2010/04/08

Vampyyritarinoita

Vampyyrit ovat nyt hip ja pop, torahampaita tunkee joka tuutista ja jokaisella tytöllä täytyy olla se oma fang boy. Vuosi sitten luin Twilight-saagan, tänä vuonna keksin lukea jotain muuta. Kolme erilaista (ja silti niin samanlaista) vampyyrikertomusta löysivät tiensä kirjakokoelmiini. Tässä ne tutustumisjärjestyksessä.


Charlaine Harris: Dead Until Dark
(The Southern Vampire Mysteries/Sookie Stackhouse novels)

Jokainen vähänkään populaarikulttuuria tai edes YLEn kanavia seurannut tietää, mistä on kyse. HBO'n kohuttu ja mainetta niittänyt True Blood -tv-sarja perustuu Charlaine Harrisin vampyyrikertomuksille. Dead Until Dark on tällä hetkellä kymmenen kirjaa käsittävän sarjan ensimmäinen osa.

Eletään aikaa, jolloin vampyyrit ovat tulleet ulos arkuistaan ja elävät ihmisyhteisön keskellä. Japanilaisten kehittämä synteettinen veri pitää heidät hengissä ilman ihmisuhreja. Pienessä Bon Tempsin kylässä asuva Sookie Stackhouse työskentelee tarjoilijana paikallisessa kuppilassa, ja yrittää selvitä päivä kerrallaan kuulematta muiden ihmisen ajatuksia - Sookiella on nimittäin telepaattisia kykyjä. Eräänä päivänä dineriin astuu vampyyri Bill, jonka ajatuksia Sookie ei kuule. Samaan aikaan outoja kuolemia sattuu toinen toisensa perään tässä pienessä kyläpahasessa, ja luonnollisesti vampyyria epäillään. Onko Sookien ja Billin välille kehittyvä rakkaus aitoa vai lumetta? Onko Bill murhien takana?

Kirja oli mielestäni aika perushuttua. Yhtymät Twilightiin huomasi, joskin tämä on julkaistu jo vuonna 2001 ja Meyersin voi siis sanoa matkineen Harrisia, eikä toisinpäin. Teos oli kirjoitettu leppoisasti, ja tokikin murhaajan identiteetin selvittäminen on aina jännittävää, mutta mitään suuria kicksejä en tämän lukemisesta saanut. Läpi kahlaamisessakin kesti muutama viikko, kun kirja jäi aina kesken. Sarja taasen, kuten niin monet tietävät, on täysin eri maata. Siitä ei vaan pääse irti. Harmittaa kyllä, kun menin lukemaan kirjan ennen filmatisoinnin katsomista. Lättänä teos vähän vesittää sarjan voimaa (plus juoni on vielä tuoreessa muistissa), mutta onneksi yllätyksellisyyttäkin jälkimmäisessä on. Ja aina voi odottaa seuraavaa kautta ;) Anzi on muuten myös kirjoittanut tästä aiheesta!


Katie MacAlister: Sex, Lies and Vampires

Tämän nappasin mukaani Suomalaisen Kirjakaupan kolme pokkaria kympillä -kampanjasta, kun en millään keksinyt sitä kolmatta. Kansiteksti lupaa kirjan yhdistelevän kutkuttavasti Buffya ja Bridget Jonesia, ja se on itseasiassa kolmas osa The Dark Ones -sarjassa (joskin kokemukseni perusteella se toimii täysin itsenäisenä teoksena).

Kirjan päähenkilö ja kertoja, Nell, on nuori historian opiskelija, joka lähtee Prahaan töihin. Työkeikka osoittautuukin hieman erilaiseksi, kuin mihin Nell oli varautunut - hänen pitää pelastaa työnantajansa kidnapattu veljenpoika. Ja millä keinoilla? Charmerin voimilla ja kikoilla, joita Nell ei tiennyt osaavansa. Nell löytää itsensä keskeltä outoa maailmaa, jossa vampyyrit, the Dark Ones, ovat todellisuutta, samoin kuin poltergeistit, muumiot ja kummitukset. Veljenpoikaa vangittuna pitävä vampyyri, The Betrayer, on nimensä mukaisesti pettäjä yhteisön keskellä: hän joutuu kirouksen vuoksi luovuttamaan kaltaisiaan superpahikselle, demoni Asmodeukselle. Kaikki Dark Onet pelkäävät ja kunnioittavat sielutonta Betrayeria (hankalaa, kun lukee kirjat englanniksi eikä asioille oli suomenkielisiä vastineita!). Kaikki paitsi Nell, jonka tunteet kyseistä vampyyria kohtaan ovat kaikkea muuta kuin vihamielisiä. Ja kaiken keskellä on pieni poika pelastettavana...

