2009/02/25

Koska sinä jäät eläkkeelle?

Hallituksemme on päättänyt nostaa työssäkäyvien eläkeiän alarajaa nykyisestä 63 vuodesta 65:een. Uudistus astuu voimaan 2011 ja tapahtuu asteittain. Näin saadaan enemmän verovaroja niistä laskuista selviämiseen, joita lama aiheuttaa. Valtiohan on ottamassa lisää velkaa, joka on maksettava takaisin jossain vaiheessa (oliko luku 8 miljardia?). Nostamalla eläkeikää näytetään velan antavalle osapuolelle, että pystymme kyllä maksamaan rahat takaisin, kun suunnittelemme tulevaisuutemme näin.

Monelle varmasti herää ajatus, että miksi veroja ylipäätään pitää alentaa, jos sitä varten on otettava velkaa, jonka takaisinmaksua varten on eläkeikää nostettava? Tavallaan kuitenkin ymmärrän logiikan. Taantumuksen aikana pitää veroja keventää, jotta kansalaisten ostovoima saadaan pidettyä yllä. Täten pidetään yllä myös työpaikkoja. Keillä tahansa päättäjillä on se ikävä osa, että tekivät he mitä tahansa, joltain suunnalta tulee lokaa niskaan.

Eläkeikän alarajan nostaminen oli tiedossa jo aiemmin. Suurten ikäluokkien eläköityessä tarvitaan yhä suurempi työssäkäyvien määrä, jotka maksavat veroja, joilla maksetaan eläkkeet. On mahdotonta, että nykyisillä verotuloilla saataisiin kaikki hyvinvointiyhteiskunnan palvelut pidettyä hyvällä mallilla. Todennäköisesti verotuskin siis kiristyy, kun talous lähtee taas ylöspäin. Eläkeikääkin voidaan joutua nostamaan vielä. Joskus sitä tulee miettineeksi, onko oma tulevaisuus pelkkää työrupeamaa aina 70-vuotiaaksi asti.

Pääministeri Matti Vanhanen korosti Huomenta Suomen aamuisessa haastattelussa sitä, että valtion tulevasta uudesta velasta vain osa menee verojen keventämiseen. Hän kommentoi myös, että eläkeiän nostamisen ohella tulisi työelämän laatua parantaa niin, että ihmiset viihtyisivät työssään entistä pidempään. Se edesauttaisi palveluiden ja sosiaaliturvan ylläpitämistä vähintään nykyisellä tasolla. Toinen seikka, mihin Vanhanen kiinnitti huomiota, on opiskelijoiden nykyistä nopeampi siirtyminen työelämään. Tätä siirtymistähän on jo yritetty nopeuttaa lukuisilla tutkintouudistuksilla, jotka valitettavasti usein heikentävät itse opetuksen laatua. Omalla alallani se näkyy jo monien kurssien poisjäämisessä, vaikka suuri osa oppimisesta tapahtuu toki työelämässä. Opintoaikamme ovatkin pitkiä jatkuvan työnteon vuoksi. Vaikka kahden asian hoitaminen yhtäaikaa on rankkaa, on mielestäni oppimisen kannalta silti hyvä, että ns. teoria ja arkipäivän käytäntö kulkevat käsi kädessä. Jos valmistuu arkkitehdiksi ilman työkokemusta, voi siirtyminen 'oikeaan työhön' olla liian vaativaa. Puhumattakaan henkisestä jaksamisesta usean vuoden puurtamisen jälkeen. Alamme opiskelun tutkintouudistus kuitenkin mahdollistaa myös kandiksi valmistumisen, mikä ei ennen ollut mahdollista. Työelämään siirtymistä se varmasti nopeuttaa, mutta millä kustannuksella?

Ihme kyllä, SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen oli pääministerin kanssa samaa mieltä työelämän laadun parantamisesta. Ihme siksi, että vaikka opposition tarkoitus onkin katsella kriittisin silmin hallituksen tekemisiä, tuntuu se viime aikoina tarttuneen kaikkiin päätösehdotuksiin varsin hyökkäävästi. Urpilainen tuntuu lisäksi suhtautuvan varsin naiivisti moneen epäkohtaan. En tosin epäile, etteikö hänellä olisi suuria paineita puolueensa johdossa, mikä varmasti lisää hyökkäävyyttä. Hänen tulee osoittaa pystyvänsä työhönsä ja pystyvänsä perustelemaan argumenttinsa niin vakuuttavasti, että hänen taitojaan ei epäillä hetkeäkään. En myöskään väitä, etteikö hallituksen päätöksissä olisi huomautettavaa. Tai että niissä olisi. Vanhanen kuitenkin esitti hyvän pointin Urpilaisen vastalauseeksi kuntiin panostamisesta. Kunnat eivät ole niitä, joista ensimmäisenä irtisanotaan väkeä.

