2011/10/18

One Day


Em ja Dex, Dex ja Em. Kaksi elämää kietoutuu yhteen 1980-luvun lopun Edinburghissa. Seuraa vuosien mittainen ystävyys, jota seurataan vuosi kerrallaan heidän tapaamisensa vuosipäivänä. Elokuva perustuu David Nichollsin samannimiseen romaaniin, johon rakastuin kesän alussa.

Elokuvan suhteen pelkäsin pahinta, vaikka pieni toiveikkuus elikin sisälläni. Valitettavasti kirja on kuin onkin onnistuttu vesittämään aivan liiaksi - tapahtumat kyllä seuraavat kohtuullisen orjallisesti kirjailijan alkuperäisiä ajatuksia (onhan käsikirjoituskin Nichollsin kynästä), mutta fiilis suureksi osaksi puuttuu. Mielestäni olisi ollut tärkeämpää keskittyä välittämään tunteita, ei tapahtumia. Ensimmäinen kohtaus ja muutamat sen jälkeenkin jäävät liian hätiköidyiksi ja hahmot pinnallisiksi. Syytän kässäriä, sillä en halua uskoa, että ainakaan kaikki olisi ohjaaja Lone Scherfigin syytä. Hänen kädenjälkeään on kuitenkin upea An Education.

Toisaalta, keskivaiheilla Dexterin perheessä tapahtuvien muutosten jälkeen tahti rauhoittuu ja valkokankaalle saadaan köykäisen arjen kuvauksen rinnalle haikeutta. Pieniä visuaalisesti hienoja hetkiä löytyy useita, eikä vähiten herra Jim Sturgessin suunnalta, joka osoittaa jälleen kerran muuntautumiskykynsä. Siitäkin huolimatta, että Dexterin revittelyhetket ovat harvassa. Anne Hathawayn valintaa Emmaksi epäilen edelleen, vaikka loppua kohden naista kohtaan tuntemani ärsytys laantuukin. Emmasta ei vaan tunnu saavan senkään vertaa irti, mitä Dexteristä, jonka hahmon taas kuuluukin olla ailahteleva ja sekaisin. Puhumattakaan siitä aksentista, argh. Sivurooleista mainittakoon Ian Whitehead (Rafe Spall), joka onnistuu loihtimaan kirjan jopa vastenmielisestä hahmosta sympaattisen.


Leffan jälkeen tuntuu siltä, kuin olisi katsonut kirjan pikakelauksella. Tavallaan se ei haittaa, sillä tunnenhan Emman ja Dexterin jo ennestään, ja paljon paremmin kuin filmatisoinnin perusteella voisi luulla. Viihdyin teatterin penkissä ja sain nähdä vilauksia upeasta Edinburghista. Lisäksi katson Sturgessin vuoksi mitä vaan, mutta olisihan se ollut hienoa, jos One Dayn elokuvaversioon olisi rakastunut edes puoliksi yhtä palavasti kuin kirjaan.


One Day is a movie based on David Nicholls' novel by the same name. I read the book during the summer (twice, actually) and was highly looking forward towards the film. Unfortunately it came out just as I feared - not nearly as lovable as the book. There are good moments, sure, especially when the gorgeous Jim Sturgess is involved, but Anne Hathaway still bugs me with her fake British accent. People in the film remain superficial and moments pass with hesitation. The movie follows the novel almost too intently, whilst I think transmitting feelings and emotions would be more important than fixating on describing events accurately.

I think the script is to blame, not Lone Scherfig, who has previously proved her skills as a director. And yes, I would watch One Day again, just because of the lovable city of Edinburgh and Mr. Sturgess. And no, the movie isn't boring either. But I still feel sad that it can't in any way compete with the written text.

Pictures Gile Keyte / allmoviephotos

8 comments:

  1. Okei, taidankin lukea sen kirjan. Koska leffa ei juurikaan kiinnosta.

    ReplyDelete
  2. Harvoin käyn tämäntyyppisiä leffoja katsomassa, mutta äsken oli yksi juttu, jossa käytiin katsomassa kyseinen leffa porukalla. En nyt paljasta tässä enempää mikä juttu se oli, missä kävimme katsomassa tuon. Voihan olla, että joku siinä porukassa olleista saattaa lukea tätä blogia...

