2010/04/11

Arkkitehdiksi? osa 2

Arkkitehdiksi haluaville tai muuten asiasta kiinnostuneille: tässä lupaamani osa kaksi. Osa yksi luettavissa täällä.

Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan arkkitehtuurin osastosta tuli opiskelupaikkani syksyllä 2002. Voin siis puhua ainoastaan tämän opinahjon puolesta, vaikka tuskinpa eri osastot ja opetuksen sisältö järjettömästi toisistaan poikkeavatkaan. Toiselle puolelle Suomea muuttaminen ei ollut helppo juttu, enkä tuntenut Oulua entuudestaan ollenkaan. Opiskelut alkoivat kahden viikon orientoivalla jaksolla, jolloin mm. tehtiin kevyitä harjoitustehtäviä piirtäen maastossa, hengattiin kiltatalolla, opeteltiin ammattitermejä käytännön kautta ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Aika harva tunsi muita ennestään, joten kavereiden saaminen oli kaikille lähes yhtä vaikeaa tai helppoa.

Taidepainotteisen alakoulun sisänäkymä (diplomityö), 2009.

Opiskelun pari ensimmäistä vuotta olivat näin jälkikäteen ajateltuna kevyitä - oli plastisen sommittelun (käytännössä taideaineiden) kursseja, arkkitehtuurin historiaa, pakollisia kieliä (englanti ja virkamiesruotsi). Harjoitustyöt olivat verrattain vapaita, niissä sai pistää luovuuden valloilleen eikä pikkuasioista nipotettu. Tänä aikana opin mielestäni piirtämään - sikäli ristiriitaista, että ilman piirustustaitojahan ei pitäisi koko kouluun päästä... ;) Kolme ensimmäistä vuotta mentiin lukujärjestyksen mukaan pakollisia kursseja seuraten, eikä ajankäyttöään tarvinnut pähkäillä.

Neljännellä vuosikurssilla ollessa piti itse valita kursseja joilla halusi käydä, mieluiten oman opintosuuntansa mukaisia. Kolmannen lopussa sai nimittäin valita oman suuntauksensa. Se ei sikäli vaikuta kamalasti lopputulokseen, kun kaikkien valmistuneiden ammattinimike on kuitenkin arkkitehti. Mutta esimerkiksi kaavoituksesta kiinnostavien kannattaa valita suuntaukseksi yhdyskuntasuunnittelu. YS'n lisäksi Oulussa vaihtoehtoina on rakennussuunnittelu (korjaus- ja uudisrakentaminen) sekä muotoilu, jota ei Helsingissä tai Tampereella ole. Se keskittyy nimensä mukaisesti muotoiluun ja rakennusten detaljien suunnitteluun. Suuntaus ei kuitenkaan varsinaisesti sido mihinkään, vaan kursseja voi ottaa ristiin.

 Katuteatteritalon pienoismalli, 2004.

Kolmannen opiskeluvuoden paikkeilla tehtävät alkoivat myös muuttua pikkutarkemmiksi. Tutustuttiin Suomen rakentamismääräyskokoelmaan, jossa määritetään sääntöjä ja ohjeita rakentamista varten - kuinka korkea on hyvä porrasaskelma, minkälaiset U-arvot seinillä on oltava jotta niiden lämpöhukka olisi tarpeeksi alhainen, miten kylpyhuoneen kalusteet on järkevä sijoittaa. Detaljimaailma, erilaiset kiinnitysvaihtoehdot, kantavat rakenteet, lukuisat materiaalit... Kaikkiin tutustuttiin, mutta järjellä ajateltuna listahan on loputon. Maailma pursuaa uusia innovaatioita kokoajan, ja oppiminen on loppumatonta. Tässä opiskelun ja suunnittelun tietynlaisessa teknistymisen vaiheessa moni putosi pois. Huomasi, ettei ala ollutkaan se oma oikea, ja saattoi vaihtaa joko taiteellisemmalle tai vieläkin teknisemmälle puolelle.

