2012/01/02

Comedy cinematics

Syksyiset leffajutut kuoritaan nyt vihdoin naftaliinista! Aloitetaan (epätavallisillakin) komedioilla. 


Juno
Juno on 16-vuotias lukiolainen, joka huomaa yllättäen olevansa raskaana. Lapsen isä on Junon paras ystävä Bleeker, eikä hän tai tytön muu perhe ota raskautta yhtä rennosti kuin Juno itse. Matka aikuisten maailmassa aiheuttaa sekä hilpeitä hetkiä että vaikeita kompastuskiviä, päätöksiä ja niiden seurauksia... Aikoinaan hyvät arvostelut saaneen leffan on ohjannut Jason Reitman. Rooleissa Ellen Page, Michael Cera, Jason Bateman, Jennifer Garner, JK Simmons ja Allison Janney.

Jostain syystä elokuva ärsytti minua. Tarkalleen en osaa sanoa miksi, mutta tyylillisesti harvoin pidän tämäntapaisista, jotenkin vähän liikaa näsäviisasta kohellusta sisältävistä pätkistä. Toisaalta lämpenin loppua kohden, ja onhan elokuvassa paljonkin sympaattisia tuokioita. Etenkin Cera pistää parastaan hieman ressukkana nörttihahmona. Pitäisin Junosta luultavasti toisella katselukerralla enemmän, joten täytyy merkata se kalenteriin.


Hallam Foe
17-vuotiaan Hallamin erikoisalaa on stalkkaaminen. Hän rymyää pitkin metsiä ja ikävöi itsemurhan tehnyttä äitiään, jonka kuolemasta hän syyttää uutta äitipuoltaan. Kyllästyttyään kaikkeen Hallam suuntaa Edinburghiin ja jatkaa kyttäysharrastustaan, kohteenaan tällä kertaa kaunis hotellityöntekijä Kate, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon Hallamin äitiä. Yksi asia johtaa toiseen, eikä pojan kasvaminen aikuiseksi käy helpoimman kaavan kautta.

Elokuva perustuu Peter Jinksin romaaniin ja sen on ohjannut David MacKenzie. Pääosassa on Jamie Bell, jonka Hallam on ihanan härö ja omituinen tapaus. Leffa on muutenkin piristävän erilainen lähes mihin tahansa muuhun 17-vuotiaasta kertovaan elokuvaan verrattuna. Edinburghin maisemat tottakai miellyttävät myös kovasti, vaikka niitä olisi toivonut näkevänsä enemmänkin. Ei maailmaa mullistava raina, mutta mieleen jäävä kuitenkin.


In Search of a Midnight Kiss
Uudenvuodenaattona Wilson haluaisi vain piehtaroida yksinäisyydessä, rahattomuudessa ja menneen vuoden ikävissä tapahtumissa, mutta laittaa ystävien yllyttämänä seuranhakuilmoituksen nettiin. Siihen vastaa Vivian, vahvatahtoinen nainen, joka etsii oikeaa ihmisiä jonka kanssa viettää vuoden vaihtuminen. Seuraa seikkailu halki Los Angelesin katujen.

Pienellä budjetilla toteutettu indiepätkä on hauska ja paljas kertomus ihmisten kohtaamisesta. Se naurattaa, mutta onnistuu myös sohaisemaan omaa sydäntä. Scoot McNairy ja Sara Simmonds esittävät pääosaparia, joka piilottaa epävarmuuksiaan ja yrittää ottaa illan kevyesti menneisyydestä huolimatta. Alku pitää surkuhupaisuudellaan hyvin katseen ruudussa, mutta keskivaiheilla leffa sortuu kliseisiin, eikä kulje kunnolla eteenpäin. Loppu taas toimii. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Alex Holdridge.


I've seen a bunch of movies last year (!) that I haven't had the time to go through yet. So let's start with a few comedies.

