Komediakone

Lentomatkalla Helsinki-Vantaa – JFK tuli katsottua kokonaiset kolme elokuvaa, kiitos mannertenvälisten lentojen tarjonnan! Kaipasin kerrankin kevyttä komediaa rankan draaman sijaan, ja tässä tulos.

Love and Other Drugs

Jake Gyllenhaal on Jamie Randall: fiksu, lääkiksen kesken jättänyt naistenmies, joka saadessaan potkut elektroniikkaliikkeen myyjän pestistään hakeutuu töihin lääkefirmaan. Anne Hathaway on Maggie Murdock, varsin nuorena Parkinsonin tautiin sairastunut nainen, joka haluaa elää itsenäistä elämää eikä antaa kenenkään sitoa itseään mihinkään – ei fyysisesti, ei henkisesti. Kun näiden kahden tiet kohtaavat, löytää kumpikin itsensä täysin uudesta tilanteesta. Rakkaus on lääkkeistä koukuttavin, vaikka olosuhteet tai todennäköisyydet eivät aina osuisikaan yksiin.

En pidä romanttisista komedioista tai mainittavasti Hathawaystakaan (Gylliksestä tuskin tarvitsee sanoa mitään ;). Leffa oli kuitenkin yllättäen todella nautittava. Gylliksen rooli on toki hänelle ehkä hivenen liian helppo, mutta paidatonta Jakea katselee aina mielellään. Näkemistäni Hathawayn elokuvista tämä oli ehdottomasti roolityöltään naisen paras, ja pisteet nousivat roimasti. Maggie on sympaattinen, muttei kaipaa sääliä. Elokuvaa katsoessa nauroin ja itkin, ja rankasta aiheestaan huolimatta kokonaisuus on lämminhenkinen, sopivan kepeä muttei kevytmielinen. Suosittelen!

Office Space

Initechin toimistossa kukaan ei oikeastaan tiedä mitä tekee työkseen, saati sitä, että mihin kaikkia niitä muistioita tarvitaan. Etenkin Peter Gibbons (Ron Livingston) vihaa työtään ja elämäänsä päivä päivältä enemmän. Eräänä päivänä hän hakeutuu hypnotisoijalle, joka yrittää saada Peterin ahdistuksen pois ja rennomman otteen tilalle. Hypnotisoija saa kuitenkin sairaskohtauksen ennen kuin ehtii tuoda Peterin takaisin hypnoosista, ja superrento fiilis jää päälle. Sen ansiosta Peter etenee urallaan nopeasti (ja siinä sivussa pääsee deittailemaan ihastelemaansa naista (Jennifer Aniston)), mutta kun työtovereiden irtisanominen uhkaa, punovat ystävykset yhdessä juonen ahnetta pomoaan vastaan.

Elokuvan tuijottaminen lentokoneessa ilman tekstitystä ja huonolla äänenlaadulla ei ole kovin nautittava kokemus. Office Space ei muutenkaan ole näkyvällä huumorilla kuorrutettu, vaan sisältää mustanpuhuvia anekdootteja toimistotyöläisen arjesta. Sikäli en siis saanut leffasta irti kaikkea sitä, mitä olisin voinut paremmissa olosuhteissa, mutta tätä kyllä muistelee naureskellen luultavasti joka kerta, kun tappelee temppuilevan kopiokoneen kanssa. Parasta antia on Livingston, joka on aiemmin nähty SATC’n ihanana Bergerinä.

Napapiirin Sankarit

Työttömyyden ja sitä myötä masentuneisuuden ja saamattomuuden alhoon vajonnut Janne (Jussi Vatanen) elää Lapin jylhissä maisemissa yhdessä upean Inarin (Pamela Tola) kanssa. Monen vuoden projekti hankkia vaatimattomaan talouteen digiboksi on vihdoin realisoitumassa, kun illalla telkkarista tulee Titanic. Näin siis ainakin Inarin mielestä, mutta Jannepa onnistuu käyttämään laitteen hankkimiseen tarkoitetun päivän nukkumiseen ja kavereidensa Kapun (Jasper Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen) kanssa juomiseen. Lopulta Inarilla palaa hermot ja hän antaa miehelleen ultimatumin: jos et tuo digiboksia aamuyhdeksään mennessä, minä lähden. Boksin metsästämisestä keskellä yötä tulee villi seikkailu porojen, venäläisten turistien, poliisien ja entisten poikaystävien joukossa.

Suomalainen synkkyys tuodaan esille heti alussa tietyn hirttopuun vuosikymmenien käytön kertaamisena, mutta myös kansallemme ominainen sisu tulee ilmi Jannen sinnikkäissä yrityksissä saada digiboksi Inarille vastoinkäymisistä huolimatta. Dome Karukosken elokuvat ovat usein hieman naiiveja, mutta toisaalta ne onnistuvat tarttumaan olennaiseen ja tuomaan lämpöä valkokankaalle. Napapiirien sankareiden akuankkamainen, huonon tuurin huumori puree ja hahmot ovat äärimmäisen sympaattisia. Harmittamaan jäi ainoastaan Lavikaisen rooli, koska jotenkin tuntuu, että mies tekee samaa hahmoa uudestaan ja uudestaan. Onhan hän loistava tyylissään, mutta olisi silti mukava nähdä jotain muutakin. Täytyy katsoa tämä toiseen kertaan joskus, jo ihan vaan mainitun äänentoisto-ongelmankin takia.

Paluumatkalla oli tarkoitus katsoa lisää jotain ennennäkemätöntä, mutta keskittymiskyvyn puute vei voiton ja tuijottelin jo ennestään nähdyt Black Swanin ja Harry Potter and the Deathly Hallows part 1’n. Samoin tuli tsekattua pari jaksoa Simpsoneita, joista toinen (Postcards from the Wedge) osoittautui yhdeksi hauskimmista näkemistäni jaksoista. Hilarious! Needless to say että sillä matkalla ei tullut paljoa nukuttua vaikka lento yön yli olikin, mutta ei kyllä myöskään paljoa nukuttanut ;)

Kuvat 1, 2, 3