Loft-asunnot (rakennussuojelun kurssin henkilökohtaisen harjoitustyön planssi 3), 2008.

Arkkitehtien ongelma, ja toisaalta myös vahvuus, on moniosaaminen: pitäisi tietää kaikesta vähän, mutta silloin ei voi olla minkään yksittäisen alan asiantuntija. Etenkin aluesuunnittelussa pitäisi olla sosiaalipsykologista osaamista, pedagogista tarvitaan paitsi itse opetuksessa myös opetuslaitosten suunnittelussa, akustiikasta tulisi tietää jotain, samoin rakenteista ja pihasuunnittelussa kasveista, puhumattakaan itse tilojen toimivuudesta... Arkkitehtiylioppilas on paperin mukaan teekkari tupsulakkeineen, mutta melko paljon humanismiin kallellaan. Kunnon sekasikiö. Itse opiskelu eroaa normaalista yliopisto-opiskelusta siten, että lukujärjestys on suurimmaksi osaksi laadittu valmiiksi, ja opiskelu tapahtuu piirustuspöydillä ja tietokoneilla. Ei mitään lainataan sata kirjaa kirjastosta ja luetaan ja tentitään -meininkiä. Tenttejä tein opiskeluaikanani ehkä 10-15, ja niissäkin pärjääminen perustui pääasiassa luentomuistiinpanoille. Harjoitustyöt ovat ne, jotka eniten merkkaavat. Siinä mielessä arkkitehtuurin opiskelu muistuttaakin ammattikorkeakouluopiskelua: käytäntöön panostetaan, koska sitähän työelämäkin on (ellei ala tutkijaksi). AMK'ssahan oli ennen rakennusarkkitehdin tutkintoon johtava linja, joka lopetettiin 1990-luvun lopulla. Rakennusarkkitehti ei voi toimia rakennushankkeen pääsuunnittelijana (erillisiä lisäkoulutuksia toki on), eikä opiskelussa panostettu taiteelliseen ilmaisuun yhtä paljon, kuin korkeakouluissa.

Sisänäkymä psykoterapeutin vastaanottotilasta (sisustussuunnittelun kurssi), 2008.
Huomatkaa mukana hengailevat Brian Molko ja Matthew Bellamy ;)

Toisen vuoden jälkeen ohjelmaan kuuluu toimistoharjoittelu. Hankitaan itse palkallinen kesätyöpaikka arkkitehtitoimistosta, ja siitä saa opintopisteitä kun kirjoittaa työajastaan raportin (sama pitäisi tehdä ensimmäisen vuoden jälkeen työmaalta, tosin itse en saanut raksalta töitä ja homma jäi. On ainoa pakollinen kurssi jota en suorittanut, mutta sain korvattua sen muilla keinoin). Myös tämä työelämään tutustuminen varmasti pelästytti monet vaihtamaan alaa. Toimistotyö kun on oikeasti raakaa työskentelyä - ei siinä aina (sein) saa tehdä sitä mitä haluaa, vaan mennään rakennuttajan ja tilaajan ja etenkin budjetin ehdoilla. Näiden rajojen sisällä tulisi suunnitella mahdollisimman toimivia ja esteettisesti kestäviä ratkaisuja. Itse olin lukion jälkeen välivuonna työmarkkinatuella arkkitehtitoimistossa töissä, joten tutustuin tähänkin puoleen ennen opiskelua.

Missä arkkitehti sitten voi työskennellä? Suurin työnantajaryhmä on varmasti yksityiset arkkitehtitoimistot. Niitäkin on laidasta laitaan - parin hengen toimistoja joissa suunnitellaan pientaloja, suuria toimistoja joissa liike- ja toimistorakennukset ovat pääasiallisia kohteita, sekä erilaisissa suunnittelukilpailuissa mainetta niittäneitä toimistoja, joissa luovuuttaa ja visuaalista silmäänsä pääsee oikeasti käyttämään. Kärjistetysti on siis sankariarkkitehteja ja riviarkkitehteja. Turha kai sanoa, että ensimmäiseksi mainittuja on minimaalinen prosentti koko ammattikunnasta. Kaupunginarkkitehdin virka, erilaiset kaavoitukseen ja yhdyskuntasuunnitteluun liittyvät työt kunnilla, virastojen arkkitehdit, opetus- ja tutkimustyö yliopistoilla - kaikkeen arkkitehti sopii. Ja ainahan voi perustaa oman toimiston.

