Muutama enimmäkseen maaliskuun puolella katseltu jännitysleffa, joka sitten joko pisti ihon kananlihalle tai ei toiminut ollenkaan.
Flightplan
Saksassa työkomennuksella oleva kolmihenkisen perheen isä kuolee tapaturmaisesti. Äidille ja tyttärelle ei jää enää syytä jäädä maahan, vaan he palaavat synnyinsijoilleen Yhdysvaltoihin. Useiden kilometrien korkeudessa tytär kuitenkin yhtäkkiä katoaa. Ilmailualan insinöörinä työskentelevä Kyle Pratt tuntee koneen läpikotaisin, mutta ei silti löydä lastaan mistään. Epäilevä henkilökunta ja pienessä purkissa taivaalla liitäminen eivät auta tuskastuvaa äitiä, ja kauhu on hetki hetkeltä todellisempaa.
En odottanut elokuvalta suoraan sanottuna mitään. Jodie Foster on tunnettu pakokauhua ja viileää tyyneyttä sekoittelevista rooleistaan, mutta muuten en erityisemmin syttynyt aiheesta. Ainoa syy pätkän lisäämiseen katsontalistalle oli ystävämme Peter Sarsgaard. Leffa kuitenkin yllätti positiivisesti! Se onnistuu pitämään otteessaan ja jännityksessä yllättävän hyvin, eikä varmasti poista keneltäkään lentopelkoa tai klaustrofobiaa. Lähes mahdotonta mutta totta – loppuratkaisukin yllätti. Olen kai muuttunut putkiaivoiseksi sinisilmäksi, kun keskityn niin paljon hetkeen etten ehdi miettiä mahdollisia strategioita roolihahmojen kantilta katsottuna. No, parempi näin, ainakaan ei pilaa itseltäni yllätystä :) Sarsgaard on loistava kuten aina, ihanalle Sean Beanille sen sijaan eivät sleekin lentokapteenin roolit mielestäni sovi. Herran kuuluu olla rough ja tough, kunnianhimoinen eikä niin puhtoinen, siis aivan kuin Boromir.
Jumper
David Rice huomaa eräänä päivänä pystyvänsä teleporttaamaan itsensä minne tahansa maailmassa. Koulukiusatun surkea menneisyys on poissa, likviditeetin saa hyppäämällä pankkiholviin ja sieltä takaisin, eikä huolia tunnu olevan. Myös kouluaikojen ihastus Millie alkaa lämmetä. Joku kuitenkin haluaa Davidin hengiltä, eikä hän suinkaan ole ainoa…
Mielestäni näen harvoin huonoja elokuvia. Joko se johtuu valikoivasta mielenkiinnosta, säälistä tai siitä, että yleensä jokaisessa elokuvassa on edes jotain pientä hyvää. Pakko sanoa, että Jumperissa ei ole mitään hyvää. Jopa Hayden Christensen lähinnä ärsyttää (!!) sliipatulla olemuksellaan ja roolilla, jossa ei ole yhtään liikkumavaraa. Rachel Bilsonin Millie on varsin mitäänsanomaton, Samuel L. Jackson on tehnyt paljon parempia pahisrooleja, eikä juonessakaan ollut mitään kekseliästä. Sinänsä actionista, seikkailusta ja pienestä jännityksestä pitävälle Jumper varmasti menisi pienestä välipalasta, minä meinasin lähinnä tukehtua.
Constantine
John Constantine on etsivä, joka keskittyy demonien manaamiseen takaisin Helvettiin. Hänellä on omat syynsä erikoiseen ammattiinsa, onhan Helvetti hänellekin liian tuttu paikka. Kun Angela Dodsonin kaksoissisko Isobel tekee itsemurhan, herää epäilys teon autenttisuudesta ja Angela kääntyy Constantinen puoleen mystisen tapahtuman selvittämisessä. Vyyhdin purkautuessa John tajuaa, että demonit pyrkivät sopimuksen vastaisesti ihmisten maailmaan.
Oi, Constantine. Pätkiä tästä Hellblazer-sarjakuvaan perustuvasta elokuvasta olen nähnyt useasti, mutta vasta nyt sain sen sitten katsottua kokonaan – kiitos lievän Gavin Rossdale –hypetykseni tuossa parisen viikkoa sitten, köh. Gavin on siis elokuvan Balthazar. Leffa on sellaista kategoriaa, joka joko uppoaa tai sitten ei. Joillekin sci-fi ja erikoistehosteet ovat liikaa, sillä realistinenhan leffa ei missään nimessä ole (mikäli realistisuuden mittarina pidetään perinteistä draamaa). Itse koin Constantinen hyvin samanlaiseksi toisen Keanu Reeves –leffan, Devil’s Advocaten, kanssa. Mitä väliä jos demonit ovat vähän naurettavia, se ei ole elokuvan pointti! Pidin paljon Reevesin roolista, yllättäen myös Rachel Weiszista sekä tietenkin Rossdalesta. Myös Tilda Swintonin arkkienkeli Gabriel on ihastuttava. Visuaalisuus miellyttää ja kyllähän tämä raina kuuluu tietynlaisten kulttileffojen joukkoon, jos ei virallisesti niin minun päässäni ;)
Shutter Island
Eletään vuotta 1954. Etsiväkaksikko kutsutaan Shutter Islandille tutkimaan saarella sijaitsevasta mielenterveysvankien laitoksesta hävinneen naisen tapausta. Henkilökunta vaikuttaa kuitenkin yllättävän yhteistyökyvyttömältä ja lähestyvä myrskykin katkoo yhteydet mantereelle juuri, kun US Marshall Teddy Daniels on luovuttamassa koko homman suhteen. Kotiinpaluun epäonnistuessa epäilykset heräävät, ja asiat alkavat saada ihan uudenlaisia käänteitä salaliittoteorioiden avustuksella.
