2010/09/05

My Blueberry Nights


My Blueberry Nights on kertomus nuoresta Elizabethista, joka yrittää pärjätä maailmassa särkyneellä sydämellä. Eräänä iltana hän piipahtaa nurkan takana olevassa kahvilassa ja jää purkamaan mieltään kahvilan omistajalle, Jeremylle. Keskustelut etenevät ilta illalta, mutta yhtäkkiä Elizabeth katoaa kaupungista, pakenee tuskaansa länteen. Matkan varrelle osuvat mm. alkoholisoitunut poliisi ja uhkapelaamiseen kiinni jäänyt nainen. Kaikilla heillä on omat ihmissuhdeongelmansa, eikä ehjää pintaa näy missään. Mutta voiko sellaisen luoda?

Kar Wai Wondin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva on hivenen päämäärätön, haahuileva teos jossa ihmiset jäävät ohikiitäviksi hetkiksi. Mutta lyhyiden, tunteiltaan tiiviiden hetkien aikana voi oppia toisesta kenties enemmän, kuin koko muuna elinaikana. Norah Jonesin Elizabeth on sinisilmäinen ja kaikille hyvää tahtova nainen, täysi vastakohta Natalie Portmanin Leslielle, joka ei luota ihmisiin pätkääkään. David Strathaim ja Rachel Weisz ovat pariskunta, jonka ongelmilla on monia kohtalokkaita seurauksia. Särötön ei ole Jeremykaan, jonka roolissa nähdään Jude Law.


Mielestäni kuvaus siitä, miten joskus tarvitsee kulkea pitkä matka monen mutkan kautta, ennen kuin pääsee haluttuun päämäärään (vaikka päämäärä ei olisi alussa tiedossakaan), toimii hyvin. Jotenkin en silti saanut elokuvasta otetta. Kovin syvääluotaavaa analyysia eri persoonista ja heidän teoistaan ei anneta, ja teknisistä seikoista minua häiritsi kuvauksessa jatkuvasti käytetyt hidastukset. Suloinen pieni pätkä, joka varmasti aukeaisi paremmin uusintakatselulla, mutta joka ei jää mieleni sopukoihin pyörimään.

*

Pari muutakin itselle uutta, muutama viikko sitten katsottua leffaa voisi mainita: Pride & Prejudice sekä Goodbye Lenin!. Ensimmäinen on häpeäkseni ainoa kontaktini Austenin klassikkoon. Kyseinen filmatisointi on siis vuoden 2005 versio pääosassaan Keira Knightley. Ei kovin vaikuttava teos, vaikka pakko sanoa, että Mr. Darcy aiheutti samanlaisia jänniä väristyksiä kuin Heathcliff. Grr. Goodbye, Lenin! on saksalainen raina, ehkä yksi maailman sympaattisimmista. Eletään aikaa, jolloin Berliinin muuri sortuu ja länsimainen kulttuuri valtaa Saksan. Kernerin perheen vankasti sosialistinen äiti vajoaa sydänkohtauksen jälkeiseen koomaan, eikä tiedän Saksojen yhdistymisestä mitään. Hän kuitenkin herää muutaman kuukauden kuluttua, ja nuori poika Alex (Daniel Brühl) tekee kaikkensa estääkseen äidin kohtauksen mahdollisen uusiutumisen - kuten uskottelemaan, että sosialismi ei ole kuollut. Elokuvan voisi luokitella sekä draaman että komedian puolelle, ja viihdyin sen seurassa. Ei silti maailmaa mullistava pätkä.



Kuvat

7 comments:

  1. Mulla oli vaikeuksia katsoa tuo My Blueberry Nights edes loppuun, ei muhun uponnut lainkaan. Juuri tuo hajanaisuus ja tietty päämäärättömyys aiheutti sen ettei oikein temmannut mukaansa. Goodbye Lenin! on vielä katsomatta, olen kyllä paljon kehuja kuullut siitä, joten täytyy tässä joku päivä käydä vuokraamassa :)

    ReplyDelete
  2. Mun muistikuvat Blueberry Nightsista ja Goodbye Leninistä on aika samanlaiset. Blueberry oli ihan söötti mutta ei jättänyt kummempia muistijälkiä, eikä kyllä Leninkään vaikka taisin siitä pitää vähän enemmän. Asetelma siinä oli kyllä aika mehukias :)

    ReplyDelete
  3. Blueberrystä myös mulla samankaltaiset fiilikset; söpö ja värikäs muttei sen kummempaa. Norah jones on kyllä maailman söpöin...

    ReplyDelete
  4. Mua kanssa tökki ne ne hidastukset My blueberry nightsissa, muuten ihan ok söpö tarina. Katsoin juuri toissa viikolla Pride and prejudice, enkä tykännyt siitä ollenkaan :/

    ReplyDelete
  5. Aaargh! Ei Pride&Prejudicea VOI lähestyä katsomalla SITÄ elokuvaa. Lue kirja ja katso sitten BBC:n sarja, jossa on Colin Firth Mr Darcyna. Voin lainata molemmat. Siis kirjan ja sarjan, Colin Firth:n pidän itse. :P

    ReplyDelete
  6. Jenni, ensimmäisen 20 minuutin jälkeen muakin olisi huvittanut jättää leffa kesken, mutta oon niin jääräpäinen että yleensä pakotan itseni tuijottamaan loppuun asti (tai lukemaan kirjan loppuun). Mutta parani onneksi loppua kohti :) Goodbye, Lenin! on kyllä hyvän mielen elokuva, vaikka myös surullinen, suosittelen!

    Ilona, Lenin oli ehkä mun mielestä vähän liian pitkä, siitä olis saanut intensiivisemmän pätkäisemällä vähän.. Koska kuten sanoit, lähtökohdat oli herkulliset :)

    Riehu, mä en niin välitä Norah Jonesista, Natalie Portman on enempi mun tyttöjä ;)

    Chatrin, ehkä Blueberryssa yritettiin saada vähän turhan taiteellista lopputulosta niillä hidastuksilla, hmm.. P&P on muutenkin sellaista kategoriaa, joka mua ei yleensä jaksa kiinnostaa. Mutta ei siinäkään luokassa kyllä mitenkään kummoinen teos.

    Hannie, ei varmasti voikaan :D Mutta mua ei oikeestaan kiinnosta tollaset yhtään, sen takia kirjakin on lukematta. Ni eikse oo ihan hyvä että leffa sai edes pienen kipinän aikaan? ;) Tosin lähinnä ton Mr Darcyn suhteen. Mutta voin kyllä lainata kirjan ja sarjan talven lämpimiksi.

    ReplyDelete