Kerrostalon pienoismalli, 2006.

Ei riitä, että arkkitehdilla on silmää kolmiulotteisten muotojen suhteille ja sommittelulle, vaan koordinaatiota aivojen ja käsien välillä tarvitaan. Ideat pitää saada paperille (tietokoneen ruudulle). Deadline painaa päälle ja rakennuttaja huohottaa niskaan että voi kun tämä on liian kallis ratkaisu. Taiteellisen silmän lisäksi vaaditaan siis stressinsietokykyä. Sitähän pääsykokeillakin mitataan: kun on kolme tuntia aikaa suorittaa vaadittu tehtävä, se on tehtävä siinä ajassa. Tuli luovuuden puuskaa tai ei. Huonoimmillaan arkkitehdin ammatti on suossa rypemistä, ja se suo koostuu pääasiassa ruskeasta eritteestä. Parhaimmillaan se on mieletöntä onnistumisen tunnetta.

Sekavaa tekstiä tuli paljon, eikä se takaa etteikö jotain olisi unohtunut... Jos joku jäi kaivelemaan mieltä, kysyä voi rohkeasti :)



Kuvituksena koulutöitäni, pisaroita lukuisten harjoitustöiden meressä. Pyytäisin huomioimaan, että osa töistä on tehty rästeinä mentaliteetilla 'kunhan nyt teen jotain että saan tämän suoritettua'. Ei siis kannata ottaa mallia ;) Diplomityöni pienoismallista kuvia esimerkiksi täällä.

24 comments:

  1. Hyvä teksti :) Itse meinasin hakea arkkitehdiksi, mutta se sitten jäi. Nyt alkoi taas kiinnostamaan. :)

    ReplyDelete
  2. Vaikka oma ammatinvalintani onkin jo lähestulkoon selvä (onko se koskaan...), oli mukava kuulla, millaista se olisi voinut olla. Halusin nimittäin joskus lukioaikoina arkkitehdiksi, mutta ensimmäinen yhden päivän työharjoittelu karisti halut hyvin nopeasti, samoin kuin juuri tuo tekninen laskeminen ja muu. Luulen, että kaikki suunnittelutyö on luovuuden hillitsemistä, teknisten ja budjetillisten tekijöiden huomioonottamista ja toimeksiantajan mielenoikkujen kanssa elämistä!

    ReplyDelete
  3. Inka, kiitos :)

    May, onneksi suunnittelu ei ole pelkkää laskemista ;) Joissakin asioissa kyllä, mutta esimerkiksi detaljisuunnittelussa pääsee kikkailemaan materiaaleilla ja se on kivaa. Mutta ihan totta, aina raha-asiat tulevat tielle, eikä pääse toteuttamaan itseään ihan siinä laajuudessa kuin haluaisi :P But that's life! Siksi monet tekevät työn ohessa arkkitehtuurikisoja, joissa voi työskennellä huomattavasti vapaammin.

    ReplyDelete
  4. Älyttömän mielenkiintoinen juttu! En oo koskaan tuntenut tuon alan tyyppejä enkä sen tähden tiennyt alasta tai sen opiskelusta käytännössä mitään. Ny tiiän, kiitos tän tekstin!:)

    ReplyDelete
  5. Kiinnostavaa juttua, vaikka osanhan jo tiesinkin ;) Musta ei ois ikinä tuollaisella alalle. Kun onhan luovuus mukavaa, mutta sitten taas kun on paineita tilaajan puolelta, niin huh. Äkkiseltään aattelisi, että arkkitehdithän vaan piirtää ;)

