Roman Polanskin 29. ohjaustyö vie epäröivän, nimettömän haamukirjailijan uusille vesille, kun hän saa pikakomennolla pestin kirjoittaa puhtaaksi Britannian entisen pääministerin muistelmat. Varsinaisen poliittisen uransa jälkeen ex-pääministeri Adam Lang ja hänen vaimonsa ovat vetäytyneet valtameren taa Yhdysvaltoihin pienen saaren ja tiukkojen turvallisuusjärjestelyjen suojaan. Tähän maailmaan haamukirjailija yrittää sopeutua edeltäjänsä tapaan - edeltäjän, joka paria viikkoa aiemmin löytyi hukkuneena. Pian Langia syytetään hallituksensa aikaisista sotarikoksista, eikä haamukirjailija voi välttyä sotkeutumasta yhä syvemmälle pääministerin menneisyyteen, löytäen samalla salaisuuksia salaisuuksien perään. Mielenosoittajat, media ja poliittiset päättäjät painostavat Langia, kustantaja haamua. Hyvät ja pahat menevät politiikassa sekaisin, eikä kukaan ole pelkästään jompaa kumpaa.
Yleisesti ottaen pidän trillereistä. Osa on täydellisiä vangitsijoita, jotka jäävät päähän pyörimään viikoiksi, osa sellaisia, joilla on viihdearvoa mutta joita ei välttämättä halua ihan heti nähdä uudestaan. The Ghost Writer eroaa perinteisistä jännitysdraamoista rauhallisuudellaan. Se hiipii ovelasti eteenpäin, kiihdyttää vauhtiaan loppua ja odottamattomia käänteitä kohti. Pierce Brosnanin Lang ja Ewan McGregorin ghost writer ovat rooleina yllättävän tarkkarajaisia - eivät Oscaria tuovia, mutta todentuntuisia. Taustalla hyörivää naisenergiaa saaren luksusasuntoon tuovat vaimo Ruth (Olivia Williams) sekä assitentti Amelia (Kim Cattrall), jota ei aluksi meinannut edes tunnistaa.
Sattuneesta syystä alussa juonen pysytellessä tyynen sään puolella huomioni kiinnittyi pääasiassa karuun saaristomaisemaan sekä Langien residenssin yksityiskohtiin. Modernin arkkitehtuurin edustaja koostui luonnonmateriaaleista, painavista elementeistä ja suurista ikkunoista. Kuvioidun betonin ja tuhdin kiven kontrasti on tarpeeksi elegantti läpinäkyvyyttä vasten. Ympäristö soljuu ulkoa sisälle, tahtoi tai ei. Arvostan sitä, että tällaiseen asiaan on osattu puuttua lavastuksellisin keinoin ilman, että lopputulos on periamerikkalainen jättimäisellä pylväin kuorrutetulla eteishallilla varustettu kartano, joka arvokkaasta ulkonäöstään huolimatta on pahvia.
Illalla minua harmitti koko leffan vuokraaminen, sillä katsottuani Harry Potter and the Deathly Hallows part 1 -trailereista toisen, uuden version (hrr, mitkä kylmät väreet!), minua kiinnosti lähinnä uppoutuminen Hartsan maailmaan. Nachot ja Dr Pepper saivat onneksi houkuteltua tv'n ääreen kummituskirjailijan pariin, ja olen siitä iloinen. Elokuva ei ollut näennäisestä rauhallisuudestaan yhtään pitkäveteinen tai puuduttava, vaan piti lujasti kiinni ruudussa ja jännityksessä. Rajoja ei rikota pelkästään politiikan tantereella, ja voi vain kuvitella, miten suuri osa tarinasta on täyttä totta todellisessa maailmassa. Polanskin yksityiselämän solmuista voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta elokuvia mies osaa tehdä.
Kiitos tästä, leffa on mua jonkun verran kiinnostanut, mutta ei ole tullut oikein otettua selvää, että olisiko se mahdollisesti katsomisen arvoinen, vaikka olenkin pitänyt aina Polanskia loistavana elokuvantekijänä ja fanittanut Ewania :P Nyt ehkä tää varmisti sen, että lisään sen want to watch -listalle. :P
ReplyDeleteMä en muuten enää usko Oscareihin. x) Ne palkitsee toisinaan ihan ihme leffoja ja näyttelijöitä ja jättää helmiä palkitsematta. :D Ei oo luottoa. :P
Mä pidin tästä leffasta; olen aika skeptinen mitä tulee poliittisiin trillereihin kun monesti ne on vaan iso haukotus, mutta tää oli jotenkin niin erilainen. Jännittävä, rauhallinen, hiipivä ja synkkä tunnelma kolahti.
ReplyDeleteLeffa on pyörinyt pitkän aikaa mielessä ja tuntuu, että siitä valtaosassa leffablogeja jo juttu löytyy -paitsi iteltä :D Cattrall on kyllä uteliaisuutta herättävä lisä roolikaartissa, naikkosen leffoja ei pahemmin ole tullut nähtyä (jos Sinkkuelämää-filkkaa ei lasketa).
ReplyDeleteTähän täytynee tarrautua kyllä piakkoin
Tämä leffa oli erinomainen osoitus siitä miten hienosta kirjasta saa oikeasti tehtyä hienon elokuvan. TAlolla ja maisemilla oli kirjassa suuri ja merkittävä osuus ja se on tuotu upeasti leffaan. Tämä on yksi leffavuoden hienoimpia elokuvia, vähäeleinen mutta hemmetin kiinnostava...
ReplyDeleteMaria, no hyvä jos innostaa katsomaan leffan! Mä kyllä tosiaan pidin, erosi muista kaltaisistaan positiivisesti. Oscarit on kyllä vähän mitä on, joskus ne osuu tosi hyvin yksiin omien mielipiteideni kanssa, joskus ei tod :D
ReplyDeleteRiehu, mulle ne harvemmin on iso haukotus, mutta kuitenkin sellaisia, ettei tule helposti tartuttua. Tämä oli kyllä varsin hyvä, just niinkun kuvailit :)
Pia, voipi olla, mutta jonkunhan pitää aina olla vähän myöhässä ;D Mua vähän jäi harmittamaan Cattrallin pieni rooli, olis ollut kiva nähdä häntä vähän isommassakin skaalassa. Täysin erilaisena kuin Kinkkis-Samanthana, siis.
Mikaela, mä en ole kirjaa lukenut, mutta uskon sanojasi ;) Ja vähäeleinen, se on se sana mitä hain! Täydellisesti kuvaa kyllä tätä.
Pidin todella paljon siitä elokuvan ympäristöstä ja harmaan sateisesta fiiliksestä, se oli kuin yksi näyttelijä lisää hienossa elokuvassa. Todella hyvä ja vähäeleisyydessään kaunis elokuva.
ReplyDelete