True Romance

Viime viikolla Movie Mondayssa: elokuvamaailman rakastavaiset.

Lista lemppareista voisi oikeastaan olla loputon - perinteikäs pari Romeo & Juliet saa haastajakseen Edward Scissorhandsin & Kimin, Aragornin & Arwenin, Leian & Han Solon. Puhumattakaan Once-elokuvan, tosielämässäkin yhtä pitäneestä, pääosaparista Glen Hansardista & Markéta Irglovásta tai Submarinen Oliverista & Jordanasta. Ja Drive vie tietenkin sydämen pakahduttavalla tunnelmallaan muut mennessään.

Valitsen silti jotain muuta. Jotain jossain määrin uskaliasta, herkkää, kyyneleet silmiin tuovaa.

Jack Twist & Ennis Del Mar / Brokeback Mountain.

Picture source

Last week on Movie Monday: True Romance a.k.a. the perfect movie couples. My list is neverending: Romeo & Juliet, Edward Scissorhands & Kim, Aragorn & Arwen, Leia & Han Solo, Glen Hansard & Markéta Irglová, Oliver & Jordana, The Driver & Irene...

I still want to choose something a bit unconventional perhaps. Something daring and delicate that brings tears to your eyes. 

Jack Twist & Ennis Del Mar / Brokeback Mountain.

Sporty

Pari viikkoa taaksepäin Movie Mondayssa kyseltiin urheiluaiheisia elokuvia. Tässä muutama kiva, eri lajeja sisällään pitävä raina! Huomatkaa, the obvious eli tanssi on tällä kertaa jätetty pois.

Green Street Hooligans (2005) (tunnetaan  myös muutamalla muulla nimellä)

Fanittaminen voi joskus mennä vähän yli (krhm), etenkin jalkapallohuliganismin luvatussa maassa Iso-Britanniassa. Charlie Hunnam ja Elijah Wood, draamaa ja väkivaltaa, Lontoon katuja. Futis itsessään on tietenkin toissijaisessa asemassa ihmissuhteiden keskellä, joten sinänsä tämä ei käy urheiluelokuvaksi, mutta eipä väliä. Jostain syystä pidän elokuvasta todella paljon.

Bring It On (2000)

Cheerleader-hömppää! Jatko-osistaan* poiketen tässä on oikeasti jotain ideaa, ja onhan Kirsten Dunst suloisuudessaan omaa luokkaansa. Olen moneen kertaan toitottanut sitä, miten kilpacheerleading on ihan oikeaa urheilua, jossa vaaditaan räjähtävää voimaa, venyvyyttä ja rytmitajua. Eivät ne flikit ja pyrtsit ilman lihaksia synny.

* Part 3 on kyllä myös ihan katsottava, starring Hayden Panettiere.

Lords Of Dogtown (2005)

Skeittiä, surffia, Nikki Reed ja Heath Ledger. Kelpaa! Ei mikään elokuvallinen mestariteos, mutta täynnä rentoa kalifornialaista fiilistä. Urheilun sijasta puhutaan todellakin elämäntavasta ja oikeastaan koko skeittauksen synnystä. Surf it like a wave, man!


A couple of weeks ago Movie Monday asked about our favourite sport films. When I rule out the most obvious a.k.a. dance, I came up with three other amazing or at least entertaining flicks that all are about different sports.

My Team

Movie Monday -haasteet ovat jääneet vähän paitsioon, mutta nyt oli tarjolla niin herkullinen aihe, että siihen oli tartuttava samantien! Tavoitteena oli nimittäin kerätä viisikko, joka taistelisi pahaa vastaan universumin pelastamiseksi. Taitaa mennä aika ilmiselviksi nämä valintani, mutta who cares.

Jo pelkästään Donnie Darko (Jake Gyllenhaal), Batman (Christian Bale), Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) ja Neo (Keanu Reeves) muodostavat niin uljaan paketin, ettei kellään ole asiaan mitään sanomista. Mutta kun joukkoon lisätään vielä Wishbear, lakoaa paatuneinkin rikollinen. *

* Aragorn ja Sirius piti jättää pois, sillä niin kovia kuin ne ovatkin, en halua heidän haavoittuvan taistelussa. Muutamat muut hahmot taas ovat enemmänkin pahan puolella kuin sitä vastaan.

My participation in Movie Monday's topics has been extremely lazy lately. This time the theme was so delicious I had to pick it up straight away! One was supposed to make a pack of five (on most) who would be the perfect team on fighting against evil and saving the world.

Yes, Donnie Darko (Jake Gyllenhaal), Batman (Christian Bale), Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) and Neo (Keanu Reeves) themselves would win hundred to zero, but when you add Wishbear to the pack, the heart of even the worst criminal of them all will melt.

Pictures here, here, here, here and here.

Chased

Elokuvien takaa-ajojen top5 Movie Mondayn pyynnöstä, olkaa hyvä. Linkeistä pääset käsiksi videopätkiin.

05 The Rock

Yksi niistä harvoista toimintaelokuvista, joista oikeasti pidän.

