2011/05/29

Atonement

Atonement (suom. Sovitus) perustuu Ian McEwanin samannimiseen romaaniin. 1930-luvun Englannissa varakkaan perheen 13-vuotias tytär heittää ilmaan syytöksen, jonka seurauksena useamman ihmisen elämä muuttuu dramaattisesti. Enempää en juonesta halua kertoa, se on koettava itse.


Jostain syystä olen elämässäni päätynyt ihan liian monta kertaa katsomaan Keira Knightleyn tähdittämiä elokuvia ottaen huomioon, etten pidä kyseisestä näyttelijättärestä yhtään. Onneksi Atonementissa Keira on siedettävä, eikä hänen hahmonsa Cecilia ole ylitsepursuavassa roolissa. Saoirse Ronan nuorena Brionyna on valloittava ja paikkaa Keiran rasittavuutta, puhumattakaan syötävästä skotista eli James McAvoysta, nam. Joten no harm done tuon yhden typykän osalta. Vanessa Redgraven vilahdus lämmitti myöskin mieltä.


Kun leffaa oli kulunut puoli tuntia, tuntui minusta jo, etten halua katsoa tätä loppuun. En pysty katsomaan tätä loppuun... Kyse ei ole elokuvan laadullisuudesta, sillä se on täynnä hienoja sävyjä, kohtauksia ja iholle tulevia tunteita, vaan rankkuudesta. Vaikka osa juonenkäänteistä on melko ennalta-arvattavia, tulee osa yllätyksenä jos ei varsinaisen asiansa, niin sen toteutuksen suhteen. Tiedän, minua on helppo miellyttää haalistetuilla värisävyillä ja millä tahansa brittiläisellä, mutta Atonement on kyllä täyttä rakkautta.


*

Muita leffajuttuja:

1. Melancholia. Tiedän, tiedän, miten voi olla niin vaikeaa pukea yhtä elokuvaa sanoiksi? Mutta kun vaan on. Yritän oikeasti vielä joskus. Tämä hankaluus kertonee kuitenkin jo jotain Lars Von Trierin uusimmasta.

2. Harvemmin tuntuu siltä, että jonkin elokuvan olisi saanut jättää täysin tekemättä - yleensä huonoillakin pätkillä on edes jotain viihdearvoa, jos ei muuten niin ainakin niitä tuijottamalla saa aivosolujaan lepuutettua. World Trade Centerin käsikirjoituksen olisi kyllä saanut heittää suoraan roskalavalle ja tuotantoon menneet rahat budjetoida muualle. Voi huokaus. No, ainakin se hyvä puoli leffan katsomisessa oli, että sain yllättäen inspiksen vihdoinkin lankata talvipopot ja siirtää ne kesäteloille...

3. Ja vielä sen verran, että huomenna starttaa Movie Monday -haasteblogi! Se toimii samalla tavalla kuin esimerkiksi Valokuvatorstai, eli joka viikko annetaan uusi aihe elokuviin liittyen. Aiheen saa toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla, rönsyilevästi tai tiukan tiivistetysti viikon aikana, tai jättää toteuttamatta jos siltä tuntuu. No panic :) Jos kuitenkin rakastaa elokuvia ja kaipaa postauksen aiheita, on mitä loistavin idea ottaa haaste vastaan!


I watched Atonement the other day. And loved it. Ok, I admit, I really hate Keira Knightley in almost every movie but she was practically tolerable in this one. And of course there was the yummy Scot James McAvoy to fill the holes. The film was very beautiful with faded colours and beautiful setting, but it was also very tough to watch. And I loved it. Did I already say that?

I'm still trying to find words how to describe Lars Von Trier's newest, Melancholia. It's proving to be an incredibly difficult task... Which already tells something about the movie. I also watched World Trade Center a while ago. I thought it was a total waste of money, didn't like it a bit.

15 comments:

  1. Ah, Atonement on ehdottomasti yksi suosikkielokuvistani, jossain vaiheessa uskalsin melkeinpä nostaa sen joka ihan ykköspallille. Pitäisikin saada kirjoitettua siitä joku järkevä postaus, vaikka en kyllä tiedä johtaisiko yritys lähellekään järkevää... :D

    Mutta niin. Atonement on todellakin aika rankkaa katsottavaa, koska tarina on niin julma, mutta samalla niin hieno, ah niin hieno! Voin myös suositella kirjaa, tässä tapauksessa leffa ja kirja täydentää toisiaan melkoisen hyvin. :)

    Ää miksei se DVD ole käsillä kun olisi äkillinen tarve??

