kuvan, ja nopeasti leikatut kohtaukset lähinnä haukotuttavat todellisuudessa. Anyhow, minut näkee leffateatterissa istumassa ainakin seuraavien leffojen osalta: Harry Potter and the Half-blood Prince nyt on ehdoton jokatapauksessa, mutta parasta on Draco Malfoyn paluu tärkeään rooliin valkokankaalla. Blondissa pahiksessa on jotain käsittämättömän puoleensavetävää, vaikkei millään tavalla oikeastaan vastaa todellisuuden ihannettani. Mutta pahissektori vaan on niin kuuma, ettei sitä muilla keinoilla pysty selittämään. Ainakin Mikaela tietää tämän ;)
Toinen toivottavasti katsomisen arvoinen on uusintaversio vuoden 1980 musikaalista Fame. Ainakin trailerin villit koreografiat vangitsevat silmäni! Hartsapotsa nähtävissä täällä, Fame täällä. Ja animen kuva on täältä.
Seiji haluaisi viulunrakentajaksi, vaikka hänen vanhempansa patistavat häntä lukioon. Shinzuku on ajatellut menevänsä lukioon muiden mukana, mutta päättää Seijin rohkaisemana etsiä omaa tietään. Yhdessä toisiaan kannustaen he selvittävät tietään paitsi tulevaisuuden epävarmuuksien selättämisessä, myös rakkauden ensiaskelissa. Tyypillisiä aikuisuuden kynnyksellä olevan nuoren huolia siis.
Yhtymäkohtia Kissojen Valtakuntaan (Neko no ongaeshi) on elokuvan mittaan havaittavissa useita, ja molemmat animaatiot perustuvatkin yhden ja saman manga-artistin, Aoi Hiragin, tuotantoon. Elokuvat ovat yhteneväisyyksistä huolimatta itsenäisiä. Suurimpana yhdyssiteenä mainittakoon Baron-kissan hahmo.
Animaatio on sympaattinen, viaton ja täynnä todentuntuista kuvausta Japanin kaupungeista. Miyazakin tuotannolle tyypillinen fantasiaelementti oli jätetty tyystin pois. Kerronnasta ei voine käyttää sanaa vauhdikas, ja olisinkin kaivannut ehkä hieman enemmän tapahtumia tai ainakin juonenkäänteitä. Toisaalta myöskään Kissojen Valtakunta ei ole lempi-animeni. Tämä on kuitenkin yksi lisä Studio Ghiblin uskomattomalla polulla, ja suosittelen mikäli anime on lähellä sydäntä :)
*
Trailerit ovat pirulaisia. Parhaassa tapauksessa ne antavat loisteliaan kuvan loisteliaasta elokuvasta. Huonoimmassa tapauksessa traileri antaa rainasta turhan mairittelevan kuvan, ja nopeasti leikatut kohtaukset lähinnä haukotuttavat todellisuudessa. Anyhow, minut näkee leffateatterissa istumassa ainakin seuraavien leffojen osalta: Harry Potter and the Half-blood Prince nyt on ehdoton jokatapauksessa, mutta parasta on Draco Malfoyn paluu tärkeään rooliin valkokankaalla. Blondissa pahiksessa on jotain käsittämättömän puoleensavetävää, vaikkei millään tavalla oikeastaan vastaa todellisuuden ihannettani. Mutta pahissektori vaan on niin kuuma, ettei sitä muilla keinoilla pysty selittämään. Ainakin Mikaela tietää tämän ;)
Toinen toivottavasti katsomisen arvoinen on uusintaversio vuoden 1980 musikaalista Fame. Ainakin trailerin villit koreografiat vangitsevat silmäni! Hartsapotsa nähtävissä täällä, Fame täällä. Ja animen kuva on täältä.
Minäkin katsoin tuon Sydämen kuiskauksen jonkin aika sitten dvdltä. En voi vaan sanoa kovin vakuuttuneeni siitä. Sanotaan näin, että mielestäni se oli "ihan ok", kauniisti japanilaiseen tapaan toteutettu animaatio, mutta ei lähellekään samaa tasoa kuin Miyazakin muut tarinat. Se oli sympaattinen kasvutarina ja ihan söpö teiniromanssi, mutta se syvyys, mitä Miyazakin monissa muissa tarinoissa on, puuttui mielestäni tästä.
ReplyDeletePahikset on parhaita!! Itsekin bongasin tuon trailerin ja kyllä se HP-fanille on nannaa ;O)
ReplyDeletePaivi, ihan totta mitä sanoit. Ei kyllä missään nimessä Miyazakin muiden tarinoiden rinnalle, mutta ehkä se vaikuttaa, ettei hän itse sitä ohjannut. Itselläkin tuli olo perus-animesta, jota tuotetaan Japanissa äärettömän paljon. Siitä puuttui se jokin.
ReplyDeleteMikaela, todellaki ;)