04 Return of the Jedi

Endorin metsäinen kuu Jedin Paluussa (joka on lempparini Lucasin luomuksista).

03 Drive

Leffan varsinainen takaa-ajokohtaus on kohtalaisen eeppinen sekin, mutta pidän silti enemmän alun hiljaisen piinaavasta pakoilusta.

02 Terminator 2

Klassikko!!

01 The Dark Knight

Batman mopedillaan, Jokeri rekalla perässä, ympärillä synkeä Gotham City. Namii!

Bubbling under: Point Break, Trainspotting, The Matrix...

Here's my chase scenes top5, as Movie Monday asked this week! Click on the links to get to the videos on YouTube.

Pictures 01 02 03 04 05

Mr. Ghostface

- Do you like scary movies?

- What's the point? They're all the same. Some stupid killer stalking some big-breasted girl who can't act who is always running up the stairs when she should be running out the front door. It's insulting.

Viime viikon Movie Monday -aiheena oli nuoruuden elokuvat. Muistoja tuovia leffoja on tietysti useita, ja vaikka tämänkertainen valintani ei samaistumiskohteita juuri tarjoakaan, yhdistän sen suoraan yläasteen  ensimmäisiin vuosiin, Studio123'een, silloiseen bestikseeni ja siihen, kun Googlen sijasta vallassa olivat vielä Angelfiren ja Yahoon search enginet, joiden kautta etsittiin kuvia Billysta ja Stu'sta.

Ja elokuvahan on tietenkin Scream. 

Movie Monday asked last week about the films that define our youth. Well, Scream isn't exactly out of my life when speaking about the plot, but I affiliate it strongly with secondary school, Studio123, my contemporary best friend and Angelfire's & Yahoo's search engines instead of Google (a past time hobby was searching for pictures of Billy & Stu, for example).

And you've probably guessed the movie by now.


Pictures 01 02

Child stardom

Movie Mondayn tämän viikon haaste koski lapsitähtiä - nykyisiä tai entisiä. Nykyisistä taidan odottaa eniten Bailee Madisonin tulevaisuuden saavutuksia, entisistä liian moni suosikki on ajautunut lain toiselle puolelle tai mullan alle. Brad Renfro ja Edward Furlong on molemmat nähty tässä blogissa aiemminkin, joten tällä kertaa otan esiin jonkun, jonka mukana olen niinikään kasvanut, mutta jonka naama ei ole ihan niin tunnettu - Jonathan Brandisin.

Vuonna 1976 syntynyt Brandis aloitti näyttelijänuransa jo 5-vuotiaana ja eteni TV-mainosten kautta yhä suurempiin rooleihin, päätyen lopulta The Neverending Storyn jatko-osan ja Steven Spielbergin seikkailusarja Sea Questin tähdeksi. Brandis liittyi surullisenkuuluisaan 27-vuotiaiden kerhoon marraskuussa 2003. Vaikka hänen kuolemansa oli itsemurha, on sen yllättävyys herättänyt läheisissä monia kysymyksiä esimerkiksi aknelääkkeen aiheuttamasta mahdollisesta psykoosista. Surullista.

Jos muuten mietitte, mitä muille lapsitähdille nykyisin kuuluu, tsekatkaa tämä juttu!

Movie Monday asked this week about child stars. Bailee Madison is one those few who I'll gladly be following in the future. Too many of my old favourites, nowadays grown up actors and actresses, are either having troubles with the law or have died, like Edward Furlong and Brad Renfro (both who have been mentioned here before). So this time I'll pick someone not so familiar, Jonathan Brandis.

Brandis was born in 1976 and started his acting career when only five years old. He rose from TV commercials to the star roles in The Neverending Story 2 and Steven Spielberg's adventurous series Sea Quest. Unfortunately Brandis joined the famous and sad club of 27-year-olds in November 2003. Although his death was a suicide, it was a total surprise and raised many questions. So sad.

In case you're wondering what other child stars are nowadays up to, check this!

Animated

Viime viikon Movie Monday jäi taas välistä, mutta tällä viikolla keskitytään animaatioihin. Niitä olen rakastanut aina. Ihan uusimmat Disney/Pixarit ovat jääneet välistä, mutta tässä muutamia suosikkejani:

...Ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! :)


On this week's Movie Monday: animated films! Here are a few of my favourites.

Ulkomaankielellä

Vuoden ensimmäinen Movie Monday -haaste ilmestyi maanantaina! Kysymys kuului: mikä ei-englanninkielinen tai ainakin ei-amerikkalainen elokuva on tehnyt sinuun vaikutuksen?

Superihastuttava Amélie todellakin on ilmiselvä valinta, joten jätettyäni sen suosiolla laskuista pois, kohdistui katse seuraavaan lähes yhtä ilmiselvään ehdokkaaseen, joka kantaa nimeä Amores Perros. Se on ohjaaja Alejandro González Iñárritun ensimmäinen pitkä elokuva ja ensimmäinen osa Kuolema-trilogiassa (muut osat ovat 21 grams ja Babel). Leffassa seurataan kolmea tarinaa, jotka nivoutuvat yhdeksi ja joissa kaikissa teemana on lojaalisuus. Teemaa korostetaan koirien kautta, onhan nimikin suomeksi rakkaat koirat. Kuten Iñárritut yleensä, elokuva on niin raaka, etten ole pystynyt katsomaan sen kuin kerran. Käsittämättömän vahvan mielikuvan se on tästä huolimatta jättänyt.

