2009/10/25

Muse @ Hartwall Arena

Torstaina 22.10.2009 noin kello 21:07 räjähtivät Helsingin Hartwall Areenan sisätilat liekkeihin toistaessaan Musen Euroopan kiertueen ensimmäisen konsertin ensimmäistä teatraalista introa. Täpötäysi halli puhkui intoa ja odotusta, kun Euraasian tasavallan pääkaupungin pilvenpiirtäjien päällä olevat lakanat otettiin alas, torneihin syttyivät valot ja aaltoileva äänimaailma täytti joka kolon ja sopukan. Matthew Bellamyn hopeanvärinen hapsuvaate sopisi itse kuninkaalle, mutta nöyrin elkein bändi otti yleisön haltuunsa. Aloitus The Resistancen ensisinglellä, Uprisingilla, tuskin jätti kenellekään arvailujen varaan, mitä tänne oltiin tultu tekemään. Rokkaamaan.




Vaikka huhuja valokuutioista ja muista hulppeista lavarakennelmista olikin kiirinyt pitkin maita ja mantuja, en villeimmissäkään kuvitelmissani osannut ajatella niiden olevan totta. Kolmen massiivisen valotornin keskellä soittivat Matt, Dom ja Chris aivan kuin tämä olisi täysin arkipäiväistä. Tornien alimmat osat olivat liikkuvia niin, että pojat pääsivät välillä normaalin lavan tasolle ja Matt kuuluisan flyygelinsä kimppuun. Avonainen rakennelma ja joka sivulla sijaitsevat screenit takasivat näkyvyyden myös hieman syrjäisemmille katsomopaikoille.

Itsellähän kävi järjetön tuuri lipun suhteen. Tästä saisi jo huonon komedian tai vaihtoehtoisesti kyyneleidentäytteisen draaman aikaiseksi, vinkkinä leffamoguleille. Kenttälippu tuli hankittua jo kauan sitten presalesta kaverin avustuksella. Hallin läheisyyteen tuli siirryttyä viiden aikoihin tihkusateesta huolimatta - eturivi ei edes siinnellyt tavoitteessa, sillä se on Musen osalta koettu, ja tällä kertaa halusin nähdä show'n paremmin kokonaisuutena. Vähän ajan päästä sain kuulla, että 100 km päästä tuleva kaverini seisoi edelleen siellä 100 km päässä, koska bussi ei koskaan saapunut. Toisen kaverin isä oli lähtenyt hakemaan tätä ensimmäistä, joten hän myöhästyisi siis jonkun verran ovien aukeamisajankohdasta. Ei se mitään. Ovien aukeamisen jälkeen soitto, että saapuneesta kyydistä oli puhjennut rengas, eikä vararengasta ollut. Uuden kyydin odottamista siis. Puoli kahdeksalta soitto, että vasta nyt pääsivät liikkeelle 100 km päästä. Siinä vaiheessa meinasi itku päästä, kun jalat eivät tunteneet mitään ja olin jo varma, että koko Muse jää tällä kertaa väliin. Hörppiessäni kuumaa kaakaota Pasilan asemalla sain kuitenkin ilouutisen: lippu saapuisi määränpäähänsä kera parin muun fanin puoli yhdeksäksi. Jippii! Takaisin areenalle, hermostunutta odottelua, vihdoin kaveri joka oli jo aivan hajoamispisteessä, lippu, sisään, ei-jaksa-mennä-narikkaan-fiilis eli kamat kassiin, kentälle, soitto toiselle kaverille missä hän lienee, monta anteeksi- ja kiitos-sanaa ihmisten läpi puikkelehtiessa, pääsy massan keskelle.

Takaisin tapahtumien keskipisteeseen. Keikan parasta antia olivat Cave ja Unintended, joista jälkimmäinen jäi harmikseni kuulematta vuonna 2007 ja joka oli jotain paljon odotettua. Vanhat hitit kuten Plug In Baby ja Time Is Running Out hypittivät ihmismerta keskiverron urheilusuorituksen verran, eivätkä uudetkaan biisit kuten ihanainen Undisclosed Desires jääneet yhtään vähemmälle. Heikkoutena oli Guiding Light, joka ei mielestäni toiminut livenä ollenkaan, vaan lässähti pannukakun tavoin, mutta onneksi vain hieman. Lisäksi koko keikkaa vaivasi pieni hätiköinnin tunne. Se kertoi mitä luultavimmin epävarmuudesta - olihan tämä kiertueen ensimmäinen esiintyminen, ja koreografian ja settilistan yhteensovittamisessa päästiin vasta nyt tositoimiin. Muutamien jo mainitsemieni lisäksi kohokohta oli kaikessa upeudessaan encore, joka koostui Exogenesiksen ykkösosasta, ikisuosikistani Stockholm Syndromesta sekä sci-fi-länkkäri Knights Of Cydoniasta. Exogenesis oli sanoinkuvailematon ja kaiken lisäksi suuri yllätys - en odottanut kuulevani sitä ikinä livenä. Kaiken kaikkiaan huikea show pilvenpiirtäjineen ja vihreine laservaloineen, joka pennin arvoinen. Matthew'n sanoin: kiitos paljon!