En lue chic litiä ollenkaan. Ehkä osaksi sen vuoksi, plus että tosiaan nappasin pokkarin hetken mielijohteesta mukaan, pidin siitä yllättävän paljon. Juoni ei ole järisyttävä (kuten ei näissä nyt yleensäkään), mutta kiintoisa. Eniten kuitenkin sytyin kerronnasta. Se on nokkelaa, sarkastista, mutta ei päähenkilön mahtavuutta korostavalla ärsyttävällä tavalla. Jokin tekstissä tuo mielikuvia Harry Potterista. Tämä kirja piti otteessaan ja tuntui loppuvan kesken. Ehkä osittain harhaanjohtavasta ja epäilyttävästä nimestään huolimatta suosittelen!


L. J. Smith: The Awakening
(The Vampire Diaries)

Kun jo oli puhetta Twilightin ja Sookie Stackhousen yhteneväisyyksistä, niin lisätään soppaan vielä kolmas ruudullekin muokattu vampyyrisarja. Nämä teokset tosin ovat näistä kolmesta kaikista varhaisimpia. Ensimmäinen kirja, The Awakening, julkaistiin jo vuonna 1991 (melkein 20 vuotta sitten, apua!).

Elena Gilbert, lukion kaunein ja suosituin tyttö, huomaa Ranskassa vietetyn kesän jälkeen kaipaavansa jotain muuta, kuin mihin hänen ns. täydellinen elämänsä on johtamassa. Kouluun saapuukin sattumalta uusi ja mysteerinen oppilas, Stefan Salvatore. Komistuksen huomiosta kilpailevat useammatkin tytöt, ja koulupäiviin kuuluu mustasukkaisuutta, jännitystä ja juonittelua. Samoihin aikoihin Elena tuntee selittämättömien pahojen voimien läsnäolon. Erilaiset hyökkäykset pelästyttävät kaupunkilaisia toden teolla, mutta liittyykö vampyyriksi paljastuva, ihana Stefan niihin vai onko hänkin vain sivustakatselija?

Dead Until Darkin tapaan kirja oli perushuttua, enkä päähenkilöitä noin kymmenen vuotta vanhempana ole varmasti täydellistä kohdeyleisöä. Jotain käsittämättömän aitoa teinien ihastushysteriassa kuitenkin on. Vaikka tunneilla istuminen ei enää olisikaan lukijalle ajankohtaista, on se todennäköisesti joskus ollut, ja siten samaistuminen on helppoa. Kirjasta huomasi sen olevan osa suurempaa kokonaisuutta, sillä se tuntui jäävän pahasti kesken. Alkuperäiseen Vampyyripäiväkirjat-sarjaan kuului kolme osaa, mutta fanien painostuksesta Smith kirjoitti vielä neljännen osan. Pahisveljestä Damonista on tällä vuosituhannella kirjoitettu myös spin-off-kirjasarja, joka kantaa nimeä The Vampire Diaries: The Return. Sen kolmas osa julkaistaan vuonna 2011. Ja siitä tv-sarjasta - en ole sitä itse nähnyt, mutta odotukset ovat korkealla (Ian Somerhalder!). Pientä esimakua Mikaelan vanhassa blogissa.

----

Näissä pääosin teineille suunnatuissa vampyyritarinoissa on paljon samankaltaisuutta: on nuori ja yleensä edes omintakeisella tavalla kaunis sankaritar, joka rakastuu mystisen upeaan mieheen, joka paljastuu vampyyriksi. Kirjojen vampyyrit pystyvät elämään ilman ihmisverta, vaikka tuntevatkin sen houkutuksen. Ajatustenlukua löytyy jokaisesta mainitusta neljästä teoksesta tai kirjasarjasta. Aina ilmiintyy myös joku pahis, joka ei syystä tai toisesta suvaitse "ristiverisyyttä", tai ainakaan nimenomaan juuri näiden kahden liittoa. Ja sitten taistellaan elämästä ja kuolemasta.