Movie Monday is back in business! The first question of the year was about most memorable movies, which aren't spoken in English or Finnish. Amélie would've been my first choice, but since it's a bit too obvious one, I have to go with Amores Perros. The first long movie from director Alejandro González Iñárritu is bold and brutal, and therefore I've been able to watch it only once. But it has truly left its impact on me.

Pictures

Best of 2011 - movies

Movie Monday kyseli siitä, mistä olisin kirjoittanut joka tapauksessa: vuoden elokuvien kärjestä. (Linkeistä löytyvät aiemmin kirjoitetut jutut.)

Drive
Submarine

Harry Potter and the Deathly Hallows part 2

Black Swan

Melancholia

Bubbling under: NEDS, Brighton Rock, 127 Hours, The Ides of March, Alamar.

Teknisesti ottaen yli puolet listan elokuvista on ilmestynyt vuonna 2010, mutta laskin ne mukaan sillä perusteella, että ne ovat tulleet Suomeen ensi-iltaan tämän vuoden puolella, tai olen nähnyt ne leffafestareilla suurelta valkokankaalta viimeisen 12 kuukauden sisällä. Somewheren luen silti viime vuoden leffaksi (sehän taisi itseasiassa olla tässä maassa ensi-illassa 31.12.2010). Upean INNIn taas jätin pois sen musiikillisen dokumentaarisuuden vuoksi, sillä sitä ei voi verrata muihin. Black Swan olisi vuoden alussa ollut varmasti ykkönen, mutta lukuisat katselukerrat ovat valitettavasti vähän syöneet sen tehoa.

Pakko silti sanoa, että koko TOP5 voitaisiin laittaa lähes mihin tahansa järjestykseen tahansa, riippuen sen hetkisestä mielentilasta. (Lukuun ottamatta Drivea, joka yksinkertaisesti olisi ykkönen.) Ja lukemattomia hienoja on tältä vuodelta näkemättä, I know.

Ja mitä elokuvia odotan ensi vuodelta? Ainakin Batman: The Dark Knight Rises, The Woman In Black, The Hobbit, Hunger Games, The Great Gatsby, The Raven, A Dangerous Method ja Dark Shadows kuuluvat katsottavien listalle. Lisäksi olisi enemmän kuin syytä tarttua Laurin nakkaamaan haasteeseen ja katsoa vihdoin ne listalla olevat klassikot. Ettei enää tarvitsisi nolostellen vastata kieltävästi kysymykseen niiden näkemisestä.


Movie Monday's last theme of the year was of course the best movies of 2011. My list is above. Although technically some of them are from 2010, I've listed them as this year's films if they've had their premieres in Finland or if I've seen them at film festivals during the last 12 months. And yes, lots of good ones I probably haven't seen at all. But we'll see what next year brings...

Picture

Movie MTWTFSS

Olen ollut uskomattoman laiska osallistumaan Movie Monday -haasteisiin viimeiset, öh, kaksi kuukautta. Jotenkin en ole kokenut, että minulla olisi ollut aiheisiin tähdellistä sanottavaa (tai ainakaan mitään eriävää muiden vastauksista). Kuitenkin, ihan vain jotten rikkoisi kaavaa, aion käydä kaikki väliin jääneet topicit lyhyesti läpi.

#20 - Tanssin taikaa

Rakastan tanssielokuvia, ja jos ajatellaan vain elokuvallisia ansioita, on Black Swan ehdottomasti ykkönen. Toisaalta siinä tanssia on tavallaan melko vähän, ja siten erilaiset street dance -tyyppiset filmatisoinnit tuovat enemmän virikkeitä itse koreografioinnin osalta. Juontahan niissä sitten harvoin on nimeksikään. Mutta minulle voi myydä lähes minkä tahansa tanssielokuvan helposti.

#21 - From Finland

Minkä elokuvan näyttäisin ulkomaalaiselle? Suomesta on vuosien aikana tullut paljon hyvää valkokankaille, mutta jos haluaisin kertoa, millaista kansaa olemme, osuisi valinta tasan yhteen: Rare Exports. Kiero, hauska ja sympaattinen elokuva.

#22 - Someone New

Uusimpia lempinäyttelijöitä kyseltiin. On muutamiakin, joilta olen nähnyt vain roolin tai pari, jolloin ihastukseni perustuu pääasiassa näihin roolihahmoihin, enkä osaa pelkästään niiden perusteella vielä heitä top-listoille laittaa (Carey Mulligan, Mary Elizabeth Winstead, Yasmin Paige, Fanningin siskokset). Sitten on niitä, joita olen seurannut vuosikausia, mutta joille olen vasta viimeisten vuosien tai kuukausien aikana lämmennyt (Michelle Williams). Ja sitten on niitä, joille muuten vaan olen lämmennyt harvinaisen hitaasti. Kuten tämän kuun komistus (luvassa pian).