    Mein iskä on rak.ins. ja työskenteli ennen talofirmoissa, on suunnitellut meidänkin talon. Sehän on sitä teknisempää puolta ok-taloissa. Niin meillä oli niitä talofirmojen isoja kirjoja, joissa oli pohjapiirrustuksia ym. Tykkäsin pienenä lukee niitä ja piirtää ite taloja :D

    ReplyDelete
  6. Suuret kiitokset ja kumarrukset tästä!
    /Hannele

    ReplyDelete
  7. Tuleeko tästä sarjasta osa 3? Sehän vois vaikka käsitellä arkkitehtien ulkonäköä ja keskustelunaiheita. Osaisi lukijakunta varoa, koska meitähän liikkuu vapaana pahaa-aavistamattomien keskuudessa (silloin kun ei olla töissä tai ylitöissä).

    ReplyDelete
  8. Bemary, hauskaa, että tästä oli sullekin hyötyä! :)

    norppa, joiltain tahoilta tosiaan saa jatkuvasti kuulla siitä, että jos tulee jotain muutoksia suunnitelmiin, niin eihän se oo kun parin viivan piirtämistä.. Hohhoijaa. Pienenä kaikki pohjapiirrokset ja etenkin leikkauskuvat (Tiheikön väen vuodenajat!) oli mainioita. Niitä tuli sit piirreltyä paljon itsekin :D

    Hannele, ole hyvä! :)

    Hannie, haha, vois olla hyvä idea :D Ja sopisi muotiteemaan. Suostutko mannekiiniksi ko. hankkeeseen?

    ReplyDelete
  9. No ilman muuta mie ryhdyn malliksi, ja kuvausrekvisiittaakaan ei tarvitse lähteä hakemaan merta edemmäs.

    ReplyDelete
  10. Hannie jee, toi oli sitten lupaus! Toteutetaan projekti joskus kesähelteillä, kun musta poolo luo oivan kontrastin paahtavaa aurinkoa vasten.

    ReplyDelete
  11. Pikku kommentti tekstiin.

    Olen rakennusarkkitehti vuodelta 1980 ja toden totta olen kuin olenkin toiminut AA-luokan pääsuunnittelija useiden vuosien ajan.

    Eli Pääsuunnittelijana voi toimia A-luokan kohteissa rakennusarkkitehti jolla on ko. tehtävistä kokemusta yli 5 vuotta.

    Ko henkilö voi toimittuaan 5 vuotta A-luokan pääsuunnittelijana saada hyväksynnän toimia AA-luokan pääsuunnittelijana.

    Kun työkokemusta on 30 v, niin AA-luokan pääsuunnittelijanakin on tullut toimittua yli 5 vuotta.

    Kohteen rakennusvalvontaviranomainen ratkaisee kenet hyväksyy kohteen pääsuunnittelijaksi.
    Kriteereinä ovat aiemmat kohteet, joissa henkilö on hyväksytty ko. tehtävään sekä se kuinka monta kohdetta hänellä on meneillään samalla aikaa, eli onko henkilöllä todellisiä edellytyksiä toimia kaikkien - vaikkapa 15 erillisen kohteen pääsuunnittelijana.

    Rakennuspäällikkö

    ReplyDelete
  12. Rakennuspäällikkö, ihan totta, teksti oli minulta turha yksinkertaistettu. Eihän arkkitehti SAFAkaan suoraan pääse vaativien hankkeiden pääsuunnittelijaksi, vaan vaaditaan joko sitä kuuluisaa kokemusta tai pääsuunnittelijakoulutus... Itsekin toimin tällä hetkellä pääsuunnittelijana, kohde on sen verran pieni (ja suunnitteluvaiheessa oli toinen pääsuunnittelija, työmaavaiheessa minä) että rakennusvalvonta sen hyväksyi. En muista kokemusvuosia, olisikohan niin että rakennusarkkitehdilla niitä täytyy kuitenkin olla enemmän, tai jokin erillinen todistus, pääsuunnittelijan tehtäviin? Hmm. Tällä hetkellä toimistossamme ei ole rakennusarkkitehtia, jolta kysyä. Mutta kiitos tästä oikaisusta joka tapauksessa!

