2010/02/21

The Swell Season @ Kulttuuritalo

Kevään tulevilla keikoilla on paljon tekemistä, jos aikovat päihittää lauantaisen The Swell Seasonin! Vähään aikaan en ole kokenut mitään niin intensiivistä, niin hyvän fiiliksen (ja toisaalta kyyneleitä) nostattavaa. Livekokemus nousee top kolmoseen kevyesti. Oli aivan mieletöntä!!!!


Kulttuuritalolla lämppärinä oli jenkkiläinen folk-laulaja Josh Ritter. Ihan leppoista musiikkia mies ja kitara -tyyliin, mutta aika perinteistä lajilleen. Ei siis mitenkään erityisen sykähdyttävää (itseasiassa levyt kuulostavat paremmalta kuin live). Itse The Swell Season oli Glen Hansardin juhlaa. Hän lauloi suurimman osan kappaleista Irglován häärätessä pianon ääressä ja keskittyen taustalauluihin. Toki naisvoimaa tai -hempeyttä, miten sen nyt ottaa, kuultiin esimerkiksi surullisessa If You Want Me'ssa. Setti aloitettiin Once-leffan parhaimmistolla, Falling Slowly'lla, ja jatkettiin enimmäkseen kyseisen soundtrackin ja uusimman Strict Joy -levyn antimilla. Sain fiilistellä muitakin lemppareitani, sellaisia kuten When Your Mind's Made Up, High Horses ja ihanaakin ihanampi I Have Loved You Wrong. Yleisöä laulatettiin mukana helpoilla aa-aa-melodioilla sekä viimeisessä biisissä ihan kunnolla. Se nimittäin koostui napsutusleikistä sekä 'devil town'- ja 'all my friends were vampires' -sanoituksista. Myös välispiikit saivat nauruhermot hyrisemään useasti.

Venuesta sen verran, että en ole koskaan aiemmin ollut Kulttuuritalolla sellaisella keikalla, jossa koko yleisö on istumapaikoilla. Tässä tapauksessa oikeampi sana olisi siis konsertti. Tunnelma oli rauhallinen - yleisö keskittyi täysillä kuunteluun kappaleiden aikana, mutta repesi runsaisiin aplodeihin ja riemunkiljahduksiin aina bändin hiljentyessä. Ennen encorea ja sen jälkeenkin kaikki nousivat tietenkin seisomaan. Mahtavaa! Ainoa häiritsevä tekijä oli muutamat kamerat, joiden salamat vilkkuivat muuten pimeässä salissa. Isoissa halleissa tällaiset asiat eivät häiritse, mutta pienessä konserttisalissa kirosin itsekseni moneen kertaan salamavalojen hieman pilatessa tunnelmaa. Ja tietenkin osasyy pieneen ärsytykseen oli se, että en itse ottanu kameraa mukaan... Koska se on yleensä kiellettyä, en viitsinyt edes yrittää. Olisi näemmä pitänyt.


Tällä hetkellä tuntuu typerryttävältä kuunnella The Swell Seasonin levyä. Kitararäminät, laulut, bassot, yhtään mitkään eivät pääse levyllä siihen samaan tiheään tunnelmaan kuin keikalla. Keikka kesti reilusti yli kaksi tuntia, enkä olisi tahtonut illan koskaan loppuvan. Myös muusikoilla tuntui olevan äärimmäisen hyvä fiilis. Kyseinen bändi on nähty Suomessa nyt kahteen kertaan, joten hyvin todennäköistä on, että tämäkään kerta ei jäänyt viimeiseksi. Ainakin kovasti toivon niin!


Kuvat

4 comments:

  1. Äääää kidutusta tämmönen postaus! Mutta ainakin nyt tiedän, että kun he seuraavan kerran Suomeen saapuvat (PAKKO!), niin en jätä keikkaa väliin mistään hinnasta. Syön vaikka käpyjä kuukauden :D

    ReplyDelete
  2. Raukkeli! Joo, seuraavaa keikkaa ei todellakaan ole aikomus missata mistään hinnasta<3

    ReplyDelete
  3. itse olin myös kyseisessä konsertissa ja pakko myöntää, että samat fiilikset jäivät!!

    ReplyDelete
  4. Anonyymi, kiva kuulla! ^____^ Hesarin keikka-arvostelija ei tuntunut välittäneen tapahtumasta pätkän vertaa. Ja kirjoitti tekstinsä vielä muutenkin kehnosti :P

    ReplyDelete