#23 - Tuntematon

Indiefilkka tai muuten vaan suurelta yleisöltä piiloon jäänyt oma lemppari. Tätä piti miettiä pitkään, sillä monet sellaiset, jotka ovat nykynuorisolta paitsiossa, ovat kenties joskus olleet kohahduttavia kaikessa "pienuudessaan". En myöskään aina tiedä jonkin tietyn elokuvan (tai musiikin) suuruudesta mitään, koska en yleensä ota selvää sellaisista asioista - minä pidän tai en, suosiolla ei ole väliä. Hmm. Mainitaan sitten vaikka In Search of a Midnight Kiss, kiva pieni leffa, joka tuli katsottua vähän aikaa sitten ja josta kirjoitan enemmän myöhemmin.

#24 - Eläinystävämme

Saako tähän vastata Simba, saako? Saa.

#25 - Hävettää myöntää, mutta...

"...en ole nähnyt. Mutta koska se on niin noloa, niin valehtelen kaikille että olen nähnyt." Itseasiassa tällaisia elokuvia ei (enää) ole - olen kasvanut aikuiseksi ja myönnän sivistymättömyyteni. :D Mutta toki iso kasa leffoja pitäisi nähdä joka tapauksessa. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ole nähneet vanhaa Star Wars -trilogiaa, mutta samaan aikaan olen itse täysin tietämätön Kummisedistä.

#26 - Xmas Time

Jep, olin vähän ajoissa tämän aiheen kanssa, mutta ei se mitään. Kun ei ole lunta, voi edes leikkiä, että joulu on tuloillaan! The Nightmare Before Christmas on ehtaa joulutunnelmointikamaa ja Samu Sirkkakin pitää katsoa joka jouluaatto. On kuitenkin yksi, jonka väliin jättämisestä saan itkupotkuraivarin. Ja joka toisaalta itkettää joka tapauksessa aina ihan liikaa - The Snowman. Tajusin, että olen katsonut sen joka ikinen joulu todella, todella monen vuoden ajan, ja koskaan siihen ei kyllästy. ♥

Here are just some past Movie Monday topics that I haven't been writing about. Sorry, too lazy and busy to translate them right now! :/

Are you scared yet?

Movie Mondayn uusin vahvistus Pippariina haluaa tietää, mikä hirvitys meidät leffanarkkarit saa sulkemaan silmämme.

El Orfanato (Orpokoti) oli pitkään kenties järkyttävin kauhuelokuva minkä olin koskaan nähnyt, kunnes Ils onnistui ajamaan ohitse. Kauna, Child's Play, Stephen Kingin It... Karmivia tyyppejä löytyy karmivista leffoista ihan tarpeeksi. Kaikilla näillä mainituilla on jotain yhteistä: lapset, nuket tai muuten vaan lapsiin liittyvät naamioidut asiat kuten klovnit. Koulrofobiaa minulla ei ole, mutta jestas että puhuvat nuket ja viattoman näköiset, suurisilmäiset lapset saavat selkäpiini kananlihalle.

On kuitenkin yksi lapsi ylitse muiden. Ala-asteella katsottu Pet Sematary jätti vähän turhan vahvat jäljet ja pelkkä ajatuskin Gage Creedista saa veren hyytymään. Hrrr.

At Movie Monday Pippariina wants to know which movie characters make our spine go in knots and the hair on our back rise. There are lots of horrible movies (horrible in a good way) which have affected me: Ils, El Orfanato, The Grudge, Child's Play, Stephen King's It... They all have something in common: children, dolls or clowns. I don't have any kind of phobias related to them, but they can still be so damn creepy.

There's one above the others though: Gage Creed from Pet Sematary, which I watched when I was probably a bit too young and it's stuck on my head ever since. Even the thought of Gage makes me want to scream.

Picture

Ailahtelevaa rakkautta & lainsuojattomia

Tämän ja viime viikon Movie Monday -haasteisiin tarttuminen tapahtuu nyt. Tai no, ainakin tämän viikon. Seitsemästoista haaste käsitteli näyttelijöitä, joita on ensin inhonnut ja sen jälkeen fanittanut, tällä viikolla taas kyseltiin lempparilainsuojattomien perään. Ensimmäiseksi mainittuun en jostain syystä keksi mitään, vaikka kategoriaan sopivia näyttelijöitä varmasti olisikin. Esimerkiksi Anne Hathaway liippaa läheltä, mutta yksi rooli ei vielä riitä nostamaan naista semi-inhokeista semilemppareihin, etenkin, kun pelkään hänen pilaavan täysin mielikuvani One Daysta. Kohtapa saamme senkin nähdä.

Koska lainsuojattoman käsite on häilyvä, aivan kuin itse hahmokin, voi kyseisen teeman mukainen lista sisältää muutamankin huipun. Tässä kolme.