    No joka tapauksessa, en ole lukenut tuota kirjaa. Siltä pohjalta.... pakko sanoa, että ei ollut mikään elämäni suurin elokuvaelämys. Ihmisten "elinkaaren" seuraaminen oli ihan mielenkiintoista. Samoin aikakausien kuvauksessa oli jotain mielenkiintoista. Se yllättävä tapahtuma oli myös aika mielenkiintoinen ja paransi leffaa huomattavasti. En sentään mene niin pitkälle kuin mitä pari muuta porukassamme ollutta, jotka sanoivat, että pidättelivät naurua käsi suun edessä sen yllättävän tapahtuman jälkeen.

    Yleisesti se, miksi leffa oli mielestäni aika tylsä, oli hahmojen stereotyyppisyys ja jotenkin sellainen.. en tiedä mikä. Sanotaan vaikka, että ilman sitä yllättävää tapahtumaa koko juttu oli kuin jotain harlekiinikirjaa olisi vedetty filmille. En tiedä kuinka hyvin vertaus osuu, en ole ikinä lukenut yhtään harlekiinikirjaa. :D

    ReplyDelete
  3. Mua ei oikein tää leffa nappaa, trailerin näin ja yyh en vaan tykkää Anne Hathawaysta.. Kirja kyllä voiskin olla hyvä ja leffan vois kattoa ihan rakkaudesta Skotlantiin:D

    ReplyDelete
  4. Kirjaa on hehkutettu niin paljon, että on kyllä pakko etsiä se viimein käsiini. Elokuvan katsomisen suhteen olen vielä hieman epäröivä..

    Ihana toi sun uusi bannerikuva!

    ReplyDelete
  5. tiinanen, suosittelen kirjaan ehdottomasti. Toisaalta, meidän leffamauthan ei mee kauheesti yksiin muutenkaan.. :D

    Olli, harvemminpa minäkään näistä innostun, mutta joskus käy näin.. On jännä, miten leffasta ollaan saatu harlekiinimäinen (itsekään en oo niitä koskaan lukenut joten en tiedä sen tarkemmin), koska sitten taas One Day ei romaanina ole yhtään niin kevyt tai ärsyttävän chicklitmäinen kuin voisi luullla. Hahmot todellakin jäävät stereotypioiksi ja yksipuolisiksi, jotenkin heistä on hävitetty tiedot tekojensa syistä.. Hmm. Mutta sitä kirjaa voin kyllä suositella, vaikkei leffan jälkeen siitäkään varmaan kovin hyvä kuva jäänyt. :)

    aini, Hathaway ei kyllä innosta, ja Ediäkin on tässä vähän liian vähän, mutta Sturgess! ;)

    Marja, toivottavasti et pety kirjaan jos sitä on hehkutettu niin paljon :O Mutta mä kyllä tykkään! Ja kiitos ^__^

    ReplyDelete
  6. En tiedä, en ole kovin kova lukemaan nykyään yhtään mitään kaunokirjallisuutta, en edes sellaisia kirjoja, jotka tiedän kiinnostaviksi. Ehkä tuo leffa/ käsikirjoitus sopisi omasta mielestäni parhaiten tv-sarjaksi. Silloin siinä voisi painottaa niitä kiinnostavia puolia, kuten esim. sitä aikakausien vaihtelua. Eikä sitä paitsi varmaan naiskatsojatkaan jaksaisi katsoa kymmentä jaksoa pelkkiä edestakaisin-vatkaus -kohtauksia yhden parin välillä, eli sarjassa olisi pakko olla muutakin. :)

    ReplyDelete
  7. Olli, totta, en minä ainakaan nytkään jaksaisi katsoa tota leffaa edes sarjana parisuhdevänkäyksen vuoksi, vaan puitteiden - miljöön ja Sturgessin. ;)

    ReplyDelete
  8. Juuri samanlainen fiilis mullekin jäi leffasta! Niin kuin olisin nähnyt (suuresti rakastamani) kirjan pikakelauksella. Mäkin olisin kaivannut sinne lisää pysähdyksiä, aikaa tunteille ja katseille. Ei vain sanoja ja tapahtumia. Kunpa olisi edes vartin saanut lisäaikaa näille hidastuksille... Jos ei ole lukenut kirjaa, elokuvan tahti jättää tarinasta monia hienoja asioita pois. Mutta kirjan lukeneena pidin kaiken kaikkiaan leffastakin. Ja jopa Anne Hathawaysta Emmana ;) Ja Rafe Spall oli aivan nappivalinta Ianiksi.

    ReplyDelete