2010/07/26

Inception

Kaksi sanaa pyöri mielessäni eilen illalla teatterista ulos kävelemisen jälkeen: Voi. Luoja. Vieressäni salissa oli toinenkin yksinäinen katsoja, eräs vanhempi leidi, joka vakuutteli minulle Tennarin portaissa, ettei ole mitään pelättävää. Pälyilin kuulemma epäilevänä ulos ikkunoista. Mutta ei ole minun vikani, jos elokuvan juonikas musiikki soi päässä taukoamatta ja voi vain ihmetellä, miten hemmetissä kukaan voi kehitellä mitään noin nerokasta??!


Inception (suom. alku, voimaantulo) sijoittuu aikaan, jolloin suurimmat rikokset tehdään ihmisten mielissä. Ja mikä olisi parempi olotila kutsumattomille vieraille kuin uni, jonka aikana alitajuntamme on hallitsematon. Tällöin tunkeutumalla kohteen mielen sisään voidaan saada selville tarkoin varjeltuja salaisuuksia.

Harjaantunut salaisuuksien varastaja Dom Cobb (Leonardo DiCaprio) saa liiketoimintaan liittyvän keikan herra Saitolta (Ken Watanabe). Todellisuudessa Cobbilla ei ole varaa luopua pestistä, sillä sen avulla hänellä on mahdollisuus palata takaisin omaan elämäänsä - elämään, jonka hän on joutunut jättämään tekojensa vuoksi. Yhdessä kovan iskuporukan kanssa Cobb lähtee suorittamaan mahdottomalta tuntuvaa tehtävää, jonka kohteena on suuren energiayhtiön perillinen Robert Fischer Jr (Cillian Murphy). Tarkoituksena on istuttaa Fischerin mielen sopukoihin ajatus, jonka avulla hän antaa kilpailijoilleen paremmat mahdollisuudet menestyä energiamarkkinoilla. Ongelma on, että ajatusta ei voi noin vain viedä toisen ihmisen mieleen - idean on tunnuttava omalta, jottei oma mieli hylkäisi sitä. Niinpä idean siemen on vietävä äärimmäisen syvälle alitajuntaan. Ja mitä syvemmillä vesillä liikutaan, sitä vaikeampaa kaikki on, ja sitä hankalampaa sieltä on päästä pois...


Kylmähermoinen Arthur (Joseph Gordon-Levitt) ja Eames (Tom Hardy) hoitelevat omat osuutensa tehtävästä kunnialla, samalla kun Yusuf (Dileep Rao) varmistaa kemistinä nukutuspuolen. Ellen Page on suloinen kuin kissanpentu ja kerää kaikki sympatiani nuorena arkkitehtityttö-Ariadnena, jonka mieli hoksaa enemmän asioita, kuin olisi kenties sallittua. Ongelmatontahan ei alitajuntaan meneminen koskaa voi olla. Paitsi että mieli voi syystä tai toisesta taistella tunkeutujia vastaan, voi se olla vaaraksi myös omalle itselleen. Tätä todistaa hyytävä Mal (Marion Cotillard), joka luo omat aspektinsa jokaikiseen maailmaan, josta Cobb uneksii.

Kaksi ja puoli tuntia kului siivillä, ja heti kun pakollisista alustuksista päästiin eroon, aloin tuntea paniikin nousevan sisälläni. Eikä se sieltä hevillä lähtenyt. Jos tapanani olisi pureskella kynsiä, ei minulla tällä hetkellä enää olisi niitä. Elokuva piti otteessaan viimeiseen sekuntiin saakka. Kuvauksessa hidastuksia oli käytetty tehokkaasti ja todella toimivasti hyväksi, eikä efekteistäkään ole pahaa sanottavaa. Näyttelijöinä oli Nolanin muistakin filmeistä tuttuja naamoja, joista jokainen ansaitsi paikkansa. Toimintaa oli kenties enemmän kuin olin odottanut, mutta se ei haitannut - kaikki kuului asiaan. Mutta se musiikki. Ei hyvää päivää. Kun jo alkumetreillä Hans Zimmerin sävellykset juurtuvat takaraivoon ja saavat sen vavahtelemaan, ei voi kuin todeta, että ilman minkäänlaista visuaalista elämystäkään adrenaliinintihkuinen maailma tulisi julki juuri niinkuin pitää.


Sydämen jännityksestä kiivaan sykkeen lisäksi leffa myös nauratti ja itketti. Kertaakaan se ei tylsistyttänyt. Jos Inception ei saa noin tsiljoonaa yhtä tuhatta Oscar-ehdokkuutta, niin ihmettelen. Ja jos ei patsasta tipu ohjauksesta, niin luulisi Christopher Nolanin saavan sen vähintään käsikirjoituksesta. Tällaista ei keksitä ihan tuosta noin vaan. Suosittelen kuitenkin, että pyrit pitämään odotuksesi mahdollisimman tyhjinä. Useat ylistävät arvostelut johtavat yleensä siihen, että elokuvalta odottaa liikoja, ja pettyy. Minä en odottanut mitään, koska en tiennyt mitä odottaa. En lukenut ainuttakaan arvostelua (vaikka tiesin niiden lopputuloksen), ja lisäksi traileri on tarpeeksi sekava antaakseen katsojalle varsinaisesti mitään, mutta nostaakseen uteliaisuuden pilviin. Täydet pisteet siis trailerin leikkaajalle. Ja koko sakille.