The Joker

Batmanista tuttu maskeerattu pelle, jonka hyytävälle toiminnalle harva vetää vertoja. Ensin ilmeikkään Nicholsonin, sittemmin loisteliaan Heath Ledgerin luomana. Saattaa aiheuttaa myös painajaisia.

Sirius Black

Lista ilman Siriusta ei ole lista eikä mikään. Murhista syytetty velho, animaagi ja Harry Potterin kummisetä. Vaikka Gary Oldman ei olekaan ihan sitä, millaiseksi Siriuksen kirjoissa kuvittelee, on hän loistava roolissaan.

Han Solo

Chewbaccan kanssa maailmoja Millennium Falcon -aluksellaan kiertävä, pientä salakuljetusta harrastava sydäntenmurskaaja. Vaikka olenkin aina ollut enemmän Luken ja Obi-Wanin tyttöjä, niin kyllä Han Solo on... No, Han Solo.

This week in Movie Monday: favourite outlaws. Well, here's a few! And yes, we're deep in the fantasy world.

Pictures 01 02 03

The movie that changed me

Myönnän, saattoi olla hivenen liian vaikea tuo tämän viikon Movie Monday -haaste. ;) Itseltänikään ei taida löytyä yksittäistä elokuvaa, joka olisi vaikuttanut omiin tapoihin ajatella tai tehdä asioita, jos ei mukaan lasketa yksinkertaisesti niitä filkkoja, joiden avulla on kiinnostunut jostain uudesta asiasta kuten musiikista. Tai jotka ovat vaikuttaneet vaikkapa pukeutumiseen.

Dokumentitkin ovat oikeastaan vain vahvistaneet ennestään mielessä olleita käsityksiä maailman pahuudesta ja epäreiluudesta. En muista, että yksikään olisi suoraan saanut minua luopumaan jostain tai omaksumaan jotain uutta tapaa - toki alitajuntaisesti ja viiveellä moista on varmasti sattunut. Toisaalta esimerkiksi Titanic on vamasti vaikuttanut laivan uppoamispelkooni, Kaunan jälkeen en ole voinut kuunnella mitään kurkkuääniä ihon menemättä kananlihalle.

Kaikesta poiketen aion lykätä tähän yhden maailman ihastuttavimmista elokuvista - ihan vain sen takia, että ainakin se muutti käsitykseni puutarhatonttujen elämästä. ;)

p.s. Movie Monday hakee uusia tekijöitä! Jos kiinnostaa, ilmoittaudu jollekin tämänhetkisistä vetäjistä.


This week's task in Movie Monday was a bit too difficult, I know. The question was about movie which have changed your ways of thinking or acting in some way. Although many films an documents have touched me, they're mostly about things I've known about before and have therefore not made any major changes in me. Even though I fear ships a bit after Titanic and cannot listen to any throat sounds after watching The Grudge.

But still I'm going for one of the loveliest movies on Earth - at least it changed my perception about garden gnomes.

...And action!

Räjähdyksiä, pyrotekniikkaa, lihaksia, testosteronia ja tärykalvot puhkaisevia äänitehosteita - Movie Mondayn aiheena tällä kertaa action-rainat.

Kovasti olen väittänyt, etten moisen genren elokuvia katso. Enkä nykyään niistä kiinnostukaan, mutta entisessä elämässäni niitä tuli tuijoteltua kohtalaisen tiheästi. Ja tykättyäkin. Eri asia on tietysti se, miten genren rajat määritellään. Omasta mielestäni aihetta edes hipaisten voisi mainita seuraavia legendoja: Matrix, Con Air, Point Break, The Rock. Ehkä Batmanit ja Star Wars menisivät juuri ja juuri myös tähän kategoriaan, vaikka sisältävätkin paljon kaikenlaista muutakin toiminnan ohella.

On kuitenkin yksi ylitse muiden. Yksi, jonka vuorosanat osataan ulkoa. Yksi, jonka vhs-tallenteen perään itkettiin, kun joku meni nauhoittamaan siihen päälle. Yksi, jossa loistaneen lapsitähden toivoisi nousevan vielä jonain päivänä takaisin huippunäyttelijöiden kastiin. Meet Terminator 2: Judgment Day.

Movie Monday's this week's task is about action movies. I'm not really into that genre, although I've watched some good ones in the years - Matrix, The Rock, Con Air, Point Break. It's kinda hard to put movies into genre boxes anyway. But there's always going to be that one action flick above the others, Terminator 2: Judgment Day.

Picture

Laugh Out Loud

Hauskuuttavaa, naurettavaa ja hymyilyttävää elokuvakohtausta kysellään Movie Mondayssa. Mikäpä muukaan tulisi ensimmäisenä mieleen kuin Pitkä Kuuma Kesä! Valitettavasti kyseinen pätkä (yksi lemppareista) loppuu kesken juuri sit hyö syö vielä ratinki ni milläs myö sitte ajellaa -kohdassa, jonka jälkeen keskustelu jatkuu instrumenttiloista, mutta onneksi Jimin kristallimetsä on mukana ;) Pätkiä leffasta tulee siteerattua edelleen hälyttävän usein.