Shutter Island oli viimeinen DiCaprio-Scorsese-yhteistyö joka minulla oli näkemättä, ja jostain syystä se venyi näinkin pitkälle. Sinänsä todella harmi, koska elokuvasta olisi varmasti saanut huikean kokemuksen suurelta valkokankaalta. Nyt tv-ruutu söi tehoa. Leffa on kutkuttava, jännittävä ja jälleen kerran loppuhuipennus tuli puun takaa. Leonardo DiCaprio osoittaa kerta kerralta olevansa kingi, eikä arvostusta ole nyhjäisty tyhjästä. Ben Kingsley on myös nousemassa kokoajan ylöspäin listallani. Scorsesella on taipumus venyttää ohjauksensa iiiiiihan hitusen liian pitkiksi, mutta toisaalta, kun muistaa olla vertaamatta samana vuonna ilmestyneeseen Inceptioniin (johon Shutter Island siis on ihmisten puheissa vertautunut useaan otteeseen), eivät hitaanlaiset kohtauksetkaan pitkästytä. Sen verran kuitenkin vertaan, että omaan makuuni Inception toimii pikkiriikkisen paremmin.
Kaikki kuvat allmoviephoto.com
Constantine lukeutuu omiin suosikkielokuviin, koska mua viehättää muutenkin kaikki tuollaiset demoni -aiheet. Ja tietysti Reeves on suosikkinäytelijöitäni ja olen aina tykännyt myös Weiszista. Peter Stormare on myös hulvaton Saatanana :D Tää leffa on tullut katsottua ainakin sen 10 kertaa eikä vieläkään kyllästytä.
ReplyDeleteShutter Islandista tykkäsin myös tosi paljon, mutta sen olen katsonut vasta kerran ja pitäisikin oikeastaan katsoa uudemman kerran. En oikein enää muista leffan loppuratkaisua, mutta muistan että se tuli mulle ainakin aika yllätyksenä. Tämän ja Inceptionin ansiosta DiCaprio on nostanut osakkeitaan mun silmissä ihan uskomattoman paljon!
Constantine on katsottu MONESTI ;O) Shutter Island nyt vaan on aivan mieletön leffa, eihän sille mitään voi. Flight Planin ongelma on se että se tulee joka jumalan vuosi tv.stä pari kertaa, arrgghhh..
ReplyDeleteMulle toi Constantine ei sinänsä kolahtanut ihan järjettömän lujaa, vaikka genren ystävä ehkä olenkin. Vähän kuitenkin jäi köykäseksi ja jotkut "really gotta stop smoking" läpät alko tulee korvista ulos. Leffan parasta antia oli ehkä kuitenkin mainitsemasi Tilda Swinton ja toisaalta vanha kunnon Lusse :)
ReplyDeleteShutter Islandista pidin todella paljon. Leokaan ei ole nykyään läheskään niin limanen :D
Shutter Island oli todellakin ihan yllättävän hyvä ja otteessaan pitävä. DiCaprio on ihan loistava siinä, samoin kuin nykyisin suurin piirtein kaikessa mihin ryhtyy :)
ReplyDeleteConstantine on minustakin ihana. Pitäisikin katsoa se uusiksi, koska on niin kauan sen näkemisestä.
Jumper oli todellakin höntti leffa :) Christensenin takia sen joskus katsoin, mutta eipä suuresti kolahtanut.
Jenni, hihi :) Kyllähän tota Constantinea katsoo useamman kerran nimenomaan sen jonkinlaisen sairaan demoniviehätyksen vuoksi. Leffana kun se ei muuten ole mikään mestariteos. Ja siis DiCapriohan on älyttömän loistava, olin sitä mieltä vuonna 1996 ja olen edelleen, vaikka välissä piti käydä vähän syrjäteillä :D
ReplyDeleteMikaela, mä oon missannut kaikki Flightplanin esityskerrat paitsi viimeisimmän, ilmeisesti :D Liiat toistokerrat kyllä saattaa pilata leffan helposti. Esim. Matrix on kyllä vuosisadan parhaimpiin kuuluvia, mutta kun se osaa jo ulkoa niin ei sitä osaa enää arvostaa samalla tavalla kuin ennen.
pohjoistuulipuhaltaa, mä en edes tajunnut tota tupakoinnin lopettamisen toistoa ennen kuin nyt kun sanoit.. Ehkä siis toisella katselukerralla se tarttuu hanakammin korviin ja alkaa rasittaa. Tilda on kyllä leffassa ihana :) Ja Leo on niin huippu!!
Paivi, se mies on kyllä nykyisin kuin joku goldfinger, kaikki tuntuu onnistuvan :) Ainakin leffarintamalla. Eipä sillä, alusta asti Leo on kyllä todistanut lahjakkuutensa. Christensenin vuoksi mäkin halusin Jumperin nähdä, mutta eipä tarvitse nähdä toista kertaa..
Et ehkä usko, mutta mä oon nähny ton Flightplanin ja tykkäsinki vielä! Olihan se tosi jännä, melkein liianki jännä mulle, mutta siin oli muistaakseni sellanen hitchcockmaisen nerokas juoni mist mä tykkään.
ReplyDeletePeps, ehkä mä uskon ;) Oli se mustakin kiva, siis paljon parempi mitä odotin. Perusjännäri, ei mitään mullistavaa mutta viihdyttävä.
ReplyDelete