Setlist:

Uprising
Resistance
New Born
Map Of The Problematique
Supermassive Black Hole
Guiding Light
Hysteria
United States Of Eurasia
Cave
Unintended
Undisclosed Desires
Starlight
Plug In Baby
Time Is Running Out
Unnatural Selection
--
Exogenesis: Symphony part I (Overture)
Stockholm Syndrome
Knights Of Cydonia


19 biisin pomppimisen jälkeen toin tuliaisina kotiin kipeiden jalkojen ja The Resistancen kansitaidetta kantavan kassin lisäksi paperihileitä sisältävän ilmapallon (tyhjänä, of course) ja täydellisen äänenmenetyksen. Vieläkin kuulostan enimmäkseen varikselta, mutta kun jo valmiiksi käheänä ja semiflunssaisena ensimmäinen reaktio hallin valojen sammuessa on kiljuminen, voi kuvitella, että seuraavana päivänä pihisin ja puhisin kuin mikäkin, saamatta kurkusta ulos kuiskausta kummempaa.

Pääsitpä paikalle tai et, suosittelen tsekkaamaan seuraavat:

Intro & Uprising


Exogenesis: Symphony part I (Overture)


Knights Of Cydonia (Chris ja huuliharppu!)

12 comments:

  1. Onneksi pääsitte keikalle, aikamoista tragediaahan tuossa oli! Mutta wow, onpas ainakin kuvien perusteella näyttänyt vaikuttavalta, ja voin vaan arvailla, mitä se on ollut livenä!

    ReplyDelete
  2. Kiitos tästä mahtavasta postauksesta!!! Itse kun ei paikalle päässyt, oli ilo lukea näinkin maalaileva ja ihastuttava kuvaus keikasta :D

    Ehkä sun pitää itse kirjottaa joku käsis tosta sattumusten matkasta?

    ReplyDelete
  3. Mä odottelinkin jo, että koska kirjoitat keikkaraportin ;) Itsekin olin torstaina paikalla. Näin nyt ekaa kertaa Musen livenä, enkä ois kyllä täydellisempää keikkaa voinut toivoa! :) Koko show oli niin mielettömän magee, että vieläkin menee kylmät väreet, kun sitä muistelee!

    ReplyDelete
  4. Keikka oli kyllä aivan mieletön kokemus, upea lava, vihreät lasersäteet ja mahtava musiikki! Ei voi kuin ihmetellä sitä taidon ja karisman määrää, huh, vieläkin menee tosiaan kylmät väreet...vaikka tuosta sai rutkasti energiaa, nyt poden perinteistä Musen jälkeistä masista...ja kroppa vieläkin kipeä kaikesta siitä riehumisesta! :D

    ReplyDelete
  5. Rakkautta. Ah. Olisinpa ollut kentällä niin tunnelma olisi varmaan ollut vielä parempi. :) Lämppärin puuttuminen jäi vähän harmittamaan, kun ei päässyt ihan Uprisingiin tai Resistanceen mukaan.

    Vasta videoita katsellessa tajuaa, miten mahtavaa se olikaan. Kylmiä väreitä. Pakko kaivaa omatkin videot esille. ;)

    PS. Onko Dominic ihana vai ihana?!

    ReplyDelete
  6. Mieletöntä! Wää wääää..ajattelen sit vaan susipoikaa ku en päässy tonne :D

    ReplyDelete
  7. Salka, niinpä! Onneksi Placebo-lippu on nyt omissa hyppysissäni, joten samaa ei voi ainakaan silloin käydä ;)

    Jalouse, kiitos ja ole hyvä! Totta, tienaisinkohan hyvät rahat toimimalla käsikirjoittajana.. :D

    maajo, vähän kesti raportti kun olin reissussa ;) Voi ihanaa että tykkäsit keikasta! Mun mielestä 2007 oli tavallaan parempi, mutta se oli silloin ensimmäinen Museni eikä sitä voi verrata mihinkään. Show oli tottakai nyt huomattavasti huikeampi.

    Joa, kylmät väreet todellakin. Oon tuijottanut tota Intro-pätkää jo sata kertaa tänään :D Ja Dom on suorastaan syötävä, voisin ripustaa hänet joulukuuseni koristeeksi!

    ravenwaves, mieletöntä olikin<3 Mut oli susipoikaki varmasti :)

    ReplyDelete
  8. Olipa mukavaa taas fiilistellä keikkaa tän raportin ja videoiden avulla :) Ikävä on tuonne!

    ReplyDelete
  9. Heidi, ikävä on täälläkin!

    ReplyDelete
  10. En ole mikään Musefani, mutta hyvältä vaikuttaa(:

    ReplyDelete
  11. Täällä on yks tosi KADE! ;) Noh, kivaa, että saitte liput ja pääsitte noin loistavalle keikalle. Ja vähintään yhtä kivaa, että jaoit tunnelmaa tätä kautta vähän meillekin, jotka eivät päässeet paikan päälle. Keikka kuulostaa olleen aikalailla mahtava! :)

    ReplyDelete
  12. Fuksia, suosittelen tutustumaan ;)

    -L-, toivottavasti pääset ensi kerralla nauttimaan siitä mahtavuudesta! :)

    ReplyDelete