2010/04/12

At the Ballet

Kävin viime torstaina elämäni ensimmäistä kertaa baletissa katsomassa Prinsessa Ruususen tarinan tanssiksi muunnettuna. Satuklassikosta on muutamia eri muunnelmia, eikä sen alkuperästä ole tietoa. Grimmin veljesten versio taitaa kuitenkin olla se tutuin.


Pjotr Tsaikovskin (mistä s'n päälle saa sen väkäsen?) säveltämän baletin ensisoinnut toivat kylmiä väreitä. Lavastus oli upea - nykyajan tekniikalla kuten eri tavalla valoa läpäisevillä verhoilla sekä videotykillä ja screeneilla saadaan mukavasti kolmiulotteisia efektejä. Puvustuksessa huomio kiinnittyi hulmuaviin helmoihin sekä loppukohtauksessa hovin Marie Antoinette -henkisiin, pastellinsävyisiin asuihin. Kuin olisi astunut marenkiparatiisiin.

Tanssijat olivat juuri niin siroja ja gasellimaisia, kuin voi kuvitella. Naisballerinojen varpailla heiluminen oli hallittua. Pääpari (Aurora eli Barbora Kohoutková ja Prinssi Désiré eli Samuli Poutanen) oli selkeästi muiden yläpuolella taitavuudessa, eikä heidän täsmällisyydessään ollut säröjä. Hieman pettynyt olin piruetteihin, kun ilman tukea tehtyinä maksimi oli kolme pyörähdystä, eikä fouettéjakaan juuri nähty. Muutenkin naisballerinat olivat tietyllä tapaa hivenen nössöjä. Onneksi miestanssijat pelastivat upeilla hypyillään! Esimerkiksi prinssi hyppäsi muutaman kerran suoraan ylöspäin ilmaan, pyörähtäen samalla kaksi kertaa omana akselinsa ympäri. Koittakaapa itse.


Hauskoja hahmoja löytyi useita: ilon haltijatar paksuissa reisissään, mainiot heiluvat kaksi puuta, isot naamarit päässään hyppelehtivät kauriit. Myös Punahilkka ja Saapasjalkakissa esiintyivät, sekä kauniissa sinisissä asuissa tanssahtelevat Sininen Lintu ja prinsessa, jonka nimeä en muista. Sekavuutta hahmoissa valitettavasti oli myös. Rakkauden haltijatar ei juuri erottunut taustatanssijoista, eikä Auroraakaan meinannut aluksi hoksata (yleisön taputukset ballerinan ensi-ilmestymiselle paljastivat asian laidan). Pääosin ongelma oli puvustuksessa, sillä pienillä värimuutoksilla henkilöiden suhteen ei olisi tullut epäselvyyksiä. Kaikesta huolimatta lemppareiksini nousivat pelon haltijattaren lepakkokaverit sekä toisen näytöksen alussa taivaisiin asti hyppelehtinyt kultainen kauris.

Kaksi tuntia plus väliaika hujahtivat ohi nopeasti. Eniten tuijotin naisballerinojen jalkateriä ja sulavia liikkeitä, miesballerinojen järjettömiä reisilihaksia sekä yleisilmettä. Myös takarivin tanssijat oliva kiinnostavia: hehän yleensä ovat taitotasoltaan alempia eturiviläisiin verrattuna, mutta upeita tanssijoita yhtä kaikki. Välillä havahduin orkesterin läsnäoloon. Lavalla olevaa näytöstä katsoessa tuppaa unohtamaan, että montussa soittaa täysi orkesteri. Live-esityksiä on muutenkin hauska tarkkailla eri näkökulmista - itse olen ollut lavalla niin musikaalin, näytelmien, orkesterisoitannan kuin tanssimisenkin merkeissä, joten eri aspektit ovat tuttuja.


Reps ilmeelle. Mieleni olisi tehnyt pukea päälle vaaleanpunainen tyllihame, mutta päätin olla kilpailematta ballerinojen tutujen kanssa. Ehkä ensi kerralla sitten - koska balettiin eksyn varmasti toistekin!
MEKKO ASOS, NEULE H&M, KENGÄT SECOND HAND/VAGABOND, LAUKKU SECOND HAND



Kuvat by rayparnova, Creative Commons -lisenssin avulla.

