2011/10/07

LMFAO - Party Rock Anthem

Selvitettyäni pääni yhdeksänkymmentäluvun eurohumpasta päätin, etten enää koskaan hairahdu koneiden tielle (The Prodigy oli sallittu poikkeus). Enpä. 2000-luvun vaihteessa luovuin lähes täyskitarapainotteisesta musiikkimaustani sen verran, että sallin soittimeeni eksyä välillä myös ambientia ja erinäisiä DJ-settejä. Jannen viikon levynä on tällä viikolla mahtava Daft Punk ja Lauri päätti räväyttää ja räbäyttää eräänkin playlistin kanssa. Asiat liittyvät haaleana aasinsiltana toisiinsa siten, että olen niiden innoittamana siivittänyt työpäiviäni muun muassa Basement Jaxxilla, Fatboy Slimillä, 2pacilla, Beastie Boysilla, Armand van Heldenillä ja jopa Eric Prydzillä. Hell freezes over ja sillee.

Tänään on lähtö Tampereelle syksyisiin tanssikisoihin. Ohjelmamusaan sain ujutettua pikkuisen Musea loppuryminän muodossa, mutta muuten pysytään jumputuslinjalla. LMFAO'takin siitä löytyy, ja vaikka Party Rock Anthem taitaa muuten alkaa olla jo vanha juttu, pistää se kyllä tanssijalan vipattamaan väkisinkin. Everyday I'm shufflin'!

Viikonloppuja!




p.s. LP'ssä on päivät vähän sekaisin, mutta eiliseltä joka tapauksessa eräs vuoden 1998 klassikko - koneita siinäkin.


I was very anti-electronic about music after I'd gotten my head straight from all the shitty eurodance in the nineties. But then again, rules are made for breaking and after several years of listening mainly to guitar sounds (The Prodigy being a huge exception) I somehow managed to get myself into liking some electro too. DJing was hip anyways as the new millennium approached. Daft Punk, Basement Jaxx, Fatboy Slim, Armand van Helden... I've been listening to those classics this week (+ a bit of rap too!).

Today I'm leaving to a dance competition, so dance music is right on top this weekend. Although I've managed to plant some Muse into our choreography music, mostly it's basic dance rhythms. LFMAO's Party Rock Anthem might be a bit passé, but it makes you wanna shake your booty nevertheless. Everyday I'm shufflin'! Have a nice weekend!

6 comments:

  1. Olisit laittanu ne hamsterit! ;)

    ReplyDelete
  2. Elektroninen musiikki meni jotenkin pilalle 2000-luvun alun jälkeen, samalla kun se meni ilmeisesti hiukan pois muodista. Undergroundimmasta konemusasta tuli tylsää toistoa vanhoista biiseistä, kohdistettuna tarkkaan rajatulle, juuri sitä kulloistakin tietynlajista musiikkia kuuntelevalle pienelle yleisölle. Mainstreamimpi konemusa taas muuttui ihan puhtaaksi kertakäyttöiseksi sedulapopiksi. Itselleni se on ollut aika pettymys, kun kuitenkin elektroninen musiikki pitkään ollut eniten se "mun juttu".

    Nyt viime vuosina on tullut sellainen genre kuin dubstep, siellä on aika hyviäkin biisejä. Osa on pelkkää aivotonta basson rytkytystä, mutta melodisempaakin on.

    Skrillexiä on soinut radiossa, mutta se ei mitään kamalan hyvää ole. Tähän mennessä parasta Suomessa radiosoittoon päässyttä dubstepia on varmaan Neron Promises, jota soitetaan ainakin ylex:llä juuri tällä hetkellä. http://www.youtube.com/watch?v=llDikI2hTtk&ob=av2e

    Tosiaan suuri osa dubstepistä on pelkkää bassorutinaa, tämän tyylistä (tosin tämäkin keskimääräistä parempaa) http://www.youtube.com/watch?v=VXI_9gB2OQY&hd=1

    Mutta sitten löytyy myös melodisempaakin, ainakin itse tykkään
    http://www.youtube.com/watch?v=ScLVtsi0cfc&hd=1
    http://www.youtube.com/watch?v=-4hDP9x3Gds
    http://www.youtube.com/watch?v=YeaGUfZM5hs&hd=1
    http://www.youtube.com/watch?v=xDAX2aVWAag&hd=1

    ReplyDelete
  3. Anna, JUST NIIN!

    Lauri, voi eiiiiii, mä unohdin hamsterit täysin! :D

    Olli, kiitos pitkästä ja valaisevasta kommentista! Konemusa ei tosiaan tainnut olla juurikaan huudossa nu-metalin ja post-punkin vallatessa enemmän alaa kymmenisen vuotta sitten, mutta kyllähän monet rock-genreen uppoavat bänditkin sitten ottivat koneita käyttöönsä yhä enemmän. Ja Matrix taisi aikoinaan vaikuttaa kyllä vähän raskaamman konemusan suosioon (tuli tosta laittamastasi Liquid Stranger -biisistä mieleen).

    Mä en tosiaan tiedä elektron eri tyyleistä kauheasti mitään, en oo niihin sen suuremmin perehtynyt. Sen tiedän, että joku perinteinen house nyt ei kauheasti iske. Dupstep sen sijaan joo, jos siinä on ideaa! Kuten sanoit, se(kin) menee helposti vähän semmoseksi bassomössön toistamiseksi. Noista laittamistasi linkeistä Blackmillin Spirit of Life kuulosti kivalta. Ellie Gouldingia oon jonkun verran yrittänyt kuunnella, toi remix oli parasta häneltä tähän mennessä. ;) Sen sijaan toi Datahowler ei tuntunut hyvältä, ehkä ne vokaalit muistuttaa mua liikaa blingbling-räpistä.

    ReplyDelete
  4. Ei niillä genreillä ole niin kauheasti väliä, ainakaan mun mielestä. Genrepuristien mielestä varmaan useimmat noistakaan, mitä laitoin, ei olisi "oikeaa dubsteppia" jonkun ug-tyypin mielestä . :D Mun mielestä oikeastaan parasta musaa, oli sitten rokkia, elektronista tai vaikka jatsia, on sellainen, jota on vaikea laittaa mihinkään genreen. Silloin on keksitty jotain uutta.

    Mutta niin, jos tykkäsit Blackmillista, niin kannattaa tsekata sen youtube-sivu. Se tekee tuollaista melodista dubsteppia, löytyy useampiakin kauniita biisejä.

    ReplyDelete
  5. Olli, kieltämättä mäkin vähän vihaan genrejä, osittain siksi että luokittelu on muutenkin vähän pyllystä ja osittain siksi, etten ikinä osaa sijoittaa mitään tiettyihin lokeroihin.. Vaikka kyllähän ne helpottaa musiikin kuvailemista. Ja sehän nyt olis vallan tylsää, jos tykkäisi vaan "tietystä genrestä" eikä ollenkaan kattelis sen boksin ulkopuolelle!

    Ja kiitos, mä jo Spotifysta Blackmillia vähän luukutinkin. ;)

    ReplyDelete