Sehän jo tiedetään, että fantasiamaailmassa (ja usein todellisuudessakin) bad boyt viehättävät meitä kauniimman sukupuolen edustajia. Ei siis ihme, että tämänkaltaiselle kirjallisuudelle on kysyntää. Kuka tekee mitään pahisrokkarilla, kun voi saada oman vampyyrin? Joka on pelottavien hampaidensa ja kovan kuorensa alla herkkä, huomioiva ja halittava. Täydellinen.

14 comments:

  1. Kuten jo omassa blogissani kirjoitinkin, minusta tuo ensimmäinen True Blood -kirja oli varsin viihdyttävää lomalukemista. Olen siis aika lailla samaa mieltä kuin sinäkin. Itseänikin harmittaa, että luin kirjan ennen kuin olen katsonut sarjan ensimmäistä tuotantokautta loppuun, nyt meinaan tiedän kuka murhaaja on ja monta muuta salaisuutta. Tosin viime jakson perusteella Billin ja Sookien rakastelukohtaukset ovat sarjassa yhtä huvittavia kuin kirjassakin. :-)

    Mietin pikkusiskoni kanssa, joka siis tämän Dead Until Darkin minulle lainasi, miksi me viihdymme näiden Charlaine Harrisin kirjojen parissa ihan mukavasti vaikka kumpikin inhoaa hyvin samantyyppisiä teemoja ja samanlaisen tarinan omaavaa Twilightia niin paljon. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka molempien pääpari on kaksi tylsää ja raivostuttavaa tampiota, niin True Blood -kirjoissa on kuitenkin aika hyvä taustatarina ja mielenkiintoisia sivuhahmoja joihin voi keskittyä kun päähenkilöiden tampiomaisuus käy ylivoimaiseksi. Siksi se onnistuu olemaan niin viihdyttävä.

    ReplyDelete
  2. Minä tosiaan luin nuo Vampire Diariesit viime vuonna ja onnekseni siitä tehtiinkin heti sen jälkeen tv-sarja ! Ja odottelen kädet yhteen hieroen sen jatkoa jo...
    Minulla on lisänä vielä luettuna koko tähän astinen House of Night-sarja, se on ikäänkuin Harry Potter mutta vampyyreilla ;O)

    ReplyDelete
  3. Seuraavaksi suosittelisin sinulle hieman erilaista, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoista vampyyritarinaa Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in), sekä kirjana että elokuvana. :)

    ReplyDelete
  4. Pakko avautua, ku True Blood on mun suurin innostus viime aikoina. (Puffasin sarjan alkua kaveripiirissä tosissaan :D ja viime kesän ootin aina maanantaita, että netistä löytyy uus TB-jakso.)

    Mää päätin, että luen kirjan aina vasta TB:n kauden kattomisen jälkeen ja onneksi niin päätinki. Kakkoskausi ainakin on niiiiin paljo parempi ku se kakkoskirja.
    Mutta sitten taas oon tosi syvällä TB-suossa ja haluan tietää kaikenkaikenkaiken eli on kiva, että kirjoista löytyy jotain extraa, jota ei sarjoissa (vielä) kerrota. :)

    Enkä kyllä ees erityisesti välitä Sookiesta, Billistä tai Ericistä, vaan ne sivuosissa olevat tyypit on paljo kiinnostavampia! (Sam!! <3)

    Ja sitte en osaa ollenkaan suhtautua muihin vampyyrisarjoihin, koska niissä "vampyyrisäännöt" on erit :D Twilight menettelee, Vampire Diariesista en saanu otetta (liikaa Dawson's Creek/Roswell-teinimeininkiä, oon kai kasvanu siitä yli...).