Dreams feel real while we're in them. It's only when we wake up that we realize something was actually strange.



12 comments:

  1. Uuh, ehkä pakko mennä katsomaan tämä TÄNÄÄN. Olen lukenut yhden arvostelun (Me Naiset, elokuvakriitikoiden lipunkantaja), joka sätti elokuvaa humpuukiksi, mutta leffateatterissa nähty traileri sai minutkin kiinnostumaan.

    ReplyDelete
  2. Mä olen täysin samoilla linjoilla. Juttuani kirjoittaessani ajattelin että tuliko ylistyssanoja liikaakin, mutta pysyn edelleen kannassani ;O) Se musiikki, se musiikki, mulla meni vatsa solmuille... Inception on Shutter Islandin ohella vuoden hienoin leffa, tällaisia tehdään liian harvoin, toiminta-jännäri joka on oikeasti loistava...

    ReplyDelete
  3. Mä olen ollut jo jonkun aikaa sitä mieltä, että tää on pakko nähdä, ja tämä postaus vahvisti sitä entisestään. Pakko olla loistava!

    ReplyDelete
  4. Kuulostaa taas must to see -hommilta! Pitää toivoa, että ne Finnkinon halvennuspäivät sattuvat kohille pian...

    ReplyDelete
  5. Tuli kans vähän semmonen olo et nyt TÄNÄÄN mentävä kattoon se xD Voi ei, mulle rakentuu nyt kaikesta hypestä kyllä ihan monsterimaiset odotukset, en voi kohta enää kuin pettyä. x)

    ReplyDelete
  6. Nekku, haha, MeNaisissa tosiaan tunnetusti on maailman luotettavimmat leffakriitikot ;) Olisi kiva tietää, mihin tyypin termi humpuuki perustuu..

    Mikaela, niinpä! Mutta eihän sitä voi kun ylistää - ja etenkin sitä tajutonta musiikkia. Huihai. Voisin ottaa ensi viikon projektiksi Shutter Islandin katsomisen.

    Sagu, toivottavasti tykkäät yhtä paljon kuin minä! :)

    Bemary, todellakin :) Eiköhän ne Superpäivätkin taas lähesty..

    Maria, hahaa :D Toivottavasti et pety!!

    ReplyDelete
  7. Se musiikki todellakin, huh. Oi ja Joseph..HOT. Itse leffa oli kyllä loistava MUTTA te olitte ehkä hypettäneet sitä liikaa, joten petyin jossain mielessä. En oikein osaa edes sanoa miten, mutta ei tämä Shutter Islandin tasolle yltänyt siinä, miltä tuntui kun käveli leffateatterista pois.

    ReplyDelete
  8. ravenwaves, hypetys tekee valitettavasti sitä :/ Mulla vaikutti varmasti se kun olin yksin leffassa - silloin jotenki eläytyy siihen näkemäänsä niin sataprosenttisesti, kun ei oo ketään vieressä kelle edes kuvittelis kommentoivansa mitään. Keskittyy vaan olennaiseen. Hottismielessä Josephia oli kyllä ihan liian vähän!!

    ReplyDelete
  9. No niin, nyt on nähty. Kävin eilen katsomassa parhaan ystäväni kanssa, ja pariin otteeseen roikuttiin toisissamme kiinni ja täristiin, kun meni liian jännäksi. :D Mä olen vieläkin aivan sanaton, aivot olivat eien solmussa koko loppupäivän. Kuten sä kirjoitit tuossa, niin mäkin olin paniikissa melkein koko leffan ajan. Bristolin pieni sali vielä jotenkin korosti intiimiä tunnelmaa. Yksinkertaisesti aivan nerokasta settiä, ja loistavuus täytti odotukseni. Tunnelmassa oli ajoittain jotain samaa kuin Prestigessä, vaikka aika erityyppisiä rainoja ovatkin. Ja Prestige nyt on yksi suosikkileffojani ikinä, joten... niin. :)

    ReplyDelete
  10. Sagu, kiva että tykkäsit (ja jännitit) :) Jännä kyllä että vertasit Prestigeen, jostain syystä ajoittain mullakin tuli sama leffa mieleen! Vaikkei noissa mitään samaa olekaan. Mutta se jännitys, jännitys..

    ReplyDelete
  11. Niinhän se on, Inception on omalla listallanikin vuoden paras elokuva tähän mennessä - Shutter island tulee hyvänä kakkosena (ja molemmissa näyttelee Leo DiCaprio). Jälkeenpäin sitä vaan jäi miettimään, että mitäs sitä tulikaan nähtyä, mikä oli totta ja mikä ei. Kotiversiota odotellaan, että tämän voi katsoa uusiksi ja kehitellä lisää niitä omia teorioita ;-)

    ReplyDelete
  12. Paivi, mulla on edelleen Shutter Island työn alla, näyttää etten tälläkään viikolla saa sitä katottua.. Hmph. Mutta pian! Ja teorioiden syventämiseksi tarvitaan varmaan vielä sata katselukertaa, että pää varmasti menee pyörälle :)

    ReplyDelete