Muutaman viikon takaiset Joan kiharat inspiroivat pitkästä aikaa itseäkin jättämään päässä kasvavan pöheikön varsinaisesti laittamatta, antautuen kikkuroiden armoille. Noh. Jos vastoin tapojaan pesee kutrit aamulla, ei illalla, ja tunkee niihin (edelleen liian pienen) kasan erinäisiä tököttejä, pysyvät tukasta poissa ehkä ne kaikista pahimmat kasarivibat. Seuraavan päivän lookista ei sitten puhuta.
Blondaus toki vaikuttaa epäedullisesti pörröisyyteen, vaikka ovatpa hiukseni muutenkin vaikeasti taltutettavissa. Helpoin tie käy siis suoristuraudan kautta. Tänä iltana olen todennäköisesti pääni kanssa piikkisuora kiitos kampaajan. Viimeksi kävin ennen juhannusta, joten kaksihaaraisten tilalta on löytynyt enemmänkin kuusihaaraisia, eivätkä yli kymmenhaaraisetkaan latvat ole mitenkään poikkeuksellisia. Niin paljon kuin osittain vaaleasta tukastani olenkin pitänyt, nyt on aika jollekin muulle. Ihan jo pelkästään noiden hiusten kunnon vuoksi.
In the meantime, suosittelen punapääfaneille suloista We ♥ Redheads -blogia! Ja kaikille villasukkia ja jättikupillista kaakaota sateenkaarenvärisillä vaahtokarkeilla kuorrutettuna. Ihan vaan sen typerän maanantaifiiliksen karkottamiseksi.
Voi kun itselläkin olis tuommoiset kiharat! :)
ReplyDeleteTotisesti typerä maanantaifiilis tänään, mutta tästä merkinnästä tuli jotenkin parempi mieli - kiitos! Villasukat on jo jalassa, taidanpa kohta keittää vaahtokarkkikaakaon.
Sulla on kyllä niiin paljon paksummat hiukset kun mulla! Piste. Mutta kyllä tääkin tarvii "pienen" hoitoaine (tai muu tökötti) vuoren pörröisyyden karkottamiseksi. Huoh, ollapa kauniit non-pörröt hiukset... -__-
ReplyDeleteVoi. Antaisin palan taivasta siun tukasta <3
ReplyDeleteSaisinko sun hiukset? Tykkään melkeen yhtä paljon ku Simon Bakerista! ..hyvät vertaukset mulla ;D
ReplyDeleteOispa mullakin tuommoset kiharat ja paksut hiukset....eiks se mee yleensä niin että piikkisuoratukkaset haluaa luonnonkiharat ja luonnonkiharaiset kiroilee hiustensa laittamisen kanssa...mun yhdellä kaverilla on kiharat ja se näyttää aina jotenkin niin söpöltä. :)
ReplyDeleteKiva tuo punapääblogi, se on ihan mulle!
Minulla vihdoin perjantaina kampaaja! Viimeksi huhtikuussa leikattu ja täälläkin niitä kymmenhaaraisia. Latvat on kamalat hampuusit, eikä mistään mallista ole mitään tietoakaan. Perjantaina lyhenee varmaan aika oleellisesti hiukset. hui. Kuva sun uudesta kuontalosta, kuvakuva!
ReplyDeleteDuussi, kannattaa varoa mitä toivoo.. ;) Hermohan näihin menee, vaikka joskus kivat ovatkin. Ihana kuulla, että maanantaipäiväsi piristyi hieman! ^___^
ReplyDeleteJoa, ei ole, piste. :D Näissä vaan on kamalasti ilmaa välissä. Nyt kun ovat suoristetut, nää on jotenki hullun lättänät. Mutta kivaa vaihtelua kuitenkin.. Eikä ainakaan oo pörröiset :P
Norppis, kiitos!
mari, emmie taida kuitenkaan antaa näitä pois :> Ja mun piti oikein googlettaa kuka on Simon Baker xD
Riehu, niinhän se menee :) Ehkä tässä iän karttuessa oon oppinut arvostamaan tukkaani, ja opettelemaan myös sellasia helpohkoja laittamistapoja. Mutta hermojen menetys on edelleen varsin yleistä :)
Chatrin, jee! Mullakin olisi kampaajan mukaan pitänyt ottaa oikeastaan 10 senttiä pois mutta enhän minä semmoiseen suostu :D Joten nyt vaan superhoitoja kehiin.
Oi mikä ihana kiharapörrö! Ihastelen aina kaupungillakin muitten hiuksia ja mietin millasia kampauksia tekisin jos mulla ois sellaiset:)
ReplyDeleteMun hiukset on nimittäin osastoa rotanhäntä ja nykyään pidän aika lyhyenä just siks:D Mutta onneksi mun muut (lukuisat) hyvät ominaisuudet kompensoi mun ökköhiuksia:P
aini, kiitos! Mutta niinhän se on, jokaisella on jotain hyviä ja jotain huonoja ominaisuuksia, mullakin on lukuisia niitä huonoja mutta ne pitää vaan unohtaa..
ReplyDelete