    ReplyDelete
  5. Ähkäh, pakko nyt kommentoida uudestaan. Kun joku mainitsee että Vampire Diaries on teinimeininkiä niin naurattaa, siis sehän on, mutta itse olen 36-vuotias ja hyvin meni lopsaistessa nekin kirjat ;OP

    ReplyDelete
  6. Mä lukaisin Vampire Diaresia paria sivua ja se lukeminen töksähti siihen, että Elena on muka blondi :D Eikä ole! Ja muutenkin se oli ihan erilainen ku sarja :D Sarjaan olen jäänyt totaalisesti koukkuun, joten kai kirjasarjallekin pitäisi antaa mahdollisuus ja yrittää pitää kirjat erossa sarjasta. Saat muuten jossain vaiheessa lainata mulle ton Sex, Lies and Vampiresin.

    ReplyDelete
  7. Mielenkiintoisia juttuja noista kirjoista. Itse en ole noista mitään lukenut, mutta meikäläinenkin tuntuu olevan välillä vähän heikkona kaikkeen "teinimeininkiin" (lähestyvä keski-iän kriisi, mitä?). Tiedä vaikka jossain vaiheessa vaikka tutustuisi noihin... ;-)

    ReplyDelete
  8. Mä olen lukenut koko Sookie Stackhouse-sarjan ja tykkään siitä kovasti! Ja True Bloodia seuraan Jenkkitahtiin netistä. Nyt odotellaan toukokuuta ja 10. Sookie-kirjan ilmestymistä ja tietysti kesäkuuta ja TB:n kolmoskautta!! :-)

    ReplyDelete
  9. Ihania kirjoja täällä esittelet. En tienny, että Vampire Diaries on alunperin kirjasarja, ehkä pitänee siihenkin tutustua. Ootko lukenu Black Dagger Brotherhoodia?

    Se, jos mikä on aikuisten vampyyriharlekiinia, mutta kirjojen kieli (englanniksi siis nämä, oisko eka osa suomennettukin) on aivan mahtavaa, huumori iskee ainakin minuun ja aikuiseen makuun olevaa kontaktia löytyy riittävästi eikä "kamera" siirry auringonlaskuun juuri kun äksönin pitäis lähteä käyntiin.

    ReplyDelete
  10. Anzi, muakin harmittaa ja siksi True Bloodin seuraaminen on välillä pikkasen tylsää :/ Vaikka onneksi tapahtumat ovat osaksi erejä, ja nimenomaan ne mainitsemasi sivuhahmot! Esimerkiksi Tara on musta ihan huippu :) Mutta kakkoskautta odotellessa.. Jos en tässä nyt saa jotain innostusta ja katso kaikkia putkeen. Ainoa ongelma on vaan se, että olis noita muitakin sarjoja kesken ja katstomatta :D

    Mikaela, House of Night lisättävä luettavien listalle siis! :)

    eve, kiitos suosituksesta! :) Pistetään korvan taakse.

    rraisa, haha, mä oon pidättäytynyt puffauksen seurauksista ja tuijotan sitä vasta nyt :D Mua ei tosiaan huvita edes lukea TB'n kakkoskirjaa, kun se ykkönen oli kuitenkin sen verran lame jotenkin.. Ja sitten, kun haluan vaan odottaa sitä sarjaa enkä pilata juonikuvioita lukemalla niistä etukäteen :) Arvasin muuten, että tykkäisit Samista! ^___^ Ja niin, kai se on sitä että mihin 'vampyyrisääntöihin' on tottunut ja ne omaksunut, niin sitten on vaikea suhtautua niihin muihin. Mä oon vaan avoin kaikelle.

    Mikaela, ei teinimeininki ole meitä ennenkään häirinnyt ;) Ei se fyysinen ikä, vaan se henkinen..

    ravenwaves, eipä ne ikinä kohtaa, kirjat ja filmiversiot.. Mun mielestä Vampire Diaries oli kyllä kirjana kaikesta huolimatta ehkä vähän viihdyttävämpi kuin Dead Until Dark. Ja Sex, Lies & Vampires on kyl huippu :)

    Paivi, teinimeininki rules ;) Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kyllä toimii mun mielestä paremmin ruudulta tuijotettaessa, kuin kirjoissa! Väittäisin.