9 comments:

  1. Asu on kyllä hieno ja todella sopiva balettiin ;O) Mun täytyy sanoa että pidän baletista 100 krt enemmän kuin oopperasta,molempia olen käynyt "kokemassa" ja kyllä mulle toi tanssi vaan uppoaa paremmin, se kiekuminen yleensä taas ei...

    ReplyDelete
  2. Minulla on vielä baletti kokematta, mutta kyllä joskus pitää mennä sekin aukko sivistyksessä paikkaamaan :) kerran olen Oopperatalolla kyllä käynyt Hobitti -tanssiesityksen katsomassa mutta virallista balettia en koskaan. Oopperassa olen käynyt ja vaikka periaatteessa pidän oopperalaulusta, niin silti en oikein täysillä päässyt mukaan. Vissiin pitää vielä vähän aikuistua, että tuo korkeakulttuuri kunnolla iskee ;-)

    ReplyDelete
  3. Mä haluisin pitkän tukan vaan siksi, että voisin pitää tuollaista pikku myy-nutturaa pään päällä! Ihana asu ja baletti kuulostaa mainiolta. Musikaalit on mun lemppareita, aina tekee mieli tanssia.

    ReplyDelete
  4. Myyh, sää oot kyllä aina ihan liian söpö!!
    Oon haaveillut baletista vuosikausia, mutta koskaan en onnistu itseäni katsomoon hivuttamaan ja joudun siis tyytymään omiin balettikuvioihin nelivitosen vintillä. Ehkä vielä joskus.

    ReplyDelete
  5. en ole koskaan ollut baletissa mutta tämän postauksen jälkeen se alkoi tuntua mielekkäältä ja kiehtovalta ajatukselta. Tykkään kyllä elävistä kulttuuriesityksistä mutta miten se aikaansaaminen ja niihin meneminen on aina yhtä vaikeaa....olevinaan... söpönä balleriinana oot kyllä itsekin yleisössä ollut! :)

    ReplyDelete
  6. Enpä ole minäkään koskaan päässyt balettiesitystä katsomaan, mutta mieleni kyllä tekisi erityisesti tämän postauksen jälkeen. Live-esityksissä (oli kyse sitten teatterista, stand upista tms) on aina joku oma taikansa. :)

    ReplyDelete
  7. Mikaela, kiitos! Ooppera ei iske muhunkaan, ehkä pieninä annoksina ruudulta katsottuna (jos on hyvä ooppera ja hyvä kohtaus, esim. Mozartia, okei alan kuulostaa pelottavalta :D), mutta livenä no-no..

    Paivi, voi, harmikseni en oo tota Hobittia nähnyt! Mutta balettia kyllä voin suositella :) Ooppera ei oo munkaan juttu, ala-asteella oon Carmenin katsonut läpi livenä ja se oli vähän liikaa..

    Nooruska, hihi, kiits :) Mullakin on kerrankin otsis niin pitkä, että yltää nutturalle ilman pinnien kanssa tuskailuja! Musikaalit on kyllä ihkuja.

    Leenu, voi höpö höpö, itse oot, mut kiitokset! Kyllä vielä joskus tuut Helsinkiin vierailulle ja sitten mennään balettiin!

    Hepa-Neiti, kiva että baletti alkoi kiinnostaa :)Tosiaan tollasiin tapahtumiin lähteminen on aina muka jotenki äärettömän vaikeaa, en tajua miksi :D Ja kiitos!

    Varpunen, taikaa niissä todella on, ja itsellä oli tosi monessa kohtaa tippa linsissä :') Ihan vaan sen takia, että kuvittelin miten paljon esiintyjät itse nauttivat työstänsä ja yleisön palautteesta.

    ReplyDelete
  8. Baletti ON ihanaa ja tykkään siitä enemmän ku oopperasta.

    Itse tanssin aikoinaan 8 vuotta klassista balettia ja vieläkin balettiesitysten hienous menee siihen, että kiroilen mielessäni kun muistan miten kovasti mikäkin liike SATTUU!

    Nimim. kauan sitten onnistui puoltoista kertaa oman akselin ympäri ilmassa :D

    ReplyDelete
  9. Anonyymi, oho, puolitoista kertaa on kunnioitettava saavutus! Itsellä onnistuu tasan se yksi pyörähdys. Ja aika hauskaa, balettia itse harrastanut tosiaan kiinnittää huomiota varmasti vielä eri asioihin... Kiitos muistutuksesta, että solakan näköisistä liikkeistä huolimatta ne voivat olla kivuliaita :D

    ReplyDelete