2009/02/21

The Curious Case of Benjamin Button

Tieni vei jälleen kerran elokuvateatteriin, sillä minulla oli siellä treffit - Benjamin Buttonin kanssa. Varsin mukavat treffit olivatkin, vaikka kotiin lähtiessä silmät valuivat suolaista nestettä kuin Niagaran putoukset konsanaan (joo tiedetään, köyhä vertaus).


The Curious Case of Benjamin Button on F. Scott Fitzgeraldin novelliin perustuva kertomus Benjaminista, joka on nuori mies vanhan miehen ruumiissa ja päinvastoin. Benjamin syntyy ryppyisenä kuin vanha ukko, niveltulehduksista ja heikoista aisteista puhumattakaan. Hänelle ei anneta pitkää elinennustetta. Tästä huolimatta Benjamin kuitenkin elää elämäänsä täysillä, yhdellä poikkeuksella: kaikkien muiden vanhetessa normaaliin tapaan, hän vain nuortuu. Erikoinen sairaus - tai miksi sitä haluaakaan kutsua - aiheuttaa hankalia tilanteita, kun muut eivät aina ymmärrä miten erikoislaatuinen Benjamin on. Elämä opettaa, että mikään ei kestä loputtomiin. Vai kestääkö?

Enempää ei juonesta voi paljastaa, sillä se on koettava itse. Kävelin leffateatterin saliin vailla varsinaisia odotuksia. Toki trailerit oli nähty useaan otteeseen, mutta ne kertoivat vain hyvin kapean osan elokuvan kulusta. Sen huomasi heti alussa, kun odotti koska elokuva oikein alkaa. Odotti, koska Cate Blanchett astuu mukaan kuvioihin. Alku, ja kaikki muukin, oli silti varsin tähdellistä kerronnan kannalta. Ei olisi järkeä edes yrittää ymmärtää Benjaminia, jos ei tuntisi hänen koko elämänsä tarinaa.

Elokuvaa on verrattu paljon Forrest Gumpiin, minkä on ilmeisesti tiedostanut myös Oscar-ehdokkuuksia jakeleva lautakunta. Niitä kun on elokuvalle sadellut 13 kappaletta. Forrest Gump sai niin ikään 13 ehdokkuutta, ja nappasi pystin kuudesta eri kategoriasta. Maanantain vastaisena yönä näemme, miten Benjamin Buttonille käy. Elokuva toi ajoittain mieleeni myös Big Fishin. Viittaukset molempiin olivat selkeitä minulle, joka olen nähnyt sekä Zemeckisin Forrest Gumpin että Burtonin Big Fishin useampaan kertaan. Kohtaus, jossa Daisy sanoo Benjaminille 'I don't want your help' muistuttaa lähes täydellisesti Jennyn sanoja Forrestille, joka pelastaa tyttönsä ilkeän kapakkayleisön kynsistä.


Vaikka yhtäläisyyksiä tapahtumissa on, tarinoiden olosuhteet ovat täysin erilaiset. Benjamin ei ole Forrestin kaltainen ressukka, joka ei aina oikein ymmärrä tilannetta. Sen vuoksi Benjamin ei myöskään kerää sympatioitani samalla tavalla, kuin Forrest. Forrest on kerronnaltaan, lavastukseltaan, musiikiltaan, kaikelta enemmän lähes mihin tahansa paikkaan tai aikakauteen sopiva. Benjaminista huomaa, että se on tehty Hollywoodia silmällä pitäen. Tai pitäisikö sanoa toisin, Hollywood on pitänyt silmällä Benjaminia. Ei se kuitenkaan automaattisesti ole huono asia. Ja jos Oscareista puhutaan, mielestäni Brad Pittin suoritus ei kaikesta eläytymisestään huolimatta ole Oscarin arvoinen. Vaikka eihän Tom Hanksiin saisi tässä tapauksessa verrata. Toisin sanoen - varsin koskettava elokuva, mutta ei mikään maailmaa mullistava.

Missään nimessä en heittänyt rahojani hukkaan elokuvalipun muodossa. Kolme tuntia viihdettä, joka kosketti syvältä. Jotain elokuvan tekijät ovat siis osanneet tehdä ehdottomasti oikein. Henkilöistä ja heidän erikoisista piirteistään huolimatta kaikki tapahtumat ovat vain elämää, ja niihin voi samaistua kuka vain. En muista milloin olisin viimeksi itkenyt leffaa katsoessa näin paljon. Ehkä punaiset silmät ovat vielä joskus muodissa.

En voi siis muuta kuin suositella tätä rainaa - kunhan muistat ottaa paketin nenäliinoja teatteriin mukaan!


Kuvat

12 comments:

  1. Ihanaa kun kirjoitit tästä :) Mut pikku pilkunnussimista sille, että ei perustu Fitzgeraldin romaaniin vaan novelliin. Just ennen leffan alkua juteltiinkin, että yleensä leffassa on karsittu paljon kirjasta mutta tässä on taas rakennettu tarinan ympärille paljon. En yhtään tiedä minkä pituinen se novelli on ja millainen, mutta vois kyllä ottaa selvää. T. Fitzgeraldia vähän lukenut Jenna

    ReplyDelete
  2. jei! tän luettuani ton leffan vois käydäki kattomas! brad pitt tossa roolissa vähän epäilytti <:)

    ReplyDelete
  3. Jenna, kiitos, korjaan romaanin novelliksi ;) En niin perehtynyt tuohon, vaan oletin automaattisesti kyseessä olevan romaani. Kun leffakin oli niin pitkä :D eh.

    hyppysellinen, mäkään en oo mikään suuri Brad Pitt -fani, mutta tässä se ei haitannut yhtään :)

    ReplyDelete
  4. No niinpä, jos leffa on pitkä niin miten vitussa jostain novellista repästään ainesta :D! Mutta hyvin tehty kyllä ja oon samaa mieltä että kaikki kohdat oli suhteellisen oleellisia!