Juno (Ellen Page) is a 16-year-old girl who gets pregnant and has to enter the adults' world with a rush. Somehow the movie annoyed me, although it had its moments and Michael Cera was perfect for the role as Juno's wretch friend and father-to-be. Maybe a second watching would make me like the film more.

Hallam Foe on the other hand was weird and lovely. Hallam (Jamie Bell) is a 17-year-old boy, who likes to stalk people and misses his dead mother to bits. One day he decides to sneak out and head to Edinburgh. There he stalks a beautiful hotel worker, who resembles his mother quite a bit... The movie is quirky and funny, and although it might not be the most revolutionary flick on Earth, it surely is memorable.

In Search of a Midnight Kiss is a small-budget film about Wilson (Scoot McNairy), whose past year has been a mess. Despite of his previous intentions, he puts up a personal ad to search for a girl to spend New Year's Eve with. Vivian (Sara Simmonds) responses, and together they take the journey through the streets of Los Angeles. The film is both hilarious and touching. It doesn't remain intact for all of its duration, but it's quite lovely still.

9 comments:

  1. Kaikki kolme katsottu :) Itse asiassa tuo viimeisin ihan lähiaikoina, kirjastosta sen mukaan nappasin. Mun mielestä kaikki ihan hyviä, mutta ei erityisellä tavalla.

    ReplyDelete
  2. Juno todellakin on ärsyttävä! Itse syytän käsikirjoitusta, Diablo Cody ei vaan uppoa ainakaan muhun. Yh. Ekaa kertaa leffan katsoessani kai ihan pidin siitä, mutta jälkeenpäin ajatellen... Onhan se nyt aika ärsyttävä. :D

    Midnight Kiss on aika ihana! Pitäisi katsoa uudestaan.

    Jamie Bell katsottavien listalle mars. ^^

    ReplyDelete
  3. Juno oli hehkutusten jälkeen melko pettymys ja hyvinkin ärsyttävä. In Search of a Midnight Kiss taas positiivinen ylläri kun ei odotellu oikeastaan mitään. Paljon siis riippuu taas kerran asennoitumisesta.

    Hallam Foesta en muista kuulleenikaan mutta vaikuttaa ihan katsomisen arvoiselta, joten pidetäänpä tästä lähin mielessä.

    ReplyDelete
  4. Mua Juno ei ärsyttänyt ollenkaan, taisin jossain määrin samaistua siihen elähtäneeseen musafaniin. :D

    ReplyDelete
  5. J, jee :) Mulla tosta Junosta on jo aikaa ainaki pari kuukautta, en oo vaan saanut aikaseksi kirjoittaa..

    Eeva, jes, luulin että oon ainoa, jota se ärsytti! Toi Hallam Foe on kyllä mainio. ;)

    Eugen Gurjasti, hyvä että muitakin ärsyttää. ;) Ja tokihan asennoituminen vaikuttaa, Junoa on kehuttu niin paljon, että sen ajatteli miellyttävän myös itseään.

    Pekka, no se oli kyllä mainio tyyppi! :D Mutta ei silti kokonaisuutena niin napannut. Uh. Pitäisi varmaan katsoa toistamiseen.

    ReplyDelete
  6. Taitaisi mullakin olla uusintakierroksen paikka. Mä näin Junon ihan teatterissa, onkohan siitä nyt sitten jo neljä vuotta.

    ReplyDelete
  7. Jes, joku muukin, kuka ei syttynyt Junosta sen kummemmin. Mietin kans, että olisko se toisella kerralla parempi... Noita muita en ookaa nähny, joten täytyy pistää mieleen (:

    ReplyDelete
  8. Tykkäsin Junosta, vaikka se hahmo onkin tehty vähän turhan sanavalmiiksi - mikä tekee minun mielestä siitä jotenkin näsäviisaan oloisen. En tosin silti ole kokenut ärsyyntymistä leffaa katsoessa ja olenkin nähnyt sen useaan kertaan. Plus Michael Ceran hahmo on ihanan sympaattinen nörtti :---D

    ReplyDelete