2009/10/16

Smells Like Teen Spirit



With the lights out it's less dangerous



Here we are now entertain us



I feel stupid and contagious

 

Here we are now entertain us

 


Circa 1997 kuuntelin monien muiden ohella Nirvanaa, vaikka Mr Cobain oli menehtynyt ennen faneuteni syntymistä. Ruutupaidatkin olivat historiaa, mutta maiharit eivät. Kyllästyttyäni ensimmäisiini, Dr. Martens -kopioihin (no taisivat ne käydä pieneksikin), listattiin toiveisiin uudet ja päheät saapakset. Katu-uskottavuutta ei ollut ilman teräskärkiä, joten mummonpotkintakengät olivat ainoat oikeat.

Molt'sin laadukkaan oloisesta nahasta tehtyjä popoja käytettiinkin sitten ahkerasti. Ovatpa eksyneet muutamia kertoja jalkaani myös yläasteen jälkeen, mutta kengät ovat tuntuneet aivan liian pieniltä. Onpa niitä yritetty venyttää suutarillakin - tuloksetta, tietysti, eihän teräs mihinkään veny... Joko olen tuijottanut liikaa Stellaa, tai sitten paluu omille juurilleen vain on juuri nyt ajankohtaista. Koko syksyn olen nimittäin himoinnut väliversiota jalkojen suojaksi syyskeleihin. Kumisaappaat ja ratsastussaappaat kyllä löytyvät, mutta aina eivät kummatkaan ole tilanteeseen soveltuvia. Bikerit tai maiharit ovat tyylistäni poiketen olleet haaveissa. Toivon pilke silmäkulmassa lapsuudenkodin eteisen kaapille yks, sen koluaminen väärinpäin kaks, etsinnän positiivinen tulos kol. Jalkani ovat selkeästi kutistuneet vuosien aikana, kun maiharit yhtäkkiä mahtuivatkin jalkaan. Voi sitä riemua!

Neljätoistavuotias minäni kadehti luokkatoverien maihareita, jotka loistivat ties missä väreissä ja kuvioissa - kloriittivärjätyt, punaiset, siniset, union jackeilla päällystetyt... Punk ja grunge olivat pop, joillakin äärimmäisinä, joillakin kesympinä versioina. Kenties oma tyylini jo silloin oli hillitty aikuisgrunge, aikuispunk tai jopa aikuisgoth - mustat saappaat kun sopivat kaikkiin tyyleihin. Erilaisuuden hakuisena päätin kuitenkin maalata kärjet ja kannat senhetkisellä lempivärilläni, kirkkaan sinisellä. Lopputulos toimi ehkä 12 vuotta sitten. Tällä hetkellä kengistä kuitenkin tulee mieleen lähinnä pimeän puolelle kääntynyt klovni - ei kovin tavoiteltava mielleyhtymä.

Ymmärtänette nyt, miksi tarvitsin mustaa nahkamaalia ;) Sininen nahka on enää muisto vain ja plankattukin on. Kiillotusta vielä odottavat ennen tämän illan koekäyttöä. Lintsille suuntaan tieni, ja toivoa sopii ettei sada. Ja väliäkö sillä vaikka vähän ripottelisikin. Oh well, whatever, nevermind.

7 comments:

  1. Tähän ei voi todeta kuin että I <3 maiharit.

    ReplyDelete
  2. Loistavaa! Kaverini kaivoi juuri omat vihreänsä esiin ja suunnitteli niiden maalaamista ;-). Maiharit on jees ja tietty itsekin niitä himoitsen ihan hulluna ;-).

    ReplyDelete
  3. Hihihii :D oliko sullakin pilottitakki ja kolmiraitaverkkarit noiden kanssa? Vai olikohan se vaan kihnukkilan oma, erittäin nolo, "muoti"juttunsa tuohon aikaan xD

    ReplyDelete
  4. poskisuudelma, hih :)

    Nooruska, ooh! Jostain syystä ovat kyllä käsittämättömän ajattomat kengät.

    Willow, EI :D Kyllä niitä koulussa pyöri, mut meillä oli tää pilottitakit eli natsit vs. löysät pökät eli hopparit -juttu.. Aina napit vastakkain. Olin sitten enemmän hoppikansaa.

    ReplyDelete
  5. hahah pimeän puolelle kääntynyt klovni xD

    mä en oo vielä lämmenny maihareille uudestaan, ihan liikaa tulee yläastevibat niistä. mut tietty nyt kun sanoin ton "ääneen", niin parin kuukauden päästä ne on pakko saada-listalla..

    ReplyDelete
  6. Ihanaa! Maihareissa yksi ihana juttu on nostalgia, mullakin oli maiharintapaiset kengät 13-vuotiaana, vaikkei ne mitkään aidot martensit olleetkaan:) harmi kun itsellä ei todellakaan ole mitään vanhoja vaatteita enää kaapissa, siitä äiti on pitänyt huolen. Nuo näyttää kyllä hyvältä! ja onhan tuo maalipintakin oma juttunsa, mutta voi olla että menee paremmin mustana nykyisen tyylin kanssa -tai no, ei kai se niin tarkkaa ole :)

    ReplyDelete
  7. jenkku, no niinpä :D Mäkään en ikinä uskonut lämpeäväni noille uudestaan, mut voi että oon nyt rakastunut!

    sarakissa, vähän olisi tehnyt mieli maalata koko kengät vaikka punaisella.. Tykkään itsekin nimittäin tuosta kolhiintuneesta maalipinnasta. Mutta mustat on hyvät myös :) Äidilläni on sen verran iso talo, että sinne on kyllä hautautunut järjettömät määrät kaikkea roinaa :D Pitäisi tehdä suursiivo.

    ReplyDelete