2010/03/20

Brothers

Eilen ensi-illassa olleen Brothersin suhteen tein yhden kohtalokkaan virheen: odotin elokuvalta näyttelijäkaartinsa vuoksi kenties mahdottomia. 

Huom! Juonesta kertominen ei sisällä mitään sellaisia spoilereita, jotka eivät jo traileristakin tulisi ilmi. Leffa on uusintaversio tanskalaisesta samannimisestä filkasta, joka julkaistiin vuonna 2004. Veljekset, Sam ja Tommy Cahill, ovat erilaisia ainakin isänsä silmissä. Sam on U.S. Marine, perheellinen ja kaiken kaikkiaan kunnollinen kansalainen. Tommy on nuoruuden tappelujen ja juopottelujen jälkeen päätynyt vankilaan aseistetusta ryöstöstä. Tarinan alussa Tommy pääsee ehdonalaiseen, juuri paria päivää ennen kuin Sam lähtee suorittamaan tehtävää Afganistaniin. Yhdysvaltalainen sotilashelikopteri kuitenkin törmää maahan kohtalokkain seurauksin. Samin vaimo Grace on syystäkin sokissa, mutta apuun tulee Tommy, joka saa perheen tytöt taas hymyilemään - myös Gracen. Ja eräänä päivänä Sam palaa takaisin.


Näyttelijätyö on loistavaa. Gracen roolissa nähtävältä Natalie Portmanilta ei kyllä voisikaan odottaa mitään vähempää. Tobey Maguiren kylmän rauhallinen mutta sisältä kaoottinen Sam on pelottavan todellinen ja jotain erilaista, mitä ainakin allekirjoittanut on tottunut Maguirelta näkemään. Tommya eli Jake Gyllenhaalia on aina ilo katsella, mutta herra saisi juoda itsensä humalaan hieman useammin jotta tietäisi, miten sellaista näytellään (vaikka kohtaus, jossa Tommy pilkkaa baarimikon nenää, onkin hulvaton). Pisimmän korren veivät tällä kertaa kuitenkin lapset. Etenkin vanhempaa Isabellea näytellyt Bailee Madison oli jotain sanoinkuvaamatonta, ja jos nuori neiti jaksaa jatkaa näyttelijän uralla, tulee hänestä varmasti vielä jotain suurta.


Leffassa oli paljon pieniä asioita jotka häiritsivät, ja paljon pieniä asioita, joista pidin. Kokonaisuudessaan siitä puuttui mielestäni draaman kaari. En ole nähnyt alkuperäistä versiota, joten en tiedä, oliko tarkoituskin pitää tarina riittävän arkisena, vailla suurta loppuhuipennusta. Vaikka olinkin kädet silmien edessä pariin otteeseen. Veikkaan silti, että Brothers paranee toisella katselukerralla. Joskus ensimmäisellä kerralla ei vaan saa leffasta tarpeeksi irti - esimerkiksi Virgin Suicides oli ensimmäisellä katselulla minulle todella etäinen, mutta toisella kerralla rakastuin. Kaiken lisäksi olen tuijottanut tällä viikolla huomattavasti normaalia enemmän elokuvia, joten olen ehkä myös turtunut.


Järkyttävintä elokuvassa on nimenomaan sen todellisuus. Kaikkihan me tiedämme, että Afganistanista tai muualta maailmasta palanneiden sotilaiden jälkihoito on retuperällä, etenkin kultakaivos-Amerikassa, jossa vain rikkailla on varaa terveydenhuoltoon. Ja kysymyshän on myös siitä, koulutetaanko sotilaista liiankin kovia? Jotain koneiden ja ihmisten välimaastosta, jotka eivät koe tarvitsevansa minkäännäköistä terapiaa - hehän ovat sotilaita, kaiken kestäviä sankareita.




13 comments:

  1. Hei kiitos tästä, tää oli todella mielenkiintoinen. :) Tässä taloudessa on Brothersia odotettu kuin kuuta nousevaa ja Totally Rad Showssa kehuivat tätä jopa vuoden parhaimmistoon kuuluviin elokuviin :) Tää pitää ehdottomasti nähdä.

