Huh. Kuuden ja puolen tunnin ajomatka kuuden tunnin yöunilla, laatikoiden raahaus neljänteen kerrokseen portaita pitkin ja ensimmäisen yön shokki ovat kaikki takanapäin. Tämä päivä on kulunut siivotessa (piru periköön ne, jotka eivät osaa tehdä loppusiivousta) ja kapsäkkien purkamisessa. Paljon on vielä pitkin lattioita, liian paljon... Onneksi on aikaa, joskin huomenna täytyy päivä viettää paikassa, jota toimistoksikin kutsutaan.
Viimeistä viedään. Kuva entisestä asunnostani ei kerro totuutta tavaramäärästäni ja muuttamisen tuskasta - onnistuin vain valitsemaan hyvän kuvakulman. Sinisenvihertävää muovimattoa ei tule ikävä.
Koska uuteen kattoon ei ole vielä asennettu valaisimia, ja kesäisetkin illat voivat olla pimeitä/hämäriä (etenkin, kun Helsingissä ei tunneta Oulun kaltaista luonnonvalon määrää keskikesällä), piti kaivaa yksi valaisin näyttämään tietä rojukasojen keskellä. Huonekalut odottavat kokoajaansa.
Auringonlasku oli kaunis näky yli Helsingin kattojen. Yritän hahmottaa, mihin suuntaan ikkunoista näkee. Aurinko laskee länteen, mutta nyt kun asiaa ajattelen, täytyy näkymä olla Vallilan suuntaan. Ei voi tietää.
Vaikka erinäiset arjessa toimivat asiat ovat piiloutuneina ties mihin säkkeihin ja pahvisiin kuutioihin, kaipasivat kaktukset jo aurinkoon!
Viimeistä viedään. Kuva entisestä asunnostani ei kerro totuutta tavaramäärästäni ja muuttamisen tuskasta - onnistuin vain valitsemaan hyvän kuvakulman. Sinisenvihertävää muovimattoa ei tule ikävä.
Koska uuteen kattoon ei ole vielä asennettu valaisimia, ja kesäisetkin illat voivat olla pimeitä/hämäriä (etenkin, kun Helsingissä ei tunneta Oulun kaltaista luonnonvalon määrää keskikesällä), piti kaivaa yksi valaisin näyttämään tietä rojukasojen keskellä. Huonekalut odottavat kokoajaansa.
Auringonlasku oli kaunis näky yli Helsingin kattojen. Yritän hahmottaa, mihin suuntaan ikkunoista näkee. Aurinko laskee länteen, mutta nyt kun asiaa ajattelen, täytyy näkymä olla Vallilan suuntaan. Ei voi tietää.
Vaikka erinäiset arjessa toimivat asiat ovat piiloutuneina ties mihin säkkeihin ja pahvisiin kuutioihin, kaipasivat kaktukset jo aurinkoon!
Jo viikonloppuna on tiedossa tuparit vol. 1. Osa kaksi seurannee joskus juhannuksen tuolla puolen, kun koti alkaa näyttää enemmän kodilta. Silloin tiedossa myös enemmän kuvia.
oulusta helsiinkö ajoitte 6,5 tunnissa? aika nopeaa! itse olen muuttamassa pian kuopiosta turkuun ja ajattelin, että jo siinä menee kuusi tuntia.
ReplyDeleteOho, pahoitteluni, tarkempi laskutoimitus onkin lähempänä 7.5! En osaa kellon viisareita :') Tuohon mahtui pari vartin pysähdystä, jonkin verran tietöitä mutta jonkin verran motariakin.
ReplyDeleteOnnea muutosta! Muutitko työn tai opiskelun perässä jos saa udella?:) ihanan näköiset leveät ikkunankarmit muuten, itsekin janoan tuollaisia unelmakämppääni!
ReplyDeleteTervetuloa Helsinkiin, jos ikkunasta näkyy Vallila (?) niin asutaan melko lähellä ;O)
ReplyDeleteOnnea uuteen kotiin! Muuttaminen on rankkaa, mutta onneksi siitä voi selvitä ;)
ReplyDeleteOli ihana saada osoitteenmuutoskortti :) Niitä saa liian aivan liian harvoin! Oon kyllä tainnu asiasta joskus avautuakin ;) Mutta kiitos siis! :)
ReplyDeletesarakissa, kiitos! Muutin vähän huvikseni, töitä ja opiskelua olisi ollut edellisessäkin kaupungissa, mutta päätin näin. Oulu on liian kaukana kaikesta siitä, mitä kaipaan, vaikka muuten mukava kaupunki onkin :)
ReplyDeleteMikaela, kiitos! Siitä Vallilasta en ole varma, mutta ainakin johonkin sinen päin.. Tässä Lintsin vieressä oleilen :)
Jutta, kiits! Elättelen tosiaan toiveita selviämisestä ;)
Norsis, ollos hyvä :) Ja tervetuloa kylään!
Noi kaktuksetkin on jo aika kotoisia! Onnea uuteen kotiin, se näyttää kauniilta <3
ReplyDeleteonnea uuteen kotiin! munkin olis tarkotus siirtyä helsinkiin loppukesästä joten täytyy pitää toi osotteenmuutoskortti hollilla niin keität mulle joku kerta kahvit :>
ReplyDeleteW, kiitos ^___^
ReplyDeleteenna, toki! Mulla ei ole kahvinkeitintä joten toivottavasti espresso maistuu ;)