2010/09/27

Psykologista paatosta

En todellakaan kuvittele liikoja itsestäni, mutta katsokaapa alla olevaa kuvaa: eikö Bubblessa ja Geri Halliwellissa olekin jotain samaa? ;)


Hiukset - check, kasvotkin tietyllä ilmeellä - check, kroppa... No, sanotaanko näin että allekirjoittaneella olisi vähän treenattavaa. Siitäkin huolimatta, että neiti Halliwell on näissä kuvissa kurvikkaammassa kunnossa kuin mihin ollaan totuttu. Spice Girls -aikoina Gerillä oli kyllä lihaa luiden päällä, mutta vuosituhannen vaihteessa hän laihtui rajusti ja sairastui syömishäiriöön. Vaikka en ole koskaan ollut maustetyttöfani, on ihanaa nähdä ennen niin riutuneelta näyttänyt ihminen terveenä.

Naistenlehtien ristiriitaisuudet ripsiväri- ja laihdutusvalmistemainoksissa verrattuna palstojen 'hyväksy itsesi sellaisena kuin olet' -toitotuksille on puhuttanut paljon. Vaikka itsekin haluaisin edelleen sen 2-3 kiloa rasvaa pois vartalostani, on itsensä ja oman kokonsa hyväksyminen ainoa tie onneen. Loppujen lopuksi kaikki on vain omasta päästä kiinni, ovathan syömishäiriötkin psykologisia sairauksia, vaikka oireet ovatkin pitkälti fyysisiä. Omasta mielestäsi lantiollasi on liikaa läskiksikin kutsuttua ainetta, mutta onko sitä liikaa muiden mielestä? Hyvin todennäköisesti ei. Kolikolla on kuitenkin se toinenkin puoli - missä vaiheessa pitäisi lakata tyytymästä tilanteeseensa? Ei sekään ole lopputuloksen kannalta hyvästä, että sairaalloisen lihava tai laiha ihminen, jonka paino aiheuttaa monenlaisia hengelle vaarallisia fysiologisia muutoksia, haistattaa lääkärille pitkät ja toteaa, että hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on. Tottakai ihmisen luonne on mikä on ja jokaista rakastetaan (tai toivon näin) aivan omana itsenänsä, eikä vaatteen koko siihen vaikuta. Mutta kun tekee hallaa omalle kropalleen, jonka pitäisi kestää elämän kolhuja lähes sata vuotta, on asia huomattavasti vakavampi. Silloin se on sairaus, joka puhuu. Ja siihen tarvitaan hoitoa. En ole tutkinut asiaa sen enempää, mutta käsitykseni on, että näihin asioihin puututaan Suomessa yhä aivan liian vähän.

Hieman samaan kategoriaan uppoaa menneellä viikolla uutisoitu Tampereen kaupungin päätös olla maksamatta palkkaa töistä työuupumuksen vuoksi pois oleville. Perusteluina on, että uupumus ei sinänsä ole sairaus, vaan se voi olla oire sairaudesta. Ihan kiva, mutta mitä tämä päätös auttaa? Ei ainakaan jaksamaan työssä paremmin, vaikka kenties muutama yksilö hakeutuukin lääkärin pakeille ja saa diagnoosin masennuksesta tai muusta sairaudesta, ja siten toivottavasti myös hoitoa ja parannuksen (sikäli kun psykoterapeutteja tässä maassa riittää, eli aivan liian vähän). Pahoittelen ranttaustani, mutta oikeasti alkaa pikkuhiljaa mennä hermo siihen, että asioista vain puhutaan, ja sekin tapahtuu lähinnä silloin, kun joku asia (lue: kouluampuminen) sattuu ylittämään uutiskynnyksen. Byrokratian rattaat pyörivät hitaasti, mutta olisiko aika oikeasti tehdä asioille jotain? Neljäsosa palkastani menee valtiolle, mutta olen valmis nostamaan veroprosenttia, jos sillä saadaan tähän maahan toimivat mielenterveyspalvelut.



p.s. Jyri kirjoitti loistavasti omasta Oivalluksestaan, josta jokaisen meistä tulisi ottaa oppia. Kohtele itseäsi niin kuin kohtelet muita - haukutko muka ystäviesi reisien paksuutta samalla tavalla kuin omiesi? Tai kitisetkö ystäväsi huonoja siivoustaitoja ja asunnossa vallitsevaa kaaosta tai laiskuuden vuoksi tekemättä jäänyttä tenttiä? Sitähän minäkin.

