Edinburghissa linnaa ei voi olla huomaamatta. Se luo leimansa koko kaupungille, pilkistää joka ikiseltä kadulta rakennusten lomasta (sumusta huolimatta) ja sijaitsee paikalla, jossa on joidenkin puheiden mukaan ollut asutusta lähes ajanlaskun alusta alkaen. Itse linnan vanhimmat osat ovat käsitykseni mukaan 1300-luvulta. Uljas kuin mikä, mutta myös täynnä turisteja. Kauniin semiaurinkoisena päivänä päätimme kiivetä linnalle - emme vanhan kaupungin läpi Royal Milea pitkin, vaan Princes Street Gardensin kautta, pientä polkua rinnettä ylös. Sisäpiha sai tosin jäädä ainoaksi kokemukseksi itse linnan sisuksista, sillä turistiryysiksessä ei huvittanut maksaa kohtuullisen kallista sisäänpääsymaksua itse huoneisiin. Mitenpä ne nyt eroaisivat muista linnoista muutenkaan? Rinteiltä oli kyllä mahtavat näkymät kaupungin ylle (Princes Street ja satama).
Näkymät linnalta eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna niihin kaupungin yli häämöttäviin maisemiin, mitä Scott Monumentin huipulta näki. Scott Monument on viktoriaanisella ajalla rakennettu monumentti kirjailija Sir Walter Scottin muistolle. Se sijaitsee Princes Streetin varrella itäpäässä katua. Monumentti kohoaa yli 60 metrin korkeuteen ja päästäkseen huipulle on käveltävä 287 porrasaskelmaa. Toistan: 287 porrasaskelmaa. Ja me maksoimme kolme puntaa tästä lystistä. Hullut! Ei vaan, oli mieletön kokemus kulkea yhä ylöspäin hillittömän kapeita ja klaustrofobisia oireita aiheuttavia kierreportaita, levähtää pari kertaa tasanteilla ja saapua vihdoin ahtautumalla (kyllä, jos kiloja olisi ollut kymmenen lisää, en varmastikaan olisi mahtunut kulkemaan viimeisiä askelmia) ylös, jossa tuuli niin hillittömästi että vuorikiipeilyyn tarvittava vaatetus olisi ollut mahtava juttu. Alaspäin portaat eivät oleet niin paha juttu, of course. Maisemakuvat: 1. vuorille ja Old Towniin päin, 2. linnalle päin, näkyvissä myös Princes Street Gardens ja kansallismuseo, 3. Princes Streetiä länteen päin, 4. Princes Streetiä itään päin, taustalla Calton Hill, meri, ja jossain kaukana Norja. Etualalla oleva rakennus kellotorneineen on kaupungin kallein hotelli.
Kuvan otti Reiska
Kuvan otti Reiska
Sanomattakin selvää, että kun a) oli reissun viimeinen kokonainen päivä eikä kävelyä siis ollut enää tiedossa hirmuisia määriä ja b) selvisimme Scott Monumentin huipulle kiipeämisestä kunnialla, päätimme vielä valloittaa Calton Hillin. Kumpu on täynnä kaiken maailman historiallisia monumentteja, ja myös Skotlannin hallitus pitää majaa sen rinteillä. Myös Caltonilta oli messevät näkymät avomerelle. Kun koko matkan aikana sadekuurot olivat pitäytyneet pienessä tihuttamisessa, saimme Caltonilla niskaamme pikimustista pilvistä kunnon saavillisen. Kuuro onneksi kesti vain viitisen minuuttia, mutta siinä rytäkässä hajosi kyllä sontsa jos toinenkin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja pääsimme ehjin nahoin kukkulalta alas kohti sen juurella olevaa ostoskeskusta... Shoppailuasiat tosin saavat vielä odottaa hieman, huomenna puistoelämää!
Nää sun Edinburgh-postaukset on vaarallisia, aiheuttavat nimittäin hirvittävää matkakuumetta ja ikävää takaisin Skotlantiin! ;D Siis aivan ihania kuvia taas, wau.
ReplyDeleteIhania kuvia kaikissa näissä Edinburghin postauksissa! :> Ja joo enpä haluais minäkään tuonne siis en yhtään... YHYYYYY :D Kaikki muut matkustelee ympäri maailmaa ja ainut paikka mihin minä pääsen on Kihnukkila, JES! ::::D
ReplyDeleteSini, valitettavasti ne voivat kyseisiä oireita aiheuttaa, kyllä ;D Kiitos!
ReplyDeleteHenskis, kiits! Raukkeli<3 Ulkomaiden puutteessa sun pitää vaan ottaa kaikki irti Kihnukkilasta, mennä paikkoihin joissa et oo ikinä käyny :> Tai tehdä vaikka joku aarrekartta niinku lapsena! :D
Mulla ei ole sanoja, mutta pakko vaan kommentoida silti.
ReplyDeleteIhania kuvia, ihana Edi, kamala ikävä.
Ihania kuvia nämä kaikki, ja kivoja tarinoita :) Skotlanti on niin ihana paikka! Olisi joskus kiva lähteä sinne ihan aikuisporukalla, kun nyt olen käynyt vain kerran, kolme vuotta sitten kun tyttö oli alle vuoden ja sen kanssa ei päässyt oikein mihinkään (edes syömään, kun pubeihin, joissa sitä ruokaa saa, ei pääse alle 18 v).
ReplyDeleteEmilia, kiitos kommentista :)
ReplyDeletePaivi, kiitos :) Onhan se! Seuraavaksi tahdon kyllä matkustaa ylämaille, nummille ja Loch Nessille ja muille mystisille paikoille. Oon kyllä kans käynyt niissä joskus 20v sitten, eli en muista paljoakaan.. Toivottavasti säkin pääset vielä uudestaan :)