2011/10/05

Are you scared yet?

Movie Mondayn uusin vahvistus Pippariina haluaa tietää, mikä hirvitys meidät leffanarkkarit saa sulkemaan silmämme.

El Orfanato (Orpokoti) oli pitkään kenties järkyttävin kauhuelokuva minkä olin koskaan nähnyt, kunnes Ils onnistui ajamaan ohitse. Kauna, Child's Play, Stephen Kingin It... Karmivia tyyppejä löytyy karmivista leffoista ihan tarpeeksi. Kaikilla näillä mainituilla on jotain yhteistä: lapset, nuket tai muuten vaan lapsiin liittyvät naamioidut asiat kuten klovnit. Koulrofobiaa minulla ei ole, mutta jestas että puhuvat nuket ja viattoman näköiset, suurisilmäiset lapset saavat selkäpiini kananlihalle.

On kuitenkin yksi lapsi ylitse muiden. Ala-asteella katsottu Pet Sematary jätti vähän turhan vahvat jäljet ja pelkkä ajatuskin Gage Creedista saa veren hyytymään. Hrrr.


At Movie Monday Pippariina wants to know which movie characters make our spine go in knots and the hair on our back rise. There are lots of horrible movies (horrible in a good way) which have affected me: Ils, El Orfanato, The Grudge, Child's Play, Stephen King's It... They all have something in common: children, dolls or clowns. I don't have any kind of phobias related to them, but they can still be so damn creepy.

There's one above the others though: Gage Creed from Pet Sematary, which I watched when I was probably a bit too young and it's stuck on my head ever since. Even the thought of Gage makes me want to scream.

8 comments:

  1. Leffaa en ole nähnyt, mutta Pet Sematary oli karmaiseva kirjana. Muistan ihan vapisseeni kun sain sen luettua... hrrr.

    ReplyDelete
  2. Nojust. Kiitti vaan hirveesti tosta Cagen kuvasta skalpelli kädessä. Tota tyyppiä mä pelkään vieläkin. Hrrrr.

    ;)

    ReplyDelete
  3. Pet Sematary oli pienenä sikapelottava, kaverin isoveli näytti sen, prkl.
    Viime vuonna katsottuna se oli aivan kuolettavan hauska! :D Ramonesin kuolematon rallatus "I don't wanna be buried / to pet sematary" soi päässä vieläkin.

    ReplyDelete
  4. tiinanen, vähän veikkaan, ettei elokuva enää näin 2010-luvulla kamalasti pelottaisi. ;) Kirjasta en jostain syystä muista mitään! Tosin onhan senkin lukemisesta ainakin 15v.

    Chatrin, soriii. :D

    cinefiliaa, mä kans luulen että nyt sille vaan nauraisi! Ja kiitos, nyt soi Ramones päässä.. :D

    ReplyDelete
  5. Pet sematary on suosikkielokuvani, näin sen ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä mutta edelleen.. se on se rakkain elokuva.

    Minusta on mielenkiintoista nähdä miten eritavalla ihmiset näkevät jonkin elokuvan, varsinkin kauhuelokuvat ja pelot kertovat paljon ihmisestä.

    ReplyDelete
  6. pippariina, totta! Ehkä Pet Sematary selittää sen, miksi en ole erityisen lapsirakas :D Hauskaa, että se on rakkain elokuvasi. :)

    ReplyDelete
  7. I don't wanna be buried in pet sematary... huippukipale, jonka bongasin juurikin kyseisestä leffasta (tietenkin) ja se olikin ehkä suurimpana innoituksena tutustua Ramonesin musiikkiin enemmänkin.

    Itse leffa taisi jättää vähän kahtiajakoiset fiilikset, vaikka tuon kuvan poitsu taisikin olla ajoittain ihan karmea (ja ajoittain naurettava). Mut kirja oli kuitenkin parempi. :P

    ReplyDelete
  8. Sivustakatsoja, loisto biisi se kyllä on! Ja tää alkaa vaikuttaa siltä, että pitää lukea Kingin kirja uusiksi. Leffaa en ehkä uskalla katsoa, en niinkään sen pelottavuuden vuoksi (vaikka varmaan pelkäisin sitä edelleen), vaan etten riko ajan kultaamia mielikuvia..

    ReplyDelete