10 comments:

  1. No kyllä yhdennäköisyys on huomattava! Ja Geri muuten on paljon paremman näköinen nykyään kuin Spaissari-vuosinaan...vaikka silloin ehkä jonkun asteinen fani olinkin :D

    ReplyDelete
  2. No näyttäähän se nyt aivan sulta! oho.

    Mä olen sitä mieltä, että pitää olla sen kokoinen missä tuntuu hyvältä. Esim. tiedän olevani ihan hoikkanen, mutta musta ei tunnu hyvältä. Ahdistaa, kun olen viimeksi vuosi sitten mahtunut farkkuihini. Eli semmonen 3-4 kg pois ja sit on hyvä! En tosin kolmeen viikkoon oo tehnyt mitään sen eteen, mutta jos tässä taas aloittais terveellisemmän elämän ;)

    ReplyDelete
  3. W, hih, kiits. Mäkin tykkään Geristä huomattavasti enemmän nykyään. Ruskeat hiukset sopii hänelle myös hyvin (ja sellaista kuvaa käytinkin Facebookin Doppelgänger weekillä, kun profiilikuvaksi piti laittaa joku itseä muistuttava julkkis ;).

    Chatrin, khii :) On ihan totta, että pääasia on se, että TUNTUU hyvältä. Mutta siinä vaiheessa pitäisi tietenkin hälytyskellojen soida, jos laihduttaa laihduttamistaan, eikä vieläkään tunne oloaan hyväksi, vaikka painoindeksi on huomattavan paljon alle sallitun alipainon rajan. Lihavuudessa tietenkin sama, vaikka aika harva taitaa nykypäivänä itseään tarkoituksella saattaa ylipainoon. Mutta kuten sanoin, kyse on silloin sairaudesta/syömishäiriöstä, ja se on tietyllä tapaa vähän eri juttu.

    Mua rassaa aivan tajuttomasti se, etten pääse kipeänä urheilemaan :O Koska silloin kun en urheile, syön myös automaattisesti paljon huonommin.. Ei järkeä.

    ReplyDelete
  4. Bloglovinin pikkukuvasta katsoin, että mitä oletko muka ollut jossain aurinkolomalla (ja laittanut melko rohkean kuvan siitä nettiin). Mutta Gerihän se olikin sitten.

    Itseä kohtaan sitä on kyllä huomattavasti kriittisempi, kuin muihin. Mutta kyllä ärsyttä muakin, kun sairaana ei voi treenata. Keskiviikkona aion kyllä olla siinä kunnossa, että suuntaan jumpalle. Kolmen viikon tauon jälkeen, kamalaa.

    ReplyDelete
  5. No todellakin on yhdennäköisyyttä :)!

    Ja allekirjoitan, liian kriittinen ei kannata itseään kohtaan olla. Jos sitä onnistuu saavuttamaan ihannepainonsa, saattaa kuitenkin monesti mieleen putkahtaa ajatus, että jos vielä muutaman kilon karistaisi..

    Tuo Tampereen päätös on kyllä pöyristyttävä! Voi kunpa ongelma saataisiin korjattua sillä, että työuupumus nimettäisiin viralliseksi sairaudeksi!

    ReplyDelete
  6. Sä oot ihan saman näköinen! Ei voi olla totta ;O) Loistavaa..ja aika hienoa ;OP
    Minä olen omaan kroppaani todella tyytymätön mutta takana onkin jo 5 viikkoa pakkolepoa ja se näkyy. Olo on tosi raskas ja ärsyttävä, ei tällaista ole ollut ikinä. Joten ajattelisin että ihmiselle kyllä tulee olo että jotain pitäisi tehdä, kuntoilla tai syödä terveellisemmin, kun kroppa rupeaa niin sanomaan? Tosin en tiedä mistä sitten ylilihavat ihmiset tulevat, ehkä se message ei tule kaikille, mutta minulle ainakin, loud and clear..