    Anonyymi, mä en noista kirjoista tosiaan niin välitä, mutta sarja kiinnostaa :) Oon vaan tylsä ja seuraan Suomen tahtia, ei jotenkin oo aikaa katsoa netistä. Vaikka järjestelykysymyshän se olis :P

    Anonyymi, kiitos :) en oo lukenut mainitsemaasi kirjaa/sarjaa, pitääpä tsekata!

    ReplyDelete
  11. Olipas kiva lukea tämä postaus! :> Tryy blöd <3 Niin ja sulle olis pieni juttu mun blogissa :P

    ReplyDelete
  12. Henskis hih ^___^ Kävinkin jo aiemmin blogissa kytsimässä, kiitos!

    ReplyDelete
  13. Mielenkiintoinen valikoima vampyyrihömppää :)

    Vampire Diaries oli minusta näistä kliseisin ja vähiten kiinnostava. Ostin kaksi tuplapokkaria muuten vain luettavaksi, osittain koska sarjaa on kehuttu niin paljon. Elena on jotenkin ärsyttävä Queenbee, josta kaikki tykkää ja jota kaikki ihailee. Plaa Plaa Plaa. (Tulee Heathers kaipuu.) Joka kirja loppuu ihan kesken clifhangeriin, mikä on aika ärsyttävää. Samoin kuin kaikki tavanomaisuudet. (Mutta nämä on kirjoitettu jo -91, joten pitäisi varmaan syyttää muita matkimisesta.)

    Tykkään Charlaine Harrisista paljon enemmän, luin kesällä putkeen kaikki True Bloodit. Ne on aika lailla Twilight K18, mutta huumorisarkasmi oli mukavaa. Kirjoissa on ihan eri fiilis kyllä kuin sarjassa, niitä ei oikein kannata verrata. Ja tietysti on ärsyttävää kun tietää jo kaiken mitä tulee tapahtumaan. Pitäisi olla joku muistintyhjennysmahdollisuus ennen kuin katsoo kirjasta tehtyä elokuvaa/sarjaa.

    Sex,lies ja vampires on näistä lähimpänä harlekiinikirjoja. Sen luki kyllä ihan tyytyväisenä päivässä läpi ja saman tien unohti. Ihan viihdyttävää hattaraa kuten joku keskiverto romcom. Toinen saman kirjailian riipustus Girls guide to vampires jätti jo aika tyhjän olo ja samalla huomasi kirjojen kaavamaisuuden. Otetaan tietty tapahtumien kulku, vaihdetaan nimet ja vähän päähenkilöiden hiustenväriä/ammattia/tapahtumapaikkaa ja tadaa, uusi kirja.

    House of Night on minusta lukemisen arvoinen. Mikaelan Hogwarts vampyyreillä oli varsin hyvä tiivistelmä. Mitään suurta kirjallista ihmettä ei kannata odottaa, mutta samalla varautua siihen ettei välillä millään malta lopettaa lukemista koska haluaa tietää mitä tapahtuu. (+Lisänä paljon pop kulttuuri referenssiä. Kuka ei tykkäisi Star Wars fanista päähenkilönä?)

    ReplyDelete
  14. Mielikuvittelija, kiitos pitkästä kommentista! :) Vampire Diariesin Elena on tosiaan ärsyttävä amerikkalainen unelma, koulun suosituin ja kaunein tyttö.. Jotenkin liian ilmiselvää. Jostain syystä en silti päässyt True Bloodissa kirjoihin sisälle. Tai no yhden siis olen lukenut, enkä nyt halua lukea muita.. Ehkä joskus, kun sarja on jo loppunut.

    Sex, Lies and Vampiresistakaan en varmasti niitä muita kirjoja lue, yksi riitti. Mutta kuten sanoin, se oli aika jees :) Mutta en olekaan tuon tapaisten kirjojen ystävä, en oo lukenut varmaan ainuttakaan harlekiinipokkaria tai vastaavaa. Joten romanttisuutta höystettynä vampyyreilla, meneehän se paremman puutteessa hyvinkin ;)

    Tällä hetkellä kaipaan vähän realistisempaa luettavaa, mutta noiden parin teoksen jälkeen taidan tarttua House of Nightiin!

    ReplyDelete