Muita mainittavia olisivat ehdottomasti Guy Ritchien pari ensimmäistä elokuvaa, samoin Bridesmaids oli yllättävän ok. Se vähä, mitä komediaa katson, tulee yleensä tv-sarjojen, ei leffojen, muodossa.

Movie Monday gave a task about hilarious moments in movies. The first thing that came into my mind was a scene from a legendary Finnish movie called Pitkä Kuuma Kesä (= long hot summer). It tells the story of a group of young adults in the 80's, living in a pretty small city but wishing to become rockstars. Sorry the clip is in Finnish only (obviously), but it really makes me laugh every time. Other movies that need to be mentioned are Guy Ritchie's first two flicks and Bridesmaids. I don't usually watch movies with funny scenes, but I like comedy pretty much in tv series.

My favourite

Movie Monday huutelee lempinäyttelijän perään. Taas niin helppo kysymys...

Lemppareitani on aiemmin nähty esimerkiksi lakanoiden välissä ja top5-listan muodossa sekä ihan omina postauksinaan muun ohella. Myös tämän vuoden kalenterissa esitellään valkokankaan komistuksia kuukausi toisensa perään. Vaikka listat olisivatkin tällä hetkellä hieman erilaiset, en silti jaksa julistaa niitä uudelleen.

Jos ajatellaan uusimpia tulokkaita tällä saralla, ansaitsevat Alexander Skarsgård ja Deborah Ann Woll omat mainintansa. Vanhimpina suosikkeina taas ovat vuosikausia (lue: 15 vuotta, apua) pysytelleet esimerkiksi Johnny Depp ja Carrie Fisher. Ja väliin mahtuu iso kasa jo mainittujen kollegoita, joiden useita elokuvia menen katsomaan juonesta välittämättä.

Kysymykseen ei siis tälläkään kertaa saatu yksiselitteistä vastausta, mutta loppuun voi silti iskeä kasan kuvia - te olette ehkä saaneet tarpeeksenne Jim Sturgessista, minä en ;) Mutta hei kamoon, jos tyyppi on a) muuntautumiskykyinen ja monipuolinen näyttelijä, b) tumma pörröpää, c) britti ja d) kaiken lisäksi muusikkokin, niin ei siinä muilla juuri saumaa ole!

You have seen glimpses of my favourite actors for example in between the sheets, in a top5 list of the best ladies in town and in different unique blog posts. Also this year's calendar represents a whole bunch of movie hotties. Newest additions to my favourite actor/actress category would probably be Alexander Skarsgård and Deborah Ann Woll from True Blood. The oldest ones (have been for 15 years, yikes) are Johnny Depp and Carrie Fisher, I think. And lots go there in between the years.

So there won't be a clear answer to this most recent Movie Monday question... And even if you've had enough of Jim Sturgess, I haven't! So here's a bunch of pictures just to celebrate the day. I mean come on, the guy is a very talented and versatile actor, British with dark, messy hair and also a musician - how could anyone compete with that?

Pictures from all around the Internet.

Annoying

Movie Mondayn mukaan tällä viikolla pitäisi esitellä ärsyttävin elokuvahahmo. Tiedän, tiedän, menen sieltä mistä aita on matalin, mutta se johtuu ihan vain siitä, että sapen kiehumaan saavia leffahahmoja on loppujen lopuksi yllättävän vähän. Toki moni hahmo on liian väkivaltainen, pelottava, ahdistava tai muuten täysin vailla järkeä, mutta yleensä sadistisuuden allakin piilee tavallinen ihminen. Eikä pelottavuus ole yhtään sama kuin ärsyttävyys.

(Lisäksi pakko sanoa, että en varmastikaan inhoa Jar Jar Binksiä niin paljon kuin moni muu. Tyyppiähän näkee leffoissa onneksi melko vähän.)

Siispä valintani on - tattadaa - ah-niin-ihana Bella Swan. Yksi-ilmeinen idiootti, joka ei missään vaiheessa vaikuta luontevalta henkilöltä, vaan kävelee vampyyrien perässä kuin mikäkin nuorasta talutettu puupökkelö. Osa krediiteistä kuuluu tottakai hahmon luoneelle Meyersille (Bella ei ole yhtään sen fiksumpi kirjoissakaan) ja osa Kristen Stewartille, joka ehkä joskus tulevaisuudessa saa luotua kasvoilleen useammankin ilmeen arsenaalin, mutta joka ei vielä ole onnistunut vakuuttamaan millään tavoin. Voisin tuijotella Twilighteja kepeän huvin (lue: vampyyrien ja susien) vuoksi enemmänkin, jos vain sietäisin tuota yhtä tsiksiä paremmin. Huok.

This week on Movie Monday: the most annoying characters in movie history! My choice is a bit obvious, sorry, but I just can't think of anyone who would deserve this controversial crown more than Bella Swan - the girl, who has only one facial expression. I mean, seriously, I know people can be shy and whatever, but Bella is just so freaking unnatural... I would watch Twilight movies more (because of the vamps & wolves of course), if only I could stand the girl better.