    ReplyDelete
  13. Mahtavaa tekstiä! Tätä tietoa ei löydy Oulun yliopiston sivuilta eikä oikein taida muualtakaan. Kiitos. :) Olen pelännyt yliopistoon hakemista vaikka arkkitehtilinja kiinnostaa kovasti. Nyt uskallan mennä lähemmäs haaveita. :)

    ReplyDelete
  14. Rekku, kiitos! Kannattaa ainakin yrittää kurottaa haaveisiinsa, voi yllättyä positiivisesti ;)

    ReplyDelete
  15. hei kun olet puhunut, ettet osannut piirtää niin mitä tää käytännössä tarkoittaa? mikä sulla oli esim kuviksen arvosana lukiossa jne.? olen itse hakemassa, jos nyt uskaltaudun kun en tunne itseäni kovin kuvaamataidollisesti lahjakkaaksi vaikka 9 on arvosana aina ollut. ja vielä niistä ennakkotehtävistä: kannattaako rohkeasti vaan toteuttaa vähän villimpiäkin ideoita, jos tehtävän annossa ei ole tiukkoja rajoja? kiitos hirmusesti jos viitsit vastata !

    ps. oli muuten hyviä nää kaks arkkitehtuuria käsittelevät tekstit !

    ReplyDelete
  16. Anonyymi, kiitos kommentistasi! :)

    Tolla piirtämisellä tarkoitan sitä, etten todellakaan lukeutunut mihinkään 'taiteellisiin' tai lahjakkaisiin ihmisiin. Osaksi varmaan omaa laiskuuttani, kävin yläasteella yhden pakollisen kuviksen kurssin, lukiossa myös sen yhden pakollisen sekä sitten teknisen piirtämisen kurssin, jolla ei ole mitään tekemistä taitojen kanssa.. Tuolloin musiikki vei niin paljon aikaa, ettei piirusteluun oikein kyennyt :) Arvosana oli mullakin 9. Koska en lukion jälkeen päässyt heti opiskelemaan, kävin sen yhden vuoden kansanopiston kuviskurssilla. Siellä tein ensimmäistä kertaa mm. kuivapastelleilla, hiilellä, elävää mallia.. Vähän myöhään siis :D Mutta kai siitä oli jotain apua. Kuitenkin mielestäni opin vasta kunnolla piirtämään tuolla itse koulussa.

    Just yks päivä mietin, että voi elämä nauraisin varmaan itteni pihalle jos näkisin ne piirustus- ja suunnittelukokeiden tehtäväni nyt :D Osan nimittäin muistan vielä, ja ne oli kaameita! Ennakkotehtävistä sen sijaan mielestäni suoriuduin ihan ok. Ehdottomasti kannattaa toteuttaa villejäkin juttuja, niillä saa aina arvostelijoiden huomion! Etenkin, jos tehtävänanto on vähän löysä, niin ei pitäisi pisteidenkään sitten tippua.

    Tsemppiä!! :)

    ReplyDelete
  17. kiitti vastauksestasi! Jee, toi oli just sitä mitä tarvinkin. Oon tässä kevään aikana tutustunut arkkitehtiopiskelijoihin ja ne kaikki on jotain huippupiirtäjiä ja oon sitten miettinyt että onko mulla mitään mahiksia, kun en tosiaan mikään superlahjakkuus sillä saralla oo, mutta ehkä mulla sitten on :)

    ReplyDelete
  18. Hyvä, jos vastauksesta oli apua :) Mulla itselläni sisäänpääsypisteisiin vaikuttivat hyvät YO-kokeiden arvosanat sekä matikan koe, korotin siis toisena hakukeväänäni sekä pitkän matikan YO-arvosanaa että matikankokeen pisteitä. Oon aika surkea matematiikassa, joten oli kyllä jotain supertuuria :D Mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat käytännössä päässeet kouluun ihan vaan piirustuskokeiden pisteillä, koska ne ovat olleet niin hyvät.

