2009/10/11

Pannaria

Väitän, että äidin tekemä pannukakku on maailman parasta. Syy sen herkullisuudelle on mannapuuro, joka tekee pannarista käsittämättömän pehmeää ja maukasta - se maistuu parhaalta ihan sellaisenaan. Toisinaan voi sen seuraksi hankkia myös jäätelöä, vaahterasiirappia tai kuten minä tein eilen, mustaherukkahilloa. Nam!



Oolannin pannari (mukaelma)

4 dl maitoa
1.5 dl mannasuurimoita
7 dl kylmää maitoa
3.5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/2 dl sokeria
4 kananmunaa
2 rkl öljyä


Keitä sakea mannapuuro (4 dl maitoa + mannasuurimot) liedellä tai mikrossa. Mikrossa hyväksi havaittu menetelmä toimii näin: sekoita maito ja suurimot, lämmitä mikrossa täydellä teholla 2 min. Sekoita, lämmitä toiset 2 min. Ei haittaa, jos puurosta ei tule ihan valmista, se kypsyy lopun uunissa.

Sekoita mannapuuron joukkoon kylmä maito niin, että seoksesta tulee vellimäistä. Vatkaa joukkoon myös jauhot, kaikki mausteet ja öljy. Lisää lopuksi kananmunat. Kaikkea maitoa ei tarvitse lisätä kerralla, jos seos menee liian veteläksi ja hankalaksi sekoittaa. Maidon on kuitenkin oltava kylmää, etteivät kananmunat paistuisi.

Laita uuninpellille suojaksi leivinpaperi ja kaada taikina siihen. Paista 200 Celcius-asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes pannari on kypsä ja saanut pintaansa kauniin värin.

Kuten huomaatte, sokeria ja rasvaa on tässä pannarissa ihan kohtuullisesti. Sehän tietysti tarkoittaa sitä, että päällisiä ei tarvitse rajoittaa ;) Mielestäni vastapaistettu pannari sopii täydellisesti talvisiin päiviin, kun on ensin ulkoiltu paukkupakkasessa tuntikausia. Tai miksei syyspuhurin tuskastuttamiin iltoihin jo lokakuussa!



p.s. Äidin kaapeista tekee aina löytöjä - joko jonkun perheenjäsenen hylkäämiä, mummulan vintiltä tuotuja tai jopa omia vanhoja kapistuksia. Eräs koko syksyn haikailemani, yläasteaikainen pukeutumiseeni liittyvä asia tuli kaivettua ulos pimeydestä, ja olen siitä varsin iloinen! Palataan asiaan...

9 comments:

  1. Hirveä loppu tekstillä! Näin pidetään hullua jännityksessä!

    ReplyDelete
  2. Pannari on mun herkkulistalla varmasti top 5:ssä! Mmmm...

    ReplyDelete
  3. Nami! Itse sipaisen tuoreen pannarin päälle aina voita. Pidän siitä huomattavasti enemmän kuin makeista päällisistä. :)

    ReplyDelete
  4. Nam. kaurapuuro toimii myös pannarissa aivan loistavasti.

    Blogissani on sinulle tunnustus!

    ReplyDelete
  5. Olen aina ollut todellinen outolintu kun en pidä kummmemmin pannarista tai letuista... muurinpohjaletut ja vohvelit tosin... ne ovatkin jo aivan eri tarina. :)

    ReplyDelete
  6. Tahtoo nähdä sen yläasteaikaisen asian!

    ReplyDelete
  7. Minttu-Maaria, sorii ;)

    Katariina, ja pannariahan ei edes lasketa herkuksi (samalla tavalla ku karkkia)! Ainakin kun miettii, että loppujen lopuksi ne epäterveellisimmät herkut koostuu niistä päällisistä :)

    Tiina, jännä, enpä oo ennen kuullut moisesta!

    Nooruska, pitääpä testata! Ja kiitos kaunis tunnustuksesta :)

    Kazza, meillä taas ei kotona ollut koskaan vohvelirautaa, joten ne eivät ole itselle niin maukkaita :) Mutta muurinpohjaletut, NAM.

    Inna, hihii ;) Voin paljastaa että niitä on kaksi samanlaista.

    ReplyDelete
  8. MMM. Onpas herkullisen kuuloinen. Pitää pistää testaukseen, en ikimaailmassa olisi keksinyt laittaa mannapuuroa pannareihin :)

    ReplyDelete
  9. suklaasydän, suosittelen testausta :)

    ReplyDelete