Pitkästä aikaa elokuva-asiaa! En yleensä höpötä blogissa muuta kuin itselleni uusista leffoista (toki tässä asiassa voisi tehdä poikkeuksen, hmm), jolloin jutut voivat jäädä vähälle. Olen nimittäin äärimmäisen huono katsomaan uusia elokuvia, varsinkaan yksin - yleensä nappaan ajankuluksi hyllystä tutun ja turvallisen, moneen kertaan katsotun suosikin. Leffojen katselu on heikentynyt entisestään nyt, kun lähi-Makuuni muutti jonnekin kauas pois... Netistä en elokuvia katso, koska vaikka tv'ni ei ole kovin kummoinen, on se aina parempi kuin 14-tuumaisen läppärin näyttö, ja mokkulayhteydellä prime timena tube-videoidenkin katsominen on mahdotonta. Seliseli. Asiaan.
Sain katsottua vihdoin The Readerin, jonka naispääosaa näytellyt Kate Winslet nappari roolistaan sen halutun Oscar-patsaankin. Elokuva sijoittuu 1950-luvun Länsi-Saksaan. Se kertoo ratikkarahastajana työskentelevästä naisesta, Hanna Schmitzistä, sekä sairaasta pojasta, Michael Bergistä, jolle Hanna eräänä sateisena päivänä tarjoaa apuaan. Aikuisen naisen ja (tulirokosta tervehtyneen) nuoren pojan välille kehittyy intohimoinen suhde, jota täydentävät kaunokirjallisuuden ääneenlukemistuokiot. Eräänä päivänä Hanna kuitenkin katoaa jäljettömiin. Vuosia myöhemmin Michael istuu lakiopintojensa siivittämänä kurssitovereidensa kanssa seuraamassa oikeudenkäyntiä, jossa muutamaa SS-joukoissa vartijoina palvellutta naista syytetään sotarikoksesta. Michael saa selville asioita, joita ei haluaisi, ja kamppailee samalla henkilökohtaisen ja lain määräämän moraalin kanssa. Oikeudenkäynti jää vaivaamaan vuosikausiksi. Aikuinen Michael on sulkeutunut ja taistelee edelleen tunnontuskiensa kanssa, mutta huomaa, ettei hänen elämäntavoillaan tule onnelliseksi.
Roolityöt ovat enimmäkseen maittavia katsella. Winslet on varsin uskottava niin kipakkana nuorena Hannana kuin vanhuksenakin. Nuoren Michael Bergin roolissa vakuuttaa saksalainen, vuonna 1990 syntynyt David Kross. Pieni pettymyt oli yksi all-time lemppareistani, Ralph Fiennes, jonka esittämä aikuinen Michael oli rasittavan eleetön. Mieleni teki läpsiä mieheen hieman eloa, että etkö tajua mitä olet tehnyt/jättänyt tekemättä/korjaapa nyt tekosi. Tässä tapauksessa ongelma oli kyllä täysin roolihahmon sietämisessä, sillä Fiennesissähän ei ole mitään vikaa, vaan Michael oli juuri sellainen kuin hänen kuuluikin olla. Eli minusta vain hivenen ärsyttävä.
Vaikka Kate Winslet on piristävä poikkeus Hollywood-bimbojen maailmassa, en ehkä olisi antanut hänelle Oscaria tästä pätkästä. Leffa itsessään oli osittain ajatuksellisesti mykistävä, raadollinen, paikoitellen hieman verkkainen ja koskettava. Jotain siitä silti jäi puuttumaan. Olisi ehkä kaivannut enemmän räjähtävyyttä ja sanattomaksi vetävää raakuutta, pelkoa ja kylmyyttäkin, jotain. Tarinana juoni toimi, miljöö vaikutti autenttiselta eikä nukahtamisen vaaraa ollut. Elokuva ei silti koskettanut niin syvältä, kuin olisin halunnut. Toisin sanoen se jäi kohdallani vain tarinan kuvaukseksi, ei elämykseksi. Voi olla että kaiken hehkutuksen jälkeen yksinkertaisesti odotin siltä liikaa.