    ReplyDelete
  2. oi Mäkävoi... Se on tässä vaan niin hottis eikä Kierankaan huulien törrötys häiritse. Ihanan visuaalinen elokuva ja niin surullinen.

    ReplyDelete
  3. Keira <3 Kuulostaa aivan meitsin leffalta. Tahon nähä.

    ReplyDelete
  4. Minä en tykänny yhtään Atonementista, mikä on silleen hyvä ett mulla on se dvd:nä ja kirjana. Ei kyllä huvittanut lukea sen jälkeen kun elokuvaan petyin.

    Tota Movie mondayta alan kyllä seuraamaan. :)

    ReplyDelete
  5. Atonement tuli ihan puuntakaa, todella hyvä leffa. Pistin pari vuotta sitten tuon pyörimään töissä ollessani eikä töiden tekemisestä meinannut tulla yhtään mitään kun leffa vangitsi minut eteensä :D

    ReplyDelete
  6. Kirjana Sovitus on niin hyvä ja koskettava ja mahtava, että se kannattaa ehdottomasti lukea. Olihan se rankka ja surullinen, mutta tosi vaikuttava. Ian McEwan on loistava kirjailija, tekstiin ja siihen maailmaan uppoaa aivan täysin. Luen hänen kirjojaan sekä suomeksi että englanniksi, molemmissa on puolensa, koska kääntäjäkin on hänen kirjoillaan todella hyvä.

    Keirasta en minäkään tykkää, mutta Atonement leffana oli onneksi kaunis ja hyvä, ei sellainen pettymys lainkaan, niin kuin yleensä kirjan lukemisen jälkeen leffat ovat. Varsinkin mieleen jäi se yhdellä otolla vissiin kuvattu pitkä kohtaus Dunkirkin rannalta.

    ReplyDelete
  7. Joe Wright on ehdoton lemppariohjaajani, se fiilis ja esteettisyys... Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Sovitus <3 Tykkään myös Keirasta, joten sekin nostaa näiden elokuvien arvoa silmissäni. ;) Ja James McAvoy, oi namnamnam. Luin tuon kirjanakin vähän aikaa sitten ja oli muutama kohta, joita oli pakko siteerata kavereillekin.

    ReplyDelete
  8. Kerrankin elokuva vastasi kirjan luomia odotuksia! Se Keiran vihreä mekko kruunasi kaiken ;O)

    ReplyDelete
  9. Eeva, valitsit just oikean sanan, julma! Ja hieno todellakin, aivan ihana <3 Me liked very much indeed. Kirja pitäisi sitten ilmeisesti lukea myös :)

    Nooruska, niinpä<3 Voi Mäkävoi.. Ja Keiran siedettävyys on myös plussaa.

    mari, vois ollakin sun leffa!! :)

    Mörri, höh, harmi :/ Mutta kaikki ei ole kaikkia varten. Kivaa, että Movie Monday ottaa tulta alleen ainakin sillä suunnalla!! :)

    Jenni, mullekin tuli vähän puun takaa kun en odottanut mitään noin hyvää! Aijai<3

    Jen, täytyy sitten tutustua kirjaversioonkin, ja miksei herran muuhunkin tuotantoon :) Leffana ainakin osui ja upposi.

    Joa, Ylpeys ja Ennakkoluulo ei oo mun suosikkeja, mutta se olis siedettävämpi ilman Keiraa :D En vaan oikein kestä sitä naista. Mutta McAvoyta kestää miten päin vaan<3

    Norppis, ihana se onkin!

    Reiska, mmmmmmmmmmmniinpä<3

    Ursula, loistavaa! Vihreä leninki loisti kyllä kivasti silmään ;)

    ReplyDelete
  10. Sovitus on munkin lemppareita, varsinkin alku, aika ennen sotaa. Uskomattoman kauniisti ja hienosti toteutettu. Upea leffa kertakaikkiaan!

    ReplyDelete
  11. Heidi, veit sanat suustani! <3

    ReplyDelete
  12. mäkin suosittelen kirjan lukemista (ja muutenkin ian mcewanin tuotantoa, jos et jo oo), ihan loistava. katoin leffan heti kirjan luettuni, tyyliin seuraavana päivänä ja se oli ehkä virhe, koska leffa tuntu sitten ihan hirveeltä pettymykseltä. pitäis ehkä yrittää kattoa uudestaan jossain vaiheessa, koska noh.. mcavoy! :)

    ReplyDelete
  13. jenkku, täytyy ehdottomasti kyllä lukea :) Kurjaa ettet tykännyt leffasta, mut ehkä tosiaan uusintakatselu auttais.. Ja McAvoy <3

    ReplyDelete