Menneen kesän helleaallossa ajelehtiminen johti useamman pokkarin ahmimiseen puistossa lötköilemisen ohessa. Nyttemmin lukuprojektit (Little Women) etenevät tuskallisen hitaasti, ainakin siihen asti, kunnes hautaan pyörän lukkojen taakse talven ajaksi ja käytän ratikkamatkat hyödyksi. Toisaalta loppuviikon sateet enteilevät hyvää romaanin kannalta.
L. J. Smith - Vampire Diaries
Vampyyripäiväkirjojen ensimmäisen osan luin jo keväällä, kesän alussa sain loputkin tapahtumat Elena Gilbertin ja Salvatoren veljesten välillä kahmittua sisuksiini. Jostain syystä jaksan tätä teinihömppää Sookie Stackhousea paremmin näin kirjamuodossa. Auringon pehmentämät aivot eivät tosin kovin paljoa vakavampaa tekstiä olisikaan jaksaneet imeä. Hyvä mieli opuksista silti jäi. TV-sarjan alettua viime kuussa ovat tapahtumat ja henkilöt jo saaneet paljon erilaisia vivahteita, toisenlaisia kuin kirjoissa.
Bram Stoker - Dracula
Vähän turhan kauan hyllyssä lukemattomana majaillut klassikko, joka vei sydämeni täysin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Vanhahtava teksti oli ajoittain todella vaikeaa luettavaa, ja muutama murrepätkä taisi mennä täysin yli hilseen. Kokonaisuus silti hahmottui. Alun tahmean tottumisen jälkeen kirjaa oli vaikea laskea käsistään, ja se oli oikeasti myös pelottava, mitä en todellakaan olisi uskonut. Ehkä oli siis hyvä, että Draculan maailma tuli tutuksi kesäisessä valossa, eikä talven synkeässä pimeydessä. En olisi muuten nukkunut ikinä.
Torey Hayden - Tiikerin Lapsi & Nukkelapsi
Vaikean vanhan englannin jälkeen suomen kieli tuntui mukavalta vaihtelulta, joskin hivenen jäykältä. Tiikerin Lapsi oli juuri sitä, mitä lukuisat suosittelut ovat antaneet ymmärtääkin - jotain lähes käsittämätöntä, kauheaa, ja äärettömän koskettavaa.. Sitä en tiedä, onko se Haydenin paras teos, mutta mieleenpainuvin ainakin. Erilaisen muihin verrattuna siitä tekee se, että Sheilan elämää seurataan useamman vuoden, ei vain muutaman koulu- tai terapiajakson ajan. Nukkelapsi oli hyvä sekin, mutta ei ehkä erottunut mitenkään erityisemmin Haydenin muista teoksista.
Erlend Loe - Tosiasioita Suomesta
Supernaiivi on tajuttoman loistava ja myös L kutkuttaa nauruhermoja. Tosiasioita Suomesta -teoksen kanssa sen sijaan meinasi mennä hermot. Virtaavana tekstinä peräkanaa kirjoitetut sanat olivat liian hankalasti aseteltuja, piti osata olla takertumatta niihin ja antaa aivojenkin vain kulkeutua itsekseen eteenpäin. Lisäksi tuntui, ettei koko kirjassa ollut päätä eikä häntää. Vaan aina se sitkeys palkitaan, ja asiat saivat hieman uusia ulottuvuuksia loppua kohti mentäessä. Vähän tämä silti oli sellainen, etten ehkä suosittelisi. Ei ollut ainakaan minun makuuni.
Oscar Wilde - The Picture of Dorian Gray
Kuinka pitkälle kauneus kantaa maailmassa, ja mitä sen vuoksi ollaan valmiita uhraamaan? Sitä pohtii kuuluisa näytelmäkirjailija herra Wilde. Vaikka Dorian Grayn muotokuva on kirjoitettu 1800-luvun lopulla, oli se Draculaan verrattuna helppoa luettavaa. Jokunen sana saattoi mennä ohi, mutta se ei haitannut kokonaiskuvan rakentumista. Oli silti asioita, joita olisin ehkä kaivannut ilmaistavan selkeämmin - välillä saattoi jäädä epäselväksi, tapahtuiko jokin asia oikeasti vaiko eikö ja miten pitkälle se olikaan pelkkää mielikuvittelua. Kaiken kaikkiaan äärimmäisen ihastuttava ja kauhistuttava teos, me likes!
Mulla on vieläkin tuo Dracula lukematta, hyi minua! Ehkä se puree näin synkkinä syksyiltoina paremmin..tosin voi olla, että en uskalla sitten enää nukkua :D
ReplyDeleteMeillä vaan Reiska on liikaa kirjoja luettavana, kaikkea ei ehdi :D Dracula oli kyllä huippu, alku vähän tahmea mutta kannattaa sinnikkäästi jatkaa. Ja ehkä loppukin oli pieni pettymys, mutta silti <3
ReplyDeleteMulla on ihan liian paljon kirjoja luettavana myös... :/ kuten esim tuo kyseinen Dracula!
ReplyDeleteLoen kirjaa Tosiasioita Suomesta odotin aikanaan innolla ja olin siksi vähän pettynyt siihen lopputulokseen, hyvin samoin mielipitein kuin sinäkin. Vähän sellaista häröilyä vailla päätä ja häntää. Dorian Gray pitäisi lukaista joskus uudestaan, kun sen lukemisesta on ikuisuus - se oli kyllä joskus nuorena yksi suosikkikirjoistani.
Paivi, kirjoja on aina liikaa! Samoin leffoja. Olisin tänäänkin halunnut Dorian Grayn elokuvana vihdoin katseluun, mutta ei sitä mokomaa ollut Makuunin valikoimissa ollenkaan. Pöljää. Loen suhteen vähän kurjaa että molemmille jäi karvas maku Tosiasioita Suomesta -kirjasta, mutta ehkä seuraava on taas viihdyttävämpi!
ReplyDeleteMä oon pitkään halunnu lukea tuon Dorian Grayn - itseasiassa aloitinkin jo vuosi sitten, mutta jäi jostain syystä opintokiireissä kesken, ja sen jälkeen tullut luettua vain muita kirjoja. Pitäiskin tarttua taas kiinni, se oli kyl hyvä :) Haydenin kirjoja oon kanssa halunnut muuten lukea jo pitkään, aikaa vaan tarvis vähän lisää :)
ReplyDeletesuklaasydän, toivottavasti saat järjestettyä aikaa noiden lukemiseen! Se kyllä aina kannattaa :)
ReplyDelete