    ReplyDelete
  7. Siis Gerihän on ihan ilmetty Bubble, ihana! :)

    Koko postauksesi oli täyttä asiaa. Järkyttävä tuo Tampereen päätös...
    Jyrin Oivallus on ihan loistava, mun mottohan on just tuo Kohtele muita kuin toivoisit itseäs kohdeltavan, mutta senhän voi kääntää myös noin päin. Hyvä postaus tää.

    ReplyDelete
  8. Suvi, haha, olisinkin ollut aurinkolomalla! Kelpaisi. Mäkin sain tänään lääkäriltä semiterveen paperit, aion siis torstaina treenata kuntoni mukaan. Toivottavasti sinäkin pääset pian kuntoilemaan :)

    Salka, kiits :) Jostain syystä mikään ei ikinä riitä, etenkään sitten, kun pääsee vauhtiin.. Onneksi ihmisillä on toivottavasti ympärillään läheisiä ihmisiä, jotka sitten toppuuttelevat jos asiat menevät liian pitkälle. Vaikka toki sitten toisten sanomiset ottaa herkästi vain loukkauksena. Tampereen päätös osoittaa kyllä sen, miten tässä maassa taas asiat hoidetaan.. Argh.

    Mikaela, kyllä tässä kieltämättä kokee itsensä aika imarrelluksi :D Vielä kun saisi kropan tuohon kuntoon niin.. Lepo on kyllä kamalaa, tai siis just jos on tottunut vähänkään liikkumaan johonkin suuntaan, niin heti tuntee plösähtävänsä jos joutuu olla paikallaan. Sitten tietysti, kun on ollut laakereillaan jo jonkin aikaa, ei kroppa taida enää huutaa tuota ulos pääsyä ja liikkumista. Sitten siihen turtuu.. Ja kohta huomaa olevansa aika monta kiloa leveämpi kuin oli tarkoitus. Koska mitä pidemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampi on tietysti lähteä liikkeelle. Itseasiassa jostain luin, että liikunnan tuottama hyvä olo kestää 48h, sinä aikana pitäisi päästä uudelleen liikkeelle, muuten lähteminen on taas vaikeaa. Itselläni toi kaksi vuorokautta on myös se aika, jonka pystyn olla ilman minkään näköistä urheilua. Sen jälkeen tuntuu että pää hajoaa ja tuun kiukkuseksi.

    Riehu, hihihi, kiits ^___^ Minä en vaan ymmärrä tämän maan päättäjiä aina välillä, huok. Vaikka en sitten tiedä onko jossain muualla niin paljon paremmin (Ruotsissa?). Mäkin tykkään Jyrin Oivalluksesta paljon, sitä ei tosiaan noin päin tajua yleensä ajatella :) Ja kiitos, tämä oli ihan täysin päähänpistosta nopeasti kirjoitettu juttu, yleensä postaukset kuitenkin muhivat päässä muutaman päivän, joten kiitos kauniista sanoista! :)

    ReplyDelete
  9. Minäkin katsoin, että onpas Bubble laittanut vähäpukeisen kuvan itsestään blogiin, mutta ethän se ollutkaan sinä :) ihan samannäköinen kyllä on tuo Geri!

    Asiallinen postaus muutenkin. Itsekin kun painiskelen niiden parin kilon kanssa, jotka vain uhkaavat keräytyä takaisin, söi mitä söi ja se meinaa ahdistaa ihmistä, jonka ei ole aikaisemmin tarvinnut pahemmin painoaan katsella. Makkarat vyötäröllä eivät vain tunnu kivalta :/ MUTTA eipä se auta aina itseään haukkua, vaan joko tehdä asialle jotain tai sitten vaan hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

    ReplyDelete
  10. Paivi, hih, en sentäs tollasia kuvia tänne laittaisi :) Mä oon aika tiukka nykyään siinä, etten kestä jos valitetaan sellasista asioista, joille voisi oikeasti tehdäkin jotain. Toki varmaan itse kukin sortuu välillä turhaan jupinaan ikävistä asioista, mutta jos asialle voi tehdä jotain niin älytöntä se valittaminen on. Jos ei jaksa mitään tehdä, niin sitten on vain hyväksyttävä tilanne :)

    ReplyDelete