2009/08/15

Häähumua, osa 3

Tänään on sitten askarreltu paskarreltu erinäisiä asioita liittyen aiheeseen parhaan ystävän häät. Huoh. Koko ensi viikko menee vielä taiteellisia ambitioita toteuttaessa, joten tietyllä tapaa on hyvä asia, että kelit eivät meikäläisen kesälomaa oikein suosi. Ruiskurusketusajatuksesta olen kyllä silti luopumassa - en miellä itseäni niin turhamaiseksi, että moisesta viitsisin maksaa... Ehkä omiin häihin korkeintaan. Rusketusta otetaan siis pullosta, ja sen kuivuessa ehtii kätevästi hoitaa pöytäkartan, nimilaput, hääauton koristelut, oman lahjan ja kortin... Ainiin, ja se asukin on vielä vähän vaiheessa. Köh.


Tarkoituksenani oli siis teettää itselleni juhlamekko häitä varten. Olen vain kerran teettänyt itselleni puvun, wanhojen tansseihin, ja siitä on aikaa lähemmäs 10 vuotta. Olisin saanut unelmiani vastaavan mekkosen. Vaan miksi teettää, kun sopiva löytyi valmiinakin? Eivätkä Vilan hinnat yleensäkään päätä huimaa - päätös oli siis helppo. Värin kanssa meinasin mennä temppuilemiseksi: normisti valitsemani vaaleanpunainen päätyi takaisin rekkiin, sillä eihän se olisi käynyt alkuunkaan yhteen aiemmin hankkimani käsilaukun tai ylipäätään häiden teemavärien kanssa! Ruskea it is then. Ei yhtään minun värini, mutta kirkkaanväriset asusteet sopivat hyvin ja asu on siten monikäyttöisempi, kuin vaaleanpunainen. Ja öh, ehkä omistan jo yhden vaaleanpunaisen iltapuvun... Kuten karmaisevasta muovilattiasta huomaa, asukuvat on itseasiassa otettu jo keväällä Uleåborgissa.



Ensimmäinen hankinta häihin oli tosiaan käsilaukku/pussukka, joka sattui tulevaan kirpparilla vastaan ja oli a) sopivan kokoinen ja muotoinen ja b) täydellisen värinen. Pussukkaan mahtuu tärkeimmät, eli nenäliina, huulipuna ja särkylääkkeet. Kaikki muu tavara tungetaan kangaskassiin ja piiloon julkisilta katseilta. Päivästä tulee hektinen, joten myös myslipatukan saa pussukkaan mahdutettua - verensokeria ei saa päästää vajoamaan liian alas!

Muuten asustan puvun valkoisella. Jotta mekko erottuisi luultavasti tusinasta muusta samanlaisesta, joita häissä näkee (hope not), laitan rinnan alle levän valkoisen satiininauhan, joka sidotaan takaa rusetille. Kuvissa mekkoa ei näy takaa, mutta selässä on rypytys, joka pitää sen paikoillaan. Nauha on vielä ostamatta, mutta muut asiat alusvaatteista mekkoon mätsäävään kynsilakkaan alkavat olla hankittuina. Valkoinen neilikka rintapieleen, kirkkoon olkapäiden suojaksi morsiamelta lainattu kullankimalteinen huivi ja kristallit korviin - ainiin, ja ne kengät...




...Operaatio opettele seisomaan ja kävelemään ostamillasi kengillä on vielä vaiheessa. Jokin kumma hääintous sai minut morsiamen pukua sovitettaessa hankkimaan morsiusliikkeestä kaipaamani valkoiset juhlakengät. Yhdeksän sentin korolla. Ei luoja. Voisiko joku kertoa, miten jalkansa saa pysymään ehjänä näissä? Pitänee testata vielä päkiätyynyjä, vaikken usko, että ne tällaiseen sandaalimalliin sopivatkaan. Korko on onneksi oikeassa kohdassa kantapäähän nähden, joten pienellä harjoittelulla se puolen tunnin seisominen kirkossa pitäisi onnistua. Ja mainitsinko, että kaasot on pistetty myös kävelemään hääparin perässä pitkin sitä käytävää.? Tsiis. Mitä todennäköisimmin vedän komeat lipat kaikkien nähden, mutta onneksi kaikki tuijottavat kaunista morsmaikkua ja komeaa sulhasta. Joohan?

Kengät ovat merkkiä Meadows ja siitä kätevät, että niiden satiinipinta on värjättävissä jopa neljään kertaan - toki aina edellistä tummemmalla sävyllä. Näin ollen ne saa tulevaisuudessa värjättyä esimerkiksi sen kirkkaanpinkin juhlamekon sävyyn. Samaan hintaan sai siis oikeastaan neljät eri kengät! Sen verran epäilen päkiöideni ja pohkeitteni suorituskykyä, että otan loppuillaksi mukaan matalammat kengät. Ne tulevat olemaan mustat, joten niiden pariksi täytyy ottaa mukaan musta bolero viileän illan lämmikkeeksi, jotta kokonaisuus olisi harmoninen. Päivällä ajattelin kaikista tiukimpien etikettien vastaisesti olla ilman sukkahousuja, sillä kengistä pilkottaviin, lakattuihin varpaankynsiin ne eivät sovi. Illaksi sen sijaan ne voi, ja silloisten kenkien rajoissa pitääkin, vetää jalkaan. Kaikki, jotka sukkahousuja joskus käyttävät, tietävät, että ne eivät ole vaatekappale sieltä mukavimmasta päästä. Joten jos on mahdollisuus jättää ne pois, se tehtäköön.

Kauheata pulputusta tulee taas. Huomaa, että elämäni on pari viime päivää koostunut enemmän tai vähemmän häävalmisteluista - ja tulee sitä tekemään vielä viikon ajan. Kahden viikon päästä on myös toiset häät, joissa ajattelin toteuttaa samaa asukaavaa asustamalla mekon mustalla ja kenties pinkillä tai punaisella. Onneksi silloin saa vain juhlia, eikä tarvitse välittää ohjelman eteenpäin sujumisesta tai morsiamen puvun kiristysnarujen solmimisesta. Vaikka kivaa sekin kaikki on :)

3 comments:

  1. Tykkään tuon mekon helmasta ihan hirmuna. Pallohelmat rulaa. :) Ja väri sopii sulle hyvin, vaikka oletkin epäileväinen!

    ReplyDelete
  2. Mun piti kans siel häis (mis olin viime kuus kaasona) kävellä alttarilta pois parin perässä. Eka meni hääpari, sit morsiusneidot ja sit me kaasot ja bestmanit pareittain. Olin kans varma et veän lipat tmv siinä matkalla, mut selvisin ilman kaatumisia :).

    -Merita

    ReplyDelete
  3. Joa, pallohelmat on kyllä parhaita! Kyllä toi väri on aika jees, mietin vain, onko kokonaisuus liiankin ruskea päivettyneen hipiän ja vaaleanruskeiden hiusten kanssa :D Mutta onneksi on asusteet!

    Merita, meidän pitää onneksi kävellä vaan alttarille, ei sieltä pois :) Tai siis tarviihan sieltä poiskin päästä, mutta ei hääparin perässä :D Hyvä ettet kaatunut, ehken sitten minäkään! (fingers crossed)

    ReplyDelete