Olen ihminen, joka ihannoi nostalgiaa, ja joka aika ajoin haluaa tuoda tiettyjä paloja menneisyydestä nykyisyyteen. Paloja, jotka ovat joskus merkinneet paljon. Kenties tämä kaikki liittyy pieneen identiteettikriisiin: kuka olen, kuka olen ollut, ja olenko samaa vielä nyt?
Tämä idea on kypsynyt mielessä jo muutaman viikon, ja on aika tuoda se ihmisten ilmoille. Pieni himo teini-iän grungeiluun lähti ensin ihan viattomasti parista ruutumekosta ja kivipestyistä farkkulegginseistä vuosi sitten keväällä. No problem. Syksyn pimeyden hiipiessä alkoivat vanhat maiharit sytytellä kipinöitä mielessä, ja niiden löytyminen äidin kaapista nosti suuren riemun aallon (ovat muuten olleet suurella käytöllä tänä talvena). No problem. Sotkuiset hiukset minulla on aina, niitä ei lasketa grungeksi. Ei ongelmaa siinäkään. Mutta mikä on tämä viehtymys ruutupaitoihin, Nirvanan kuunteluun, bändien logoihn ja yleiseen boheemiin ilmapiiriin?!
Syytän upeaa Cobain Unseen -kirjaa. Mut ei se väärin oo.
ruutupaita Carlings, Nirvana-paita yläasteelta, legginsit Pieces, maiharit Molt's/yläaste, pipo self made, nörttilasit Camden, kynsikkäät random.
p.s. Jos musiikista puhutaan, niin grungesta vaikutteensa enemmän tai vähemmän saaneita mielekkäitä bändejä on iso liuta. Nirvanan lisäksi kannattaa tsekata ainakin Bush, Stone Temple Pilots ja The Smashing Pumpkinsin alkutuotanto. Hell, Spotifyhan on ystävä! Palataan siis ehkä myöhemmin astialle playlistin muodossa...
Aaaah!!! täydellinen asu!!! ja edelleen Kurt<3
ReplyDeleteHihii, ihan mahtavia kuvia. Sulle käy ilmeisesti mikä tyyli vaan. :) Ja sunkin irvistys on aika muikea!
ReplyDeleteIhania kuvia! :)
ReplyDeleteAivan IHANA toi 3. kuva! ^__^
ReplyDeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeleteOops sori, tuo viime kommentti oli minulta, vahingossa olinkin vielä kirjautunut kaverin tunnuksilla hehe. Piti sanomani siis; että olen koko viime viikon kuunnellut melkein pelkästään Stone Temple Pilotsia. Voi että miten se aina kolahtaakin.
ReplyDeleteMun mielestä grunge-tyyli on vastahuuto nykyiselle fiftari-söpöilylle rusetteineen ja korkkareineen ;O) Itsekin mieluusti pukeudun tuon tyylisesti nykyään, sopii jopa ilman alaan ;O) ja eikun Singles-leffa pyörimään!
ReplyDeleteHepa-Neiti, kiitos! ^___^ Kurt<3
ReplyDeleteJoa, kiits :) Irvistellä pitää aina.
Noora ja Reiska, kiitokset :)
Kazza, hee. Voi STP on kivuus, joskin itse löysin sen vasta jokin aikaa sitten, eikä se oo samalla tavalla grungenostalgiaa huokuva kuin monet muut. Mulle siis.
Mikaela, vastakohtiahan ne tosiaan onkin. Mä oon tosin molempien tyylien kannattaja :D Ja täytyy sanoa että Singles ei sano mitään, mutta Reality Bites sen sijaan on ehta grungeleffa noin niinkun tyylin puolesta.
Whaat? Nyt heti etsimään Singles; Matt Dillon, Bridget Fonda ja Chris Cornell! Soundtrackilla Alice in Chains, Pearl Jam, Soundgarden..tulipa mainos ;O) Tämä on se originaali grunge-leffa...
ReplyDeleteHahaa ;) Etsin sen siis käsiini pikimmiten..
ReplyDeleteEn oo koskaan ymmärtäny väitettä, ettei Kurt Cobain ois muka osannu laulaa, vaikka osittain pelkästään varhaisen kuolemansa vuoksi legenda onkin. Jotain perää siinä äijän laulutaidon arvostelussa täytyy kummiskin olla, sillä itehän en osaa laulaa oikeastaan yhtään (nuottikorva on hyvä, mut ääni ei riitä) ja saan silti aina viisi tähteä, ku laulan Nirvanan biisejä Guitar Hero -mikki kädessäni... Se EI voi olla sattumaa.:D
ReplyDeleteSulle kyllä sopii grunge tyylinä, ihan mahtavia kuvia (taas!). Ja siis grunge näyttää sulta muutenkin, ei vaan tyylinä, toi oli jotenkin huonosti ilmaistu :)
ReplyDeleteHei nyt mulla tuli ikävä sekä Reality Bitesia että Singlesiä, pakko katsoa taas pitkästä aikaa! tai koittaa muistaa, yleensä unohdan aika nopeasti kaikki leffat mitkä kiinnosti kun jotain pitäisi valita.
Ja pakko muuten vielä kompata sua noiden ekojen lauseiden osalta, ihan kuin minun päästäni olisi jotain päässyt tänne vuotamaan :)
ReplyDeleteBemary, hmm, mielenkiintoista! Eipä ne biisien melodiat kyllä kummosen vaikeita oo, mutta fiilis niissä on ihan omaa luokkaansa. Siihen eivät kaikki pysty (en tarkota sua Guitar Hero -mikin kanssa, vaan yleisesti Kurtin arvostelijoita :P)
ReplyDeletesarakissa, kiitos!! Rakastan kyllä tuota ruutupaitaa melkoisen paljon. Nostalgia on huippua, mutta toki tiettyyn rajaan asti - nykyhetkessäkin pitäisi elää jonkun verran ;)
Joo munkin mielestä niissä biiseissä on ehottomasti jotain enemmän ku keskivertorenkutuksissa - muutama niistä ihan kovia ikisuosikkejani - ja tykkään myös Kurtin äänestä. Sen takia se laulutaidon arvostelu vähän hämmentääkin. Sitä paitsi eikös laulutaidon hyvyys ja huonous oo monesti kii siitäkin kuka sitä laulua kuuntelee ja arvostelee, makuja ku on nii monia?:p
ReplyDeleteJust noin! Ja siis onhan se eri asia arvostellaanko nyt laulun teknistä puolta vai ei. Kun ottaa huomioon että Kurt ei oo opiskellut laulua virallisesti ikinä, niin ei kai voi olettaa, että se olis huippuluokkaa.. Sitten taas jos arvostellaan vaan sitä että osuuko K nuotteihin ja osaako muutakin kuin vain huutaa, niin en ymmärrä negatiivisia mielipiteitä. Koska onhan se nyt esim. siinä MTV Unpluggedissa nähty ja kuultu että mies osaa laulaa.
ReplyDelete