Netissä selailemieni keskustelujen ja mielipiteiden joukosta hohkasi varsin yleinen käsitys siitä, että nykyinen hallitus panostaa enemmän yksilöihin, kuin koko kansaan. Juuri julkaistun STKL:n tutkimuksen mukaan vain joka kolmas kokee yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi. Tasa-arvon luulisi olevan yhteiskuntamme peruspilareita, mutta me kaikki tiedämme, ettei se ihan niin toteudu. Rikkaat tulevat aina jyräämään köyhät, edes jossain määrin. En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla yhtä harmaata massaa, jolla on samat oikeudet, velvollisuudet ja rajoitteet. Puheet eivät vain tunnu yltävän tekoihin asti.

Minun suurin epäilyni tulevaisuuden verovarojen määrästä ja käyttökohteista on se, auttaako eläkeiän nostaminen tosiasiassa mitään. Jos nuoret halutaan saada aiemmin työelämään, ja ikääntyneet lähtemään myöhemmin pois, mitä luulette että se tekee itse kunkin henkiselle jaksamiselle? Burn-outeista ja erilaisista mielenhäiriöistä on puhuttu jo pitkään. Varmasti yhä useampi joutuu jäämään sairauseläkkeelle ennen 60. ikävuottaan, joko fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi. Mielestäni työuran pidentäminen ei todellakaan paranna asiaa, ja laadun parantamiseen uskoni on heikko. Suomessa ollaan totuttu tehokkaaseen työskentelytapaan. Jos jokin onkin vialla, pidetään suu kiinni. Jaksamattomuushan on vain laiskuutta. Kynnys mennä esim. työpsykologille on todella suuri, eihän kukaan voi hakea sairauslomaa vain siksi, että on laiska. Työelämän laadun parantamisen pitäisi olla niin suurta, että työssäkäyvien (ja työttömienkin) hyvinvointia ei tarvitsisi kyseenalaistaa. En ymmärrä, millä keinoin tämä voidaan tehdä.

Mutta niin. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut varsinaisesti kritisoida, vaan yksinkertaisesti pohtia asioita. Olenhan turhankin diplomaattinen, enkä osaa valita puolia (vaikka vasemmalle enemmän kaarrunkin kuin oikealle). Minä en myöskään ole valtion tai kunnan päättäjä, poliittisesti valveutunut tai edes ekonomi. Mitäpä minä mistään mitään tietäisin.

12 comments:

  1. Piti vain sanoa, että kyllä susta vielä tulee se ympäristöministeri :D

    ReplyDelete
  2. Hyvä Jutta, paljon asiaa <3 Ja tulee varmaan kalliiksi yhteiskunnalle se, kun yhä useampi hakee saikkua burnoutin tai muiden vaivojen takia. Tässä vaiheessa toki on sitä mieltä, että 60+ on aika vanha ikä vaikka eihän se oikeastaan ole, eikä siitä tarvitse alkaa henkisyyden ja fyysisyyden rappeutua, mutta ei sitä uurastusta tarvitse yhtään enempää siirtää pidemmälle! Siirtymän pitäisi olla mielestäni vapaaehtoista - osa haluaa jatkaa ja suurin osa on varmasti valmis lopettamaan jos on ollut vähänkin uuvuttavassa urassa. 70 -> kuulostaa jo pahalta!

    -J

    ReplyDelete
  3. Yonna, no ei tuu :D

    J, mun mielestä tota sairauslomalle jäämistä ei edelleenkään ajatella tarpeeksi. Juuri se, miten kalliiksi se tulee. Silti ajatellaan enimmäkseen tehokkuutta. Oon samaa mieltä, että vapaaehtoisuus vois eläkkeelle siirtymisessä olla hyvä asia. En toki tarkoita muutenkaan, että kuuskymppisenä olis niin raihnainen, että pitäisi potkia pakosti työelämästä pois :) Mutta sekin on harmi, jos sitten oikeasti eläkkeelle jäädessään on niin huonossa kunnossa, että kun kerrankin olisi aikaa ITSELLE, ei kenties pysty tekemään mitään. Vanhempanakin haluaa kenties aloittaa uuden harrastuksen.

    ReplyDelete
  4. Juuri teidän ikäluokalle eläkeikäasioilla on merkitystä, vaikka varmaan kaukaiselta nyt tuntuukin, mutta kun juuri te maksatte veroja ja eläkemaksuja seuraavat kolmekymmentä vuotta. Varmaan joudutaan miettimään, miten työelämää saataisiin kevennettyä, että edes vapaaehtoinen jatkaminen 65-vuotiaaksi työelämässä olisi nykyistä useammalle mahdollista.

