2009/03/12

Löytöjä

Löysin täydelliset kengät. Jälleen.

Tästä lähtien ostan Conversejen lisäksi ainoastaan Clarksin kenkiä, kun ne kaikessa nahkaisessa, brittiläisessä laadukkuudessaan tuntuvat istuvan jalkaani niin täydellisesti. Nilkan löysyydestä ja korkeasta korosta huolimatta näillä oli helppo kävellä. Sopivan tukeva korko, leveää jalkaani hivelevä kärki, ihana nappi, sisäsivulla vetoketju... What more could a girl ask for?



Täydellisyydestään ja alennetusta hinnastaan huolimatta ihanuudet jäivät hyllyyn. Se täydellinen kokokin itseasiassa puuttui, vaikka UK-vitonen tuntui istuvan jalkaani varsin mainiosti. Mutta 95 euroa alennettunakin on yli opiskelijan budjetin, etenkin, jos hän jo sattumoisin viime kuussa osti yhdet satasen kengät (jotka by the way ovat vieläkin lahjapaketissaan, go me!). Jos en olisi jo hankkinut syntymäpäiväkseni niitä Clarksin avokkaita, olisivat nämä saapikkaat päätyneet ehdottomasti kenkähyllyyni. Huokaus.

Jätin silti tänään lottokupongin, jos sitä sattuisi voittamaan sen 95 euroa.

Eilen siivottujen kaappien romuhyllyjen kätköistä löytyi taas kaikkea kivaa vuosikurssimme pakolliselta ulkomaan excursiolta vuodelta 2005. Retki suunnattiin Hollantin ja Ranskaan. Pariisista tarttui tuolloin mukaan myös täydellinen (päivän sana kenties?) musta pitkä villakangastakki, jonka vaatemerkin esitteen löysin kansioistani. Kyseisen merkin vaatteet ovat ihanan erikoisia ja piristäviä. Voisinkin selailla heidän nettisivujaan tässä joskus... Siitä lisää sitten myöhemmin!



Anyway, totesin viime viikolla hiihtolomaillessani, että joskus sitä vain yksinkertaisesti kannattaa säästää niitäkin riepuja, joita ei ole käyttänyt vuosiin. Painaessani valkoisen lakin päähäni 8 vuotta sitten, kokoa 36 oleva hennon vaaleanpunainen pellavableiseri oli minulle hieman iso. Vuosien lihomisen (eh, siis tietenkin lihaksistumisen) jälkeen takki tuntuu istuvan minulle huomattavasti paremmin! Kevyet olkatoppaukset tekevät siitä ryhdikkään ja väri raikkaan. Ignoorataan se tosiasia, että alle kannattaisi laittaa jotain muuta kuin paksu neuletunika.



Toinen kevään uusivanha takkilöytö on äidin vanha nahkatakki, jota taisin käyttää viimeksi yläasteella. Monta vuotta se on houkutellut minua takaisin kantajakseen, mutta jostain syystä en ole innostunut. Nyt on kuitenkin sen aika. Osaksi lämpenin takille uudelleen ehkä sen vuoksi, että olen himiöinyt paljon nähtyä lyhyttä nahkarotsia - mustana, harmaana tai punaisena. Tai violettina. Tai sinisenä. Anyhow, vaikka kengissä nahka on ehdottomasti paras materiaali enkä mielelläni tingi siitä, sotii periaatteitani vastaan nahkatakin ostaminen uutena. Käytetty nahkatakki tai muu vaate sen sijaan on täysin sallittu kapine myös omatuntoni mielestä. Toisaalta, uutta nahkaa vielä enemmän vastustan keinonahkaa, jossa häviää monet aidon nahan hyvät ominaisuudet, ja joka kaikessa muovisuudessaan ei ole kovin ekologinenkaan. Aito nahka sentäs maatuu.