Photo

Who would I be

On se jännä, kun nakkaa ihan itse sellaisen haasteen, johon ei osaa vastata. Movie Mondayssa piti tällä viikolla esitellä se elokuvamaailma, jossa haluaisi itsekin elää. Miljöö sai olla suoraan jostakin tietystä elokuvasta tai yhdistelmä eri elementtejä. Vaihtoehtoja on sen verran paljon, että yhden valitseminen on tietenkin mahdotonta...

1. Fantasiamaailma. Star Wars, Lord of the Rings ja Harry Potterit ovat kuuluneet lemppareihin jo pitkään, samoin tummanpuhuvat Batmanit ja Tim Burtonin luomat maailmat. Mutta olisiko kivaa asua planeettojen ja eri sotien keskellä? Jedin pestikin vaatii sellaista viilipyttyisyyttä ja itsehillintää, ettei minusta siihen olisi - niin kivoja kuin valosapelit ovatkin. Batman on kuuma, mutta Gotham City loppujen lopuksi tuhoavan masentava paikka. Noitana jästien keskellä? Kelpaisi, vaikka toisaalta teinihelvettiä ei tarvitsisi elää enää uudelleen edes Hogwartsissa, etenkin, kun kaikki voivat käyttää aseenaan taikuutta... Eskapismiä parhaimmillaan olisi Keski-Maa, puussa asuminen kauniiden haltioiden kanssa. Mutta ehkä aika kävisi pitkäksi? Hmm.

2. Menneet vuosikymmenet. Vaikka asiat olivat esimerkiksi tasa-arvoisuuden suhteen varmasti huonommalla tolalla 1960-luvulla, paistaa monista 1900-luvun jälkipuoliskolle sijoittuvista elokuvista tietynlainen vapaus läpi. Kansalaisaktivismia, spontaaniutta ja korporaalisen yhteiskunnan välttelemistä. Iloisia naamoja näkee Across the Universe- ja Grease-musikaaleissa, ja voisin todellakin alkaa Lucyksi Lucyn paikalle ensimmäisenä mainittuun. Toisaalta Reality Bites ja High Fidelity ovat musiikillaan sellaisia maailmoja, joissa myöskin asuisin erittäin mielelläni. Ehkä ne kuitenkin liippaavat pätkätöineen ja muine epävarmuuksineen turhan läheltä normaalia tiskirättirealismia, eivätkä siten tarjoa pakopaikkaa nykymaailmasta.

3. Tanssija. Black Swan ja monet street dance -tyyppiset elokuvat tarjoavat sellaista inspiraatiota omaankin liikkumiseen, että oksat pois. Haluaisin olla todella hyvä tanssija, nauttia onnistumisen riemusta ja hengittää tätä urheilua ja taidetta yhdistävää liikkumismuotoa. Mutta haluaisinko kärsiä liian kovaa kulutusta kestämättömästä kropasta, murtua paineiden alla tai taistella treenipaikoista oikeiden tanssikoulujen kanssa? Ehkä en.

Lopputulos. Elämäni elokuva sijoittuisi Skotlantiin tai New Yorkiin, jossa asuisin kauniissa loft-asunnossa muusikkomieheni kanssa (vastanäyttelijänä Jim Sturgess, tietty). Itse työskentelisin tanssijana ja valokuvaajana. Fiilis olisi suoraan Across the Universesta ja muista mainituista ja mainitsemattomista musiikkielokuvista, unohtamatta pientä jännitystä - pidän pienieleisistä elokuvista, mutta en itse voisi elää sellaisessa ympäristössä. Kesämökkimme sijaitsisi Lothlórienissa, jossa rauhallisuus saisi täysin omat mittasuhteensa. Toisaalta toinen kesämökki kelpaisi karustakin maisemasta, kuten The Ghost Writerin pääministerillä oli. Teleportti olisi kätevä, jotta voisi siirtyä paikasta toiseen nopeasti niin halutessaan (myös aikamatkailun voisi liittää tähän). Elokuvan ohjaajana olisi Tim Burton, säveltäjänä hyvin todennäköisesti Hans Zimmer. Sekava kollaasi kaikenlaista, just like me ;)

This week in Movie Monday the topic was about the movie world in which you'd like to live in. I couldn't really decide between all the fabulous fantasy worlds, past decades or being an acclaimed dancer somewhere, so I just put them all together.

My movie would be placed in Scotland or New York, where I would be living in a beautiful loft with my boyfriend. He'd be a musician (played by Jim Sturgess of course), I'd be a dancer and a photographer. Across the Universe and other music-related movies (Reality Bites, High Fidelity etc) would decree the feeling of the story, although I guess some real thrills should be added too. We'd have a summer cottage in Lothlórien, and another one somewhere bare, like in The Ghost Writer. Teleportation would of course be possible in my world. The movie of my life would be directed by Tim Burton and the score composed by Hans Zimmer. So it'd be a not-so-neat collage of all kinds of different things, just like me :)

Pictures: 01, 02, 03, 04

How You Are My Hero

Movie Mondayssa peräänkuulutetaan tällä viikolla lapsuuden ja nuoruuden sankareita, niitä filmejä, jotka ovat jättäneet jälkensä syvälle ja vaikuttavat vielä vuosienkin jälkeen.