    Itsekin oon niitä jotka ei mee jonkun Brad Pittin perässä leffaan mutta kaksi leffaa joissa Pitt on aiemmin vakuuttanut:

    1. Se7en
    2. Jesse Jamesin salamurha

    -Jenna

    ReplyDelete
  5. Jesse Jamesin salamurhaa en ookaan nähnyt, mutta osaahan se Pitt vetää hyvin. Kunhan sopiva rooli osuu kohdalle. Esim. Fight Club on ehdottomasti yksi lemppareista.

    Ja innolla jäädään odottelemaan sitä uutta Tarantinoa :)

    ReplyDelete
  6. Mä en ymmärrä Brad Pittin dissaamista lainkaan. En oo itse nähnyt yhtään ainutta huonoa roolisuoritusta häneltä, vaikka herra sattuukin olemaan perusolemukseltaan melkoisen sliipattu ja kauniskasvoinen. En Benjamin Buttonia oo vielä nähnyt, mutta mieleeni tulee tusinan verran hyviä leffoja, joissa Pittin roolisuoritus on ollut osasyy siihen hyvyyteen. Ihan näin jo mainittujen jälkeen Burn After Reading, Babel, Ocean's Eleven, Sleepers, Twelve Monkeys, Interview with the Vampire ja Snatch. Ulkonäkö/maine/tms on yhtä typerä syy olla tykkäämättä kuin tykätä jostain näyttelijästä.

    Sori purkaus :)

    Oon lukenut pari dissaavaa arviota BB:sta (:D), ja kun vaki-leffaseuranikin jo sen kävi katsomassa niin taidan odottaa DVD:tä. Mutta tuskin se on O-ehdokkuuksiaan turhaan ansainnut!

    ReplyDelete
  7. Helsky, emmie ainakaan tarkotuksella oo dissanut Brad Pittiä :) Enkä dissaa, kyllä se on yksi maailman parhaista näyttelijöistä. En vaan oo niin suuri fani jotenkin. Yläasteikäisenä taisin pitää Bradin julisteita seinillä, mutta oon päässyt sen vaiheen yli.. :D Toisin sanoen, Brad Pitt ei ole se, joka minua vetää teatteriin katsomaan jotain leffaa. Joitakin kun haluaa nähdä ihan vain niissä olevien näyttelijöiden vuoksi.

    Ja ehkä ne on ne roolit, joiden kautta muodostuu myös mielikuvia. Vaikka Pitt on tehny aika erilaisia rooleja, on Ocean's Eleven -tyyppiset hieman mun suurimman mielenkiinnon ulkopuolella. Sanoo ihminen, joka on nähnyt tasan sen elevenin eikä twelvea tai thirteenia.. köh.

    Minäki mietin pitkään, onko leffa tosiaan Oscar-ehdokkuuksien arvoinen. Alku tuntui niin tavanomaiselta. Mutta koska se parani loppua kohden, jäi suuhun hyvä maku :)

    ReplyDelete
  8. Ei tässä Bradia dissata, minä en esimerkiksi ole sitä mieltä että se on kovin erikoinen eli en ole niitä ihmisiä jotka menee katsomaan Bradin naaman perässä jotain vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta rooleihin tms

    Ja varmasti Brad ansaitsee oscarinsa, se oli kuulemma haastava rooli kun meinasi unohtaa minkä ikäistä näytteli, tyyliin maskeissa 60v mutta henkisesti 20v ja toisinpäin! Ja vakuuttavin roolihan tuo oli. Cate Blanchett oli myös ihana, vaikken muuten ole siitä välittänyt.

    - J

    ReplyDelete
  9. Mää en jotenkin tykänny tuosta leffasta. Siis se tarina oli tosi hyvä idea (jotenkin tuli mieleen Aikamatkustajan vaimo), mut jotenkin leffa oli liian puuduttava. odotin jotenkin, koska alkaa tapahtua... Ja musta se oli liian pitkä. Ehkä lyhyempänä oisin enempi tykänny? Toisaalta, kyllähän ne hyvin siihen tarinaan ne kaikki kohtaukset kuulu.

    ReplyDelete
  10. norppa, se alku oli munki mielestä vähän liian pitkä. Musta ei kyllä ikinä tulis elokuvaohjaajaa - en osais päättää mitkä kohtaukset on oleellisia, ja mitkä ei! Ettei lopputulos sitten ole töksähtelevä.

    ReplyDelete
  11. En suunnannut kirjoitustani kehenkään tässä threadissa, vaan yleisesti :) Yhtä vähän ymmärrän niitä ihmisiä, jotka menevät leffaan "Bradin naaman perässä". Kuten sanottu, ulkonäöllä ja näyttelijäntaidoilla harvoin on mitään tekemistä keskenään.

    ReplyDelete
  12. laughable-loves, niin totta! Jostain syystä sitä silti jaksaa tuijottaa tavanomaisilla näyttelijänlahjoilla siunattua söpöliiniä.. Toisaalta, myös loistavaa näyttelijää jaksaa hyvinkin toljottaa, vaikka ulkonäkö ei miellyttäisikään. Parasta on, kun molemmat osuvat kerrankin samaan pakettiin ;)

    ReplyDelete