    Tuosta kaimastasi vielä sen verran, että hän vaikuttaa hieman epäuskottavalta, ja tajusin juuri, että hänen tyylinsä ja ikänsä ovat jotenkin ristiriidassa, kun nyt teidän +/-30 v. blogeja lueskelee :)

    ReplyDelete
  5. Joo-o, iskälläs eläkeikään on vuosi vuodelta pidempi matka! Turhauttavaa! Joskus -95 alon maksaa lisäeläkettä, joka olisi mahdollistanut 58 vuotiaana eläköitymisen. Ihan hukkaan on menneet ne maksut! Vaarisi muuten jäi eläkkeelle 53v, tosin terveydellisistä syistä. Kyllä susta poliitikkokin voisi kehittyä...

    ReplyDelete
  6. Heip. Haastin sut koruhaasteeseen. Tsekkaa paremmat ohjeet blogistani :)

    ReplyDelete
  7. Paljon asiaa ja hyvin sanottuna. Jos eläkeikää nostetaan, töiden järjestelyihin yms. on kinnitettävä huomiota aivan toisella tavalla kuin nyt: ei siis niin, että kaikki vain irti ja vähän enemmänkin ja sitten viskataan pois. Kaikki tuntemani 60+/- -ikäiset, joita on sattuneesta syystä paljon, yrittävät tällä hetkellä jotenkin jaksaa 63-ikävuoteen tai mikä se oma eläkeikä tällä hetkellä onkaan.

    ReplyDelete
  8. whatsoever, ei kyllä tosiaan voi sanoa että tulevaisuudessa eläke- tai työasiat saataisiin ratkaistua kovinkaan helposti :) Ehkä nykyistä nuorempien ikäpolvien siirtyessä politiikkaan saadaan myös uudenlaisia näkökantoja työssä jaksamiseen. Toivottavasti.

    Iskä, varmasti harmittaa tollanen. TELAn toimitusjohtajan totesi aamuisessa TV-haastattelussa, että vielä on epäselvää, säilyykö eläkeikä joustavana kuten nyt (63-68v), vai onko 65 'pakollinen' ikäluku. Toivottavasti saataisiin vähän joustavuutta. Ihmiset kuitenki jää yhä useammin juuri sairauseläkkeelle, eikä 65 vuoden alaraja välttämättä toteudu edes puolella.

    Anonyymi, kiitos. Jaksaminen työelämässä vaatii paljon nykyistä suuremman panoksen, jos halutaan pitää yhteiskunta pystyssä. Erään tutkimuksen mukaan masennuksen vuoksi sairauseläkkeelle jääneistä henkilöistä vain n. 10% oli saanut asianmukaista hoitoa. (http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=2065012) Kunnon ennaltaehkäisyllä voidaan välttää uupumus ja mielenterveysongelmat, eikä ihmisillä sitten välttämättä ole työn ja tuskan takana jaksaa eläkeikään asti, päivä kerrallaan.

    suklaasydän, kiitos haasteesta :)

    ReplyDelete
  9. Mä en ymmärrä miten sitä jaksaa tehdä töitä hamaan hautaan saakka, oikeasti! Pääset eläkkeelle niin luultavasti kupsahdat saman tein tai ainakin joudut hoitokotiin, eläkkeelle pääsystä tuskin tulee meille enää sellainen odottamisen arvoinen juttu kuten se nykyään on. En jaksa uskoa että me puhumme enää muutaman vuoden päästä suunnitelmistamme tyyliin"sitten kun minä pääsen eläkkeelle niin..."..

    ReplyDelete
  10. Yep, paljon asiaa. Itse en nyt sen kummemmin osaa ottaa asiaan kantaa, koska asiathan harvemmin ovat niin yksinkertaisia kuin miltä vaikuttavat. Hienoja pohdintoja kuitenkin. :)

    ReplyDelete
  11. Yep, paljon asiaa. Itse en nyt sen kummemmin osaa ottaa asiaan kantaa, koska asiathan harvemmin ovat niin yksinkertaisia kuin miltä vaikuttavat. Hienoja pohdintoja kuitenkin. :)

    ReplyDelete
  12. Mikaela, just tota minä, ja varmasti moni muukin pelkää.. Vaikka meillä periaatteessa on paljon vapaa-aikaa - työaika on harvalla yli 12 tuntia vuorokaudessa, on viikonloput ja vuorojen välissä olevat vapaapäivät - niin silti suuri osa ajasta ja ennen kaikkea ENERGIASTA menee työntekoon. Työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä juuri mitään. Miten sitten, kun on ollut työelämässä 50 vuotta? Pääsee vihdoin eläkkeelle ja huomaa, ettei jaksa tehdä yhtään mitään..

    Roxy, kiitos :) Asiat ei tosiaankaan ole ikinä yksinkertaisia tai mustavalkoisia, ehkä siksi en ite osaa ottaa jyrkkää kantaa mihinkään, kun kaikissa asioissa on niin monta puolta.

    ReplyDelete