Omalla kohdallani vaikuttavimmat teokset on varmasti tsekattu nimenomaan siellä varhaisnuoruudessa. Toki ihan lapsenakin katsotuista elokuvista moni on osunut ja uponnut, mutta pääosin leffat ovat silloin olleet animaatioita, ja haluan jättää ne tarkoituksella tästä luokittelusta pois.

Jurassic Parkin tullessa ensi-iltaan vuonna 1993 10-vuotias Bubble pääsi katsomaan elokuvan vain vanhemman seurassa. Todentuntuiset tietokonetehosteet olivat uutta, ja joka paikkaan hyökkäilevät dinosaurukset ala-astelaisen mielestä tietysti übermahtavia. Jurassic Park pysyi lempielokuvana pitkään, samoin kuin sen jälkeen sykähdyttänyt Independence Day. Ihan tähän päivään asti ne eivät ole jaksaneet kantaa, vaikka niillä oma tunnearvonsa onkin.

Sen sijaan Edward Scissorhands, tuo keinotekoiseen pastellimaailmaan sysätty saksikätinen, väärinymmärretty hahmo on nostanut empatiakäyrän korkeuksiin jo pitkään. Ihan vielä sen ilmestyessä 1990 en katsojakuntaan kuulunut, mutta muutama vuosi myöhemmin kyllä. Winona Ryderistä en liiemmälti pidä, mutta Tim Burton, Johnny Depp ja goottivivahteet, ah, enempää ei tarvita! Elokuva, joka tuo kyyneleet silmiin yhä uudestaan, ja joka ei koskaan poistu sydämestäni.

Movie Monday wants to know who are your childhood heros and which movies have stayed in your heart to this day. Although I remember Jurassic Park (and later Independence Day too) making a huge impact on the 10-year-old me with its real-life looking dinosaurs and exciting action scenes, it's the ever-so-lovable Edward Scissorhands who is my true hero. He will definitely never leave my heart.

Gone but not forgotten

Nyt mennään kaksi postausta per päivä -tahdilla, koska minulla on liikaa asiaa!

Movie Monday haastoi kertomaan niistä näyttelijöistä, jotka vielä kuolemansakin jälkeen jäävät elämään muistoissa, koskettavat elämällään tai töillään. Moni haasteeseen tarttunut valitsi sen yhden ylitse muiden, eli upean Heath Ledgerin, jota koko maailma jäi kaipaamaan muutama vuosi sitten. Itse halusin kuitenkin ottaa mukaan toisenkin, hieman erilaisen filmitähden.

Heath Ledger

4.4.1979 - 22.1.2008

Tämä mies ei esittelyjä kaivanne. Lukuisia upeita rooleja tehtaillut Ledger syöpyi ihmisten mieleen viimeistään Brokeback Mountainin yrmynä Ennis Del Marina. Sisäistä kamppailuaan käyvä cowboy oli jotain ihan muuta kuin kauniin pojan roolit, joita Ledgeriltä oltiin totuttu näkemään. Dark Knightin Jokerista puhumattakaan - hullua naamiopelleä ei olisi voinut kukaan muu luoda henkiin paremmin. Univaikeuksista ja masennuksestä kärsineelle Ledgerille rankka Jokerin rooli oli kuitenkin liikaa, ja hän kuoli tammikuussa 2008 New Yorkin asunnossaan lääkkeiden yliannostukseen. Pieni Matilda menetti isänsä ja maailma käsittämättömän upean näyttelijän. Edelleen kuullessani miehen nimen mainittavan suru valtaa mielen.

Brad Renfro

25.7.1982 - 15.1.2008

John Grishamin The Client -filmatisointi nosti nuoren, kokemattoman pojan lapsitähtien joukkoon vuonna 1994. Pari vuotta jälkeenpäin ilmestynyt Sleepers kuuluu edelleen lempielokuviini. Jotain kuitenkin tapahtui - elokuvaroolit pienenivät ja Renfro eksyi niin usean lapsitähden tavoin päihteiden maailmaan. Useiden pidätysten jälkeen hän kuoli lopulta heroiinin yliannostukseen. Vaikka kiinnostus Bradin uraan hiipui itselläkin vuosien mittaan, tuli kuolema silti järkytyksenä - olihan herra ollut yksi lempinäyttelijöistäni 14-vuotiaana. Olisin toivonut nousua suosta, sillä lahjoja Renfrollakin olisi riittänyt.

Ja mikä näitä kahta sitten yhdistää? Tietysti kuolinaika. Kun saman viikon sisällä kuulee kahden lempinäyttelijänsä siirtyneen niin sanotusti vehreämmille maille, iskee kaiken lopullisuus väkisinkin vasten kasvoja. May they rest in peace.

This week in Movie Monday: actors who have passed away but who you will remember forever. Besides the obvious (goddamn brilliant Heath Ledger) I chose Brad Renfro, my childhood hero. Both of them died almost at the same time in January 2008. R.I.P., you will be missed.