2009/01/05

Puhdistus

Olen laiska lukemaan kirjoja, ellei niitä tuoda suoraan nenäni eteen. Monien muiden suomalaisten tapaan sain joulupukilta Sofi Oksasen Puhdistuksen.



Alkuperäistä näytelmää en ole nähnyt. Vertauskohteen puutteesta huolimatta näytelmä tuntui kääntyneen hyvin myös romaaniksi. Tuoreen Finlandia-voittajan muista teoksista olen aiemmin lukenut Stalinin lehmät. Hyvä teos, mutta ei yllä lemppareihini. Se ei ehkä ihan täysin auennut. Eri asia oli Puhdistuksen kanssa.

Siihen upposi, jäi miettimään kohtaloita, syitä ja seuraamuksia. Peruskoulussa ja lukiossa inhosin historiaa, mutta näin herkulliseen muotoon kirjoitettuna se ei voi mitään muuta kuin kiinnostaa! Vaikka sinänsä sanamuodot tai lauserakenteet eivät olleet kovinkaan paljoa tavanomaisesta poikkeavia (mikä sitten onkaan tavanomainen), oli teos kielellisesti samaan aikaan sekä helppoa että kutkuttavaa luettavaa.

Puhdistus sai minut myös miettimään sitä, miten vähän jokapäiväisessä elämässä sitä tajuaa arvostaa itsenäistä kotimaata. Miten sotaveteraanit vähenevät keskuudestamme päivä päivältä, miten kaukaisilta kaikki ne asiat tuntuvat. Ja ovathan ne kaukaisia - tapahtuneet ennen kuin minun tai ikätoverieni vanhemmat ovat edes syntyneet. Molemmat isoisäni ovat olleet sodassa (toinen enää elossa), mutta ei heidänkään kanssa moisista asioista ole tullut keskusteltua. Virossa tilanne on toinen. Se on ollut 'uudestaan itsenäinen' valtio vasta vähän aikaa, ja kauheudet sitä ennen ovat tuoreessa muistissa. Sitä ei osaa edes kuvitella, millaista elämä Suomessa olisi, jos olisimme olleet Neuvostoliiton vallan alla sen hajoamiseen asti.

Ehkä 6.12.2009 muistan sytyttää kynttilän niin, että oikeasti mietin mitä itsenäisyys tarkoittaa. Erilaisten valtioiden välisten kriisien, talouden taantuman ja muun globalisaation kehityksessä itsenäisyys ei välttämättä ole enää itsestäänselvyys. Uhka on aina olemassa.

Ehkä on kuitenkin parempi, ettei joka hetki luo mielessään uhkakuvia hyökkäyksistä, tulivat ne sitten idästä tai lännestä... Sitä ennen aikaa voi tappaa lukemalla Sofi Oksasta :) Suosittelen!

7 comments:

  1. Jee, onpa kiva, että sait tämän blogin aloitettua! Minä sain joululahjaksi Stephenie Meyerin Houkutus -kirjan, ja upposin siihen pariksi päiväksi. Olin halunnut lukea sen jo kauan, mutta en saanut aikaiseksi ennen kuin kirja oli varta vasten paketoitu minua varten. Nyt sitten oottelen tilattua kakkososaa - olivat ehtineet loppua sekä Akateemisesta että Suomalaisesta joulun aikaan. :(

    ReplyDelete
  2. :)

    Houkutus on mullekin tulossa lainaan serkulta heti kun saa sen luettua, ja minä sitte vastalahjaksi lainaan Puhdistuksen :D Pitänee sitten lukea kaikki jatko-osatkin, ja leffakin on jo pyörimässä teatterissa...

    ReplyDelete
  3. oliko toi raskasta luettavaa? on jotenki niin "iso" aihe.. ite tykkään vähän kevyemmästä ehkä, niin en oo tohon perehtyny.

    ReplyDelete
  4. Tuo oli kyllä mielenkiintoinen kirja, luin joskus syksyllä. En tiennyt aiheesta aluksi paljoakaan, enkä heti päässyt kirjaan sisälle. Mutta jossain vaiheessa uppouduin ja luinkin sitten yöunien kustannuksella viimeisen puoliskon kerralla :D

    ReplyDelete
  5. Sanna: ei oo raskasta! Yllättävää kyllä :) Joskaan ei nyt ihan kevyttäkään, mutta raskauden pelossa (:D) tota ei kannata ohittaa.

    Norppa: vähän sama, emmäkään tiennyt aiheesta paljoakaan, mutta lukemallahan sitä oppii ;)

    ReplyDelete
  6. Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Olen itse lukenut myös Stalinin lehmät ja pidin siitäkin, koska se oli erilainen. Täytyy tarttua Puhdistukseen mahdollisimman pian!

    ReplyDelete
  7. L: ehdottomasti tartu Puhdistukseen, mikäli on mahdollisuus! Itse taidan ottaa sen Baby Janen mahdollisimman pian työn alle...

    ReplyDelete