    Toteutus ei kuitenkaan tosiaan ole kaiken perusta, vaan hyvä idea :) Toivottavasti pääset sisään!!

    ReplyDelete
  19. Mukavaa lueskeltavaa tämä blogisi, ja erityisen huippu on nuo arkkitehdiksi-kirjoitukset! : ) Mieleeni tuli kysyä ihan mielenkiinnosta, mitä olet tykännyt Oulusta arkkitehtuurin opiskelun kannalta? Aloittelen itse opintoja syksyllä, Tampereelle olisi opiskelupaikka, mutta olisi mukavaa kuulla näkemyksiä siltäkin suunnalta : D

    ReplyDelete
  20. Anonyymi, kiitos ja onnea opiskelupaikasta! :) Mä tykkäsin Oulusta paikkana, se oli pienestä kaupungista lähtevälle sopivan kokoinen, vaikka Tampereelle ykkösenä hainkin. Oulussahan ei ole teknillistä yliopistoa, ja arkkitehtuurin osasto kuuluu Oulun yliopiston teknilliseen tiedekuntaan. Muu yliopisto on hevon kuusessa metsän keskellä, mutta arkkitehtiosasto on omana yksikkönään keskustassa, vanhassa puukorttelissa. Ihanaa! Vaikka onhan siinä toki haittapuolensa - muita opiskelijoita ei juurikaan näe, vaan arkkarit on aika sisäsiittoisia ;) Itse opiskelun tasossa en usko olevan eroa, vaikka eri kaupungeissa painotetaankin vähän eri asioita. Ainakin ennen Tampere oli tietoteknisissä asioissa (mallintaminen) edelläkävijä, kun taas Oulu on ainoa jossa voi valita teollisen muotoilun suuntautumisvaihtoehdon. Lisäksi Oulussa kehitetään puurakentamista ahkerasti. En tiedä oliko tästä mitään apua tai vastasinko kysymykseesi, mutta kysy ihmeessä lisää jos siltä tuntuu :)

    ReplyDelete
  21. Kiitos vain! Aika niukasti mistään tuntuu löytyvän tietoja eri koulujen eroista, eipähän niitä varmaan lopulta paljoa olekaan. Ja ehkä ihan hyvä niin : ) Oulusta varmaan ensimmmäinen asia, mikä mieleen muuten itsellekin tuli, oli tuo arkkareiden eristäminen! Onhan ne kai vähän outoja ihmisiä.. ; )

    ReplyDelete
  22. Haha, joo arkkarit on hyvin outoja ;) Ei vaan, Oulussa sijainti keskustassa on kyllä varsin ihanteellinen, sillä etenkin ensimmäisinä vuosina tulee paljon sekä piirustus- että suunnittelutehtäviä keskustaympäristöön liittyen. Silloin pomppiminen Linnanmaalta varsinaiselta yliopistolta jatkuvasti keskustaan alkaisi varmasti tympiä. Ja onhan osa kasvatustieteestäkin keskustassa, ja lääkis myös muualla.. Ei siellä suolle rakennetulla yliopistolla kukaan saisi virikkeitä rakennuskannan kehittämisestä :P

    ReplyDelete
  23. Mahtavaa ja silmiä aukaisevaa tekstiä, kiitos! Arkkitehdiksi haluamisen into vain lisääntyy ja lisääntyy vaikka hetkittäin olin kolmen vaiheilla. Noh, ongelmana on vain se, etä kuinka todellisuudessa otetaan amiksen papereilla sisään, mutta ajattelin heti ottaa yhteyttä Oulun yliopistoon. Täältä tullaan ja jos ei muuten niin lukioon mars!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, kiitos itsellesi! En tiedä miten amispohja vaikuttaa, mutta toivottavasti saat hakuprosessin fiksusti läpi. :) Tsemppiä!!

      Delete