2009/11/07

NCC 2009

Tasan kaksi viikkoa sitten kisailtu Northern Cheer Competition 2009 päättyi siis uuden joukkueeni osalta hopeaan. Vaikka sarjassamme oli vain kolme osallistujaa, päihitimme A-joukkueen! Itse olemme siis B-joukkue, ja kilpailemme harrastetasolla silloin, kun siltä tuntuu. Meidät voitti junnujen A-joukkue, mutta se heille sallittakoon, sillä tytöt venyivät ja vanuivat joka suuntaan. Me - etenkin minä, kun jo tässä iässä olen - olemme hieman kankeampia ;) Harrastustason kilpailun lisäksi Oulussa kisattiin Suomen edustuksesta vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailuihin. Paikalla nähtiin paljon upeita ohjelmia! Valitettavasti YouTube ei tarjoa meille näistä juurikaan makupaloja, joten videoita ei ole nähtävissä. Kuvia sen sijaan on.

 Vatsan paljastavat paidat eivät ole exactly my thing, mutta selvisin. Itseruskettava on must!


Kisapäivässä ehdottomasti parasta on valmistautuminen. Herätys on yleensä aikaisin, edellisenä päivänä on jo laitettu tukkaa valmiiksi ja meikkaamiseen panostetaan kisapäivänä. Laittoi meikkiä kuinka monta kiloa tahansa, se ei näy kirkkaiden valojen alla esiintyessä juuri ollenkaan. Kenraali oli aamupäivällä, joten maksimisuorituksia täytyi tehdä kaksi päivän aikana. Kenraalissa paikalla ei siis tietenkään ole vielä maksavaa yleisöä. Varsinaiseen kisasuoritukseeni en ollut tyytyväinen - jalat tuntuivat tönköiltä, en meinannut päästä matalissa liikkeissä lattialta ylös ja tuplahypyn ensimmäinen toukkari oli taas jotain järkyttävintä. Kun ottaa huomioon, että flunssa oli ottanut minusta vallan edelliseksi viikoksi (ja yskä jatkuu edelleen), selvisin kohtuullisen mainiosti. Harmittaa vaan, kun tietää, että olisi pystynyt parempaan. Mutta flunssapöpöjä vastaan ei aina voi taistella.


Meikki koostui tällä kertaa ihanasta hopeasta luomiväristä. Tekoripset ovat myös ehdottomat, sillä pelkällä ripsarilla kuorrutettuna silmät näyttävät turhan valjuilta yleisöön. Nämä kuvat on otettu kahdeksan tunnin bussimatkan jälkeen kolmelta yöllä, joten meikit ovat enimmäkseen varisseet pois... Mutta en vaan voinut vastustaa ;) Huulemme olivat kirkkaanpunaiset, joskin tahmainen kiilto ei ollut se paras ratkaisu. Esityksessä ponnarilla olleet hiukset tarttuivat huuliin jatkuvasti, ja olipa yhdellä jos toisellakin sitä punaa sitten pitkin poskiakin. Mutta kauneuden takia pitääkin välillä vähän kärsiä.

 

Tälle kuvalle kyllä repeilin huolella sen ottamisen jälkeen. Ihanaa, kun kamerani onnistuu vääristämään kasvoni sammakkomaisiksi! Ainakin fiilis tuntui olevan korkealla rankasta reissusta huolimatta.

Cheerleadingista ja cheerdancesta urheilulajina olen kirjoittanut jo aiemmin, joten tsekkaa täältä jos kiinnostaa. Tällä hetkellä treeni jatkuu kisaohjelman sijasta enemmän tekniikkaharjoituksilla, vaikka pitää sitä ohjelmaakin kerrata - marraskuun loppupuolella on seuramme syysnäytös. Keväällä emme kilpaile, vaan keskitymme kaksi kertaa viikossa olevissa treeneissämme tekniikan ja peruskunnon hiomiseen. Itsellä on nyt jäänyt urheilut vähälle flunssan vuoksi, ja hieman tiukkaa on muutenkin tämä aika ennen joulua. Mutta jospa ensi vuoden puolella ottaisi kunnon kuntospurtin :)

8 comments:

  1. Wautsi, onneeponnee isosti! ^^ Jännäti multa menny jotenin ohi tää et harrastat lajia, ehdin jo miettiä olenko oikeassa blogissa x) Ei vaan, onnee vielä hirveesti! ^^

    ReplyDelete
  2. Kiitos Maria! ^___^ Oon tainnut viimeksi kirjottaa tanssista joskus keväällä, joten on voinutkin mennä ohi x) Hih.

    ReplyDelete
  3. ^____^ viimeiselle kuvalle!

    ReplyDelete
  4. En edes muistanut (tietänyt?), että harrastat cheeriä! Kuulostaa tuo teidän harjoittelu juuri sellaiselta sopivan rennolta. Itseltäni meni maku koko harrastukseen juuri pitkien harkkojen vuoksi (no okei, en saanut yhtään kaveria joukkueesta, joka on vähän huono juttu joukkuelajeissa). :/ Cheerdance oli kuitenkin ihanan monipuolista, sai yhdistellä balettia, nykytanssia, tekniikkajuttuja, lihaskuntoa ja vaikka mitä kivaa. :)

    Luin tuon edellisen juttusi ja nauratti, kun muisteli omaa ähellystään. Minäkään en saanut koskaan spagaatia pohjaan! Tai jos sain kerran, niin ensi kerralla olin (taas) reväyttänyt takareiteni ja kaikki piti aloittaa uudestaan. :--D Hups.

    ReplyDelete
  5. darsi, hihi :D

    Chérie, kiitos :)

    Joa, hee, just noin mullakin käy spagaatin kanssa jatkuvasti :D Keväällä se meni pohjaan, mutta sitten taas reisi jumahti ja piti alottaa alusta.. Nyt parempi puoli on kyllä enää 5-10cm irti maasta :) Harmi että sulla harrastus ei sitte menny niin hyvin :( Meillä on kyllä onneksi tosi hyvä joukkuehenki. Ja kun on harrastejoukkue, niin treenejä on vaan sen pari kertaa viikossa, eikä tarvi ottaa niin supertosissaan :) Mut onneks sulla on nyt niitä muita kivoja liikuntaharrastuksia ^___^

    ReplyDelete
  6. Kiits Willow :) Vois hommata kyllä itelleenkin kotiin tota hopeaa!

    ReplyDelete