2010/04/19

Remember Me

Jos joku ei tiedä, Remember Me kertoo kahdesta parikymppisestä nuoresta ja heidän rakkaustarinastaan. Lässynlää-hempeilyä ei kuitenkaan kannata odottaa. Tai ainakaan pelkästään sitä.


Tyler (Robert Pattinson) on rikkaasta perheestä, jonka äiti on mennyt uusiin naimisiin, isää ei tunnu kiinnostavan lastensa huolet, pikkusisko on taiteellisesti lahjakas mutta ikäistensä joukossa syrjitty ja isoveli kuollut muutama vuosi sitten oman käden kautta. Tyler ei pysty päästämään irti veljensä haamusta, vaan kirjoittaa Michaelille joka päivä kirjeitä. Sikäli kun juhlimiseltaan ehtii. Opiskelu ei innosta, ja sekös isäpappaa juippii. Tylerin elämällä ei tunnu olevan suuntaa. Asiaa ei helpota lähestyvä 22-vuotissyntymäpäivä - Michael menehtyi juuri sinä päivänä, kun olisi täyttänyt 22 vuotta. Eräänä iltana Tyler joutuu tappeluun ja sitä myötä putkaan parhaan ystävänsä ja kämppiksensä Aidanin (Tate Ellington) kanssa. Isä (Pierce Brosnan) tulee kaikesta huolimatta pelastamaan poikansa pulasta. Ongelma on, että todellisuudessa pojat eivät tehneet mitään väärää, vaan yrittivät vain erottaa muita tappelupukareita toisistaan. Paikalle sattunut poliisi on kuitenkin kuumakalle ja hivenen toista mieltä.

Yliopistolla Aidan näkee kyseisen poliisisedän (Chris Cooper) tuovan tyttärensä (Emilie de Ravin) autolla kouluun. Tyttärensä Allyn, joka sattuu olemaan samalla maailmanpolitiikan kurssilla Tylerin kanssa. Ja jonka isä sattuu olemaan jopa liiallisen holhoava kymmenen vuotta vanhojen tapahtumien vuoksi. Alun peri tietynlaiseksi kostoiskuksi kaavailtu tyttöön tutustuminen muuttuukin rakkaudeksi ylä- ja alamäkineen, menneisyyden kummituksineen ja nykyisine hankaline perhesuhteineen. Enempää en voi kertoa spoilaamatta, mutta varoitan: kannattaa kaivaa nenäliinat valmiiksi ;)


Juoni ei ole järin yksilöllinen, mutta arjen suuret ympyrät ovatkin monessa maailmankolkassa samankaltaisia. Arkeen kuuluu suurimmalla osalla väestöstä tietyt perusasiat. Arki on myös tällaisten elokuvien viehätys. Pääsee näkemään pilkahduksen jonkun toisen tavallisesta elämästä, ilman kermakuorrutteita tai blingblingiä. Leffassa nähdään New York Citykin melko vähäisessä, arkisessa merkityksessä. Soundtrack vaikuttaa kelvolta, ja Pohjoismaat pääsevät islantilaisen Sigur Rósin ohella muutenkin sivuosaan - pikkusisko Carolinen sängyssä vilkkuvat Unikko-lakanat ;)


Emilie de Ravin on kuulunut inhokkeihini Roswellista lähtien, mutta kyllähän tyttö on tässä suloinen kuin mikä. Ja menisi uskottavasti 15-vuotiaasta, vaikka todellisuudessa onkin lähempänä kolmeakymppiä. Oli myös aivan loistavaa nähdä Pattinson jossain muussa kuin fantasiasankarin roolissa. Eipä ollut valittamista, vaikka jotenkin osaan kuvitella herran sopivan pikkuriikkisen paremmin teatterin lavalle, kuin leffoihin. Ja vielä kun saataisiin sellainen raina, jossa Rob voisi olla täysin toisenlainen kuin mihin on totuttu. Ilman pörrötukka & pulisongit - yhdistelmää (vaikka hyväksi havaittu sekin, toim. huom.). Mieleenpainuva oli myös Caroline (Ruby Jerins) - mistä näitä loistavia lapsinäyttelijöitä sikiää? Vaikkei rooli sallinutkaan ihan samanlaista irrottelua, kun mihin taannoin mainitsemani Bailee Madison ylsi Brothersissa.

Leffan loppupuolella voimistunut enteilevä musiikki aiheutti kylmiä väreitä, puhumattakaan siitä, kun näki eräät liitutaululle kirjoitetut sanat. Kun kävelin Tennarista ulos, en saanut sanottua sanaakaan.



8 comments:

  1. Meen kattomaan keskiviikkona :)

    ReplyDelete
  2. Luulin että toi on romanttinen komedia, joten voit kuvitella ilmeeni leffateatterissa kun tajusin asian oikean laidan :D Mutta ihan hyvä leffa, ei siinä, mutta kun odottaa hömppää niin tuntui vähän siltä kuin oisi lyöty lekalla päähän.

    ReplyDelete
  3. Mä tykkäsin tästä kanssa yllättävän paljon. Menin katsomaan, myönnän suoraan, Robsterin vuoksi ja leffa olikin oikeasti hyvä ja TODELLA koskettava. Kyllähän siinä piti vähän itkua nieleskellä...

    ReplyDelete
  4. Pidin tästä tosi paljon ja ihmettelen, että on saanut niin huonot arvostelut!

    ReplyDelete
  5. Minulla tämä taitaa jäädä odottamaan dvd:tä, kun en taida ehtiä taas kaikkia näkemään teatterissa. Niin monta on mitä pitäisi nähdä... Mielenkiinnolla kyllä odotan näkeväni, kun on saanut niin ristiriitaisia arvosteluja - sellaisista tekee aina mieli tehdä omat johtopäätöksensä :)

    ReplyDelete
  6. Reiska, jee :)

    Ence, haha, joo saattoi olla pienoinen yllätys toi leffan todellinen luonne :D

    Mikaela, Robsterin vuoksi mitä vaan ;) Ja sehän on vaan iso plussa jos juonikin natsaa!

    Katariina, samaa mäkin vähän ihmettelen, mutta makunsa tietysti kullakin.. Ehkä tämä vähän hukkuu joukkoon?

    Paivi, tää onkin sellanen leffa, ettei teatterissa katsominen tuo välttämättä hirmusti lisäarvoa dvd'hen verrattuna :) Toisin kuin joidenkin toimintapläjäysten kanssa. Mä menin kattomaan tota vailla oikeastaan minkäänlaisia odotuksia ja se kannatti!

    ReplyDelete
  7. Katoppa se Dear john, haikein terveisin. Se oli niiiiiiiiiin nyyh! Jos siis tykkää semmosista.

    ReplyDelete
  8. Mirette, justiin tänään keskustelin kaverin kanssa että turha sitä on katsoa, kun traileri kertoo jo kaiken :D No ehkei ihan kaikkea, mutta on se tuolla korvan takana mahdollisella katsomislistalla :)

    ReplyDelete