Valitettavasti odotukset Winsletin toista vuoden 2008 suurta elokuvaa, Revolutionary Roadia, kohtaan eivät ole ainakaan vähentyneet. Se voi osoittautua kohtalokkaaksi, mutta aion silti ottaa härkää sarvista ja tutustua filkkaan ensi viikonloppuna. Vasta sitten voin päättää, olisinko ennakkoaavistusteni mukaisesti todella antanut Oscarin mieluummin April Wheelerin, kuin Hanna Schmitzin roolista.
Jännä, minäkin katsoin tämän elokuvan vasta viime viikolla :) pitkään se odotutti itseään se katsominen! Minä pidin Winsletin roolia Revolutionary Roadissa parempana kuin tässä Readerissa - olisin antanut Oscarin mieluummin siitä.
ReplyDeleteMinulla oli ihan samanlainen olo tuon aikuisen Michaelin suhteen. Niin paljon odotti, että hän olisi tehnyt *jotain*, mutta ei niin ei. Mutta se ärsytti ;-)
Mua tuo elokuva ei oikein vakuuttanut. Fanitan Kate Winsletiä niin kybällä ja tuo Revolutionary Road olikin taas yksi parhaista leffoista ikinä, mutta the reader oli hieman kökkö ja siitä tosiaan puuttui jotain oleellista.
ReplyDeleteMuuten ihana tuo alemman postauksen paita!
Kate on ihana, mutta Revolutionary Road oli täysin erilainen mitä kuvittelin. Ehkä sen takia en osannut tykätä siitä juurikaan.. Mutta nyt kun se dvd:llä on, niin pakko sille kai on antaa toinenkin mahdollisuus. ;) Readerin olen halunnut nähdä jo kauan ja hiplailinkin sitä Toptenissä yhtenä päivänä. Mutta jos se on muiden mielestä huonompi kuin Revolutionary niin hehhehhee meikä ei taida tykätä sitten ollenkaan. :D
ReplyDeleteMä en edelleenkään ole tätä katsonut, jostain syystä sormeni välttelevät tätä Makuunissa ;O) Veikkaan muuten että se lähi-Makuunisi, jota minäkin käytin (Lintsin takana) on se joka muutti Teollisuuskadulle, keskelle ei mitään...
ReplyDeleteTän leffan saa myös pääkaupunkiseudun kirjastosta! Juuri tänä aamuna palautin blu-ray-version :) ei tarvitse vuokrata.
ReplyDeleteJoalle tuossa yllä sen verran, että tiedän myös niitä, jotka ovat pitäneet Lukijasta enemmän kuin Revolutionary Roadista.
Paivi, kivaa kuulla, että joku on samoilla linjoilla! Ja vielä joku sellainen joka oikeasti tietää elokuvista jotain ;) Sitä itse monesti miettii, että onko käsittänyt jonkun asian jotenkin täysin väärin, jos ei löydä paljon hehkutetusta elokuvasta sen hienoutta :D Ja onpa hienoa, että leffa löytyy kirjastostakin!
ReplyDeleteNooruska, aina ei voi vakuuttaa :) Toisaalta, joskus aluksi tosi lattea elokuva on sitten myöhemmin, uudestaan katsottaessa sytyttänytkin kipinän! Ja kiitos!
Joa, hee :D Mutta voihan olla että tykkäät Readerista tosi paljon! Mulla on ehkä aina vähän ongelmia menneisiin vuosikymmeniin sijoittuvien leffojen kanssa, en osaa samaistua niihin niin hyvin. Toki se nyt riippuu monesta muustakin seikasta.
Mikaela, juuri se lähi-Makuuni! Ajattelin tosiaan kyllä ryhdistäytyä ja kävellä viikonloppuna sinne keskelle ei-mitään.. Tai sitten pe-iltana on vain helpompi pysähtyä Kallion Makuunissa kotimatkalla :P
Mä pidin tästä elokuvasta tosi paljon ja Kross oli tosi hyvä roolissaan. Tosin tunnelmallisuutta lisäsi se, että näin tä Maximissa, joka on lempileffateatterini - ihana :)
ReplyDeleteKatariina, leffateatteri kyllä vaikuttaa yleensä positiivisesti kaikkiin elokuvakokemuksiin, ainakin mulla :) Tykkäsin Krossista myös paljon!
ReplyDelete