    ReplyDelete
  2. Maria, oho! Mä kyllä tosissani uskon siihen, että uudemman katselun jälkeen tää nousisi paremmalle sijalle myös omalla ranking-listallani :) Sama se on levyjen kanssa - joskus ensimmäiset kuuntelut on upeita kokemuksia, mutta sen jälkeen innostus lässähtää. Ja toisinpäin. Suosittelen kyllä ehdottomasti teatteriin kipittämistä!

    ReplyDelete
  3. Törmäsin tähän blogiin nyt ekaa kertaa ja jösses, tykkään! :D ♥
    Vaikuttaa hyvältä leffalta, mietin jo aiemmin trailerin nähtyäni katsomista näyttelijäkaartin takia ja nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että tämän haluan nähdä. Täytynee käydä paikallisessa elokuvateatterissa joku päivä.

    ReplyDelete
  4. Myös minulla odotukset tämän elokuvan suhteen aika korkealla, ensi viikolla katsomaan!

    Bailee Madisonista sen verran, että itse ihastuin tyttöseen Bridge to Terabithia -leffassa, jossa näyttelee päähenkilön pikkusiskoa. Aivan hurjan suloinen siinä, ja ihana kuulla että hurmaa myös tässä elokuvassa!

    ReplyDelete
  5. Mä en tajua miksei tätä tuu Oulussa, argh!

    ReplyDelete
  6. meramisa, ooh, kiitos kauniista sanoista!! Kyllä tää elokuva on ihan katsomisen arvoinen :)

    Annie Mee, jee! Kertonet sitten oman mielipiteesi filkasta? :)

    ravenwaves, no en minäkää :/ Plöö.

    ReplyDelete
  7. Hmph, jätin pitkän kommentin ja Blogger suvaitsi deletoida sen. Eli, Gylliksen takia jo tämän katsoisin, veikkaan että tästä tulee sellainen leffa joka 2. katsontakerralla ihastuttaa enemmän kuten sanoit, niinhän ne parhaat..

    ReplyDelete
  8. Mikaela, Blogger jaksaa aina olla yhteistyökykyinen<3 Gyllis ja Natalie, ehdottomasti! Vaikka tosiaan ensimmäiseksi mainitun humalanäyttely oli vähän.. No. Ehkä se on semmonen päissään, who knows :P Ja addiktiohan tässä tulee, pakko nähdä toiste!

    ReplyDelete
  9. Minä vielä tätä odotan näkeväni, kiitos tästä kommentista :) Harmi, jos draaman kaari puuttui... minäkin kun olen tästä paljon odottanut. Ehkä huomenna menen katsomaan.

    ReplyDelete
  10. Katsoin tämän muutama viikko sitten (latasin netistä, hysss...) ja petyin kyllä pahasti. Traileri vaikutti tosi lupaavalta mutta itse leffasta puuttui vaan se jokin. Itse vain ahdistuin ja sitten kyllästyin.

    ReplyDelete
  11. Paivi, ehkä elokuva näyttäytyy parempana sun silmissä :) Mutta uskon todella, että toisella kerralla on parempi, koska sama on koettu muidenkin leffojen kohdalla.

    Jemppa, traileri kyllä valitettavasti antoi vähän turhan mahtavan kuvan leffasta, kun vertaa todellisuuteen :/ Mutta ehkä siellä pinnan alla piilee jotain, kun antaa toisen mahdollisuuden..

    ReplyDelete
  12. Bubble, kävin katsomassa tämän eilen ja olen aikalailla samaa mieltä kanssasi - näyttelijätyö oli loistavaa, mutta tarina ei kokonaisuudessaan kantanut. Jäin vaan sitten miettimään, että mitä tuolla nyt oikeastaan haluttiinkaan sanoa...

    ReplyDelete
  13. Jep, jotenkin kokonaisuus tuntui aika arkiselta kertomukselta yhdestä perheestä, eikä elokuvasta kauhun hetkistään huolimatta tullu sellasta oloa, että apua miten näin voi käydä.. Mutta eivätpä kaikki leffat voikaan olla tajunnanräjäyttäviä :) Vaikka sitä olisi tältä kyllä toivonut.

    ReplyDelete