(Sama pätee turkiksiin - tekoturkis on aina jotain keinokuitua eikä maadu, kun oikea turkis taas ei jää kummittelemaan kaatopaikalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin turkistarhausta. Nykypäivänä, etenkin ilmastonmutoksen myötä, niinkin lämpimiä vaatekappaleita kuin turkkeja tarvitsee enää vain Alaskassa ja Siperiassa, kenties Etelänavallakin. Ennen ihmiset toki käyttivät turkiksia enemmän, mutta silloin eläimet käytettiin muutenkin paremmin 'hyödyksi'. Liha syötiin, luista tehtiin työkaluja ja koruja, nahat ja turkit käytettiin vaatteina. Nykypäivän turkistarhauksesta tuskin kukaan voi sanoa, että se olisi eläinten 100% hyötykäyttöä. Käsittääkseni kukaan ei sitäpaitsi ole sanonut, että meillä olisi oikeus käyttää eläimistä kaikki osat hyödyksemme, riistää toisinsanoen. Ja joojoo, tiedän että syön kasvisten ja maitotuotteiden lisäksi kalaa, ja käytän myös eläimillä testattuja meikkejä, but nobody's perfect, right?)



Myös Helsingistä UFFilta löydetty nahkainen, söpö käsilaukku kuuluu löytöjen kastiin.

Ystäväni sanoi, että ihmisen mielihyvä ostamisen jälkeen johtuu ajasta, jolloin elimme keräilytaloudessa. Kaikki on siis lähtöisin evoluutiosta. Kun esi-isämme löysivät marjoja tai sieniä metsästä, heidän aivonsa tuottivat endorfiinia ja he olivat iloisia hyödyllisestä löydöksestään. Samalla tavalla nykyihmiset ovat iloisia löytäessään vaikkapa täydelliset kengät (köh).

Parasta on kuitenkin silloin, kun löytöjä tekee omasta kaapistaan. Rahaa ja luonnonvaroja tulee tuhlattua hitusen vähemmän.


Millaisia löytöjä sinä olet tehnyt viime aikoina?


p.s. Siitä nahkatakista puuttuu joo nappeja, jos joku tarkkanäköinen kuvasta huomasi ;) Ilman uusia nappeja se ei siis pääse käyttöön vielä hetkeen.
p.p.s. Älkää unohtako Lumiannan arvontaa ja huikeita palkintoja!

4 comments:

  1. Hei sinä viisas luonnonkiharan tukan omaava yksilö!! :) Kerrotko miten luontuvan otsiksen saa pysymään edes JOTENKIN aloillaan. Taitaa tulevaisuudessa mennä hermot kerran jos toisenkin! ;)

    ReplyDelete
  2. Hei se oli 2006 eika 2005! Mutta siita viis. Mina loysin Melbournesta sellaisen mustan paljettihameen, joita oli henkkamaukalla joku aika sitten, mutta jollaista en silloin tajunnut ostaa. Ja ihanan prinsessahameen loysin myos, ja huippuhienon korun ja aurinkolasit! Jee! Ei ollut turha reissu. :)

    ReplyDelete
  3. Olen tietoisesti kiertänyt kaikki houkutukset kaukaa koska pääsen taas toukokuussa Lontooseen. Äidin vaatekaapit kolusin itsekin joskus 20+ ikäisenä, ne on jo maatuneet vanhuuttaan ;O) Itse olen muuten nimennyt itseni sushi-vegeksi, en syö muuten kalaa kuin sushi-muodossa...Turkiksia en voi sietää enkä käytä nahkatakkeja. Musta on parempi tehdä edes jotain oikein kuin olla tekemättä mitään, kuten sanoit, nobody's perfect!

    ReplyDelete
  4. L, todella viisas olenkin :D Ainoa keino joka mulla tehoaa, on SUORISTUSRAUTA. Ensin föönaus, sitten suoristajalla otsis ojennukseen. Tiedän kokemuksesta että kihara otsis voi olla jotain aivan järkyttävää x)

    Nekku, Ja minä muka laskin sormillani että oli se 2005 :D Tyhmä minä. Kuulostaa hyviltä noi sun löydöt! Etenki prinsessahame :)

    Mikaela, onnekas Lontooseen matkustava! Siellä tosiaan löytöjä tulee varmaan tehtyä koko vuoden edestä :) Tiedätkös vielä onko Camden marketteineen pystyssä? Eikö siitä ollut joskus juttua että se koko paikka lopetettaisiin.. Mikä on kyllä tosi harmi, koska se on niin mieletön. Täälläkin on äidin kaapit menty läpi ajat sitten, mutta jostain syystä niitä uusiakin löytöjä vielä tulee kun oma maku muuttuu :D Ja nimenomaan, täydellinen ei tarvitse olla, kun edes vähän yrittää :)

    ReplyDelete