2011/06/22

Fiction Is My Thing

...Joskin jonkin verran faktakin. Luettuja kirjoja siis!

(Niin ja Tallinnasta on palattu, joskin jalat, ääni ja mieli kaipaavat sen verran lepoa että palataan aiheeseen myöhemmin... Hauskaa ainakin oli!)


George Orwell – Eläinten Vallankumous
Vuonna 1945 julkaistu teos oli minulle tuttu vain 15 vuotta sitten nähtynä animaationa (joka on vuodelta 1955), joten alkuperäinen kirja piti ehdottomasti saada luettua. Kirjassa maatalon eläimet nousevat kapinaan isäntää kohtaan aikomuksenaan lopettaa ihmisen orjana oleminen ja taata yhdenveroiset olot jokaiselle tilan eläimelle. Sikojen johtama vallankumous saa kuitenkin eriskummallisia käänteitä. Orwell oli vankka vasemmistolainen, mutta osallistuttuaan vapaaehtoisesti Espanjan sisällissotaan totesi hän kommunismin olevan vasemmistolaisuuden syöpä. Eläinten Vallankumous on toisaalta neuvostovastainen, minkä vuoksi se vapautettiin Itä-Euroopan maissa vasta 1980-luvun lopulla, ja toisaalta Yhdysvallat haluaisi kieltää teoksen kommunismimyönteisyyden vuoksi. Niin tai näin, se kuvaa mielestäni loistavasti sitä tilaa, johon mikä tahansa poliittinen suuntaus tuntuu väistämättä lipsuvan.

Rob Jovanovic – Richey Edwardsin Jäljillä
Manic Street Preachersin kadonneen kitaristin ja sanoittajan Richard James Edwardsin elämästä kertova teos on kutkuttavaa luettavaa niin hyvässä kuin pahassa. Mainitsinkin tästä jo joskus aiemmin. Myyttisten rokkareiden elämäkerrat kiinnostavat kovasti, eikä Richey todellakaan ole poikkeus – onhan Manics kulkenut elämässäni mukana jo monta vuotta (vaikkakaan en fanittanut bändiä vielä Richeyn ollessa mukana). Kirja ei avaa hillittömästi uusia ovia, mutta auttaa kuitenkin jonkin verran ymmärtämään masennuksesta kärsinyttä miestä. Mielestäni on myös erittäin kiintoisaa, että usean itsemurhan tehneen muusikon tausta on loppujen lopuksi hyvin samanlainen. Näin ainakin omien lemppareideni Edwardsin, Kurt Cobainin ja Ian Curtisin kohdalla. Richeyhan julistettiin kuolleeksi vuonna 2008, vaikka todellisuudessa häntä ei ole löydetty eikä hänestä ole havaintoja sitten helmikuun 1995. Teos on surullinen ja ahdistava ja kuten tällaisissa yleensä, itse kirjallisia ansioita on vaikea arvioida, kun tarina vie mennessään.

Cyanide & Happiness
Netistä vuosia seuraamani neljän heebon piirtämä sarjakuva tuli vastaan printattuna versiona ja alennuksella, joten se pääsi hyllyä koristamaan. Mustaa huumoria viljelevä sarjis perustuu yksinkertaisiin ukkeleihin ja välillä täysin käsittämättömiin tarinoihin. Sitä kirjoittaa neljä nuorta miestä, jotka asuvat jopa eri mantereilla. Mutta nykyaikana ei tarvitse olla samassa paikassa saadakseen yhteispelin toimimaan. Piirustustyyliltään eniten vetoaa Kris Wilson, mutta vitsit toimivat ehkä parhaiten irlantilaisen Dave McElfatrickin tarinoissa. Kirjassa on myös muutamia uusia, netissä julkaisemattomia strippejä.

Dmitri Gluhovski – Metro 2033
Vuonna 2033 ihmiskunnan rippeet ovat siirtyneet asumaan metroon, syvälle Moskovan katujen alle, sillä maan pinnalla vaikuttava säteily ei ole ihmistä varten. Ydinsodan jäljiltä ei ole jäljellä paljoakaan. Maa vilisee säteilyn aiheuttamia mutaatioita eikä tunneleissakaan ole turvallista, mutta ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selvitä, päivä kerrallaan. Yhteiskunnan hierarkisuus ei sekään häviä metrossa mihinkään. Nuori Artjom päätyy kummallisen tehtävän kautta seikkailemaan ympäri metroverkostoa ja kauhukseen hän tajuaa, että koko ihmiskunnan tulevaisuus on hänen käsissään. Skenaario on jollain tapaa turhan todellinen ja siksi teos onkin varsin pelottava sci-fi-jännäri yliluonnollisine elementteineen. Venäläisiä nimiä ropisee sellaiseen tahtiin, että vähemmästäkin menee sekaisin, mutta loppujen lopuksi niillä ei ole väliä. Yli 500-sivuisessa tarinassa myös tapahtuu paljon, minkä vuoksi se on osittain raskasta lukea. Kuin Taru Sormusten Herrasta eri aikakaudella. Kun tähän varautuu, ei kirjan paksuuskaan haittaa. Viihdyttävä pätkä kaiken kaikkiaan, ja odotan innolla jatko-osan suomennosta. Ja täytyy sanoa, että ensimmäinen metromatka (olkoonkin Helsingissä, jonka metroa voidaan pitää vähän kyseenalaisena) kirjan lukemisen jälkeen tuntui normaalia mielenkiintoisemmalta…


Here's some books I've read recently :) George Orwell's Animal Farm is a highly interesting book about revolution and socialism. I saw the 1955 animation of it years ago but it took me a while to actually read the written version.
Rob Jovanovic has written a book about Manic Street Preachers' guitarist Richey Edwards who went missing in February 1995 and was never found. Richey is one of the mythical rock 'n' roll characters which I truly love, and reading his story brought tears to my eyes.
Cyanide & Happiness is a comic series that is published in the Internet, so as I found a printed version of some of the best strips at a discount, I had to get it to myself. Hilarious!
Also Metro 2033, a sci-fi novel from the Russian author Dmitri Gluhovski is something I've stumbled into. The story happens mainly in the metro tunnels of Moscow, where the remains of the human race have been forced to live in. The book is a bit heavy, kind of like a modern Lord of the Rings, but I enjoyed it.

7 comments:

  1. Eläinten vallankumous kuvaa imho myös tosi hyvin sitä, miten kaikki alkaa hyvistä tarkoituksista ja lupauksista, ja miten kansa luottaa hallitsijoihinsa. Silloinkin, kun alkaa pikkuhiljaa mennä touhu uskomattomammaksi ja uskomattomammaksi: varsinkin yhteinen vihollinen tai uhka saa pitämään yhtä ja pitämään kiinni siitä ajatuksesta, että näin on kaikkien parempi. Ja sitten ollaankin yllättäen siinä, että "Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." Näin tyrankia rakentuu...

    ReplyDelete
  2. Mulla on Eläinten vallankumous lainassa (ja sain sopivasti tuon lainattuani myös oman kirjan englanniksi), pitäis nyt viikon aikana se lukaista, ett saisin palautettua, kun Helsinkiin päin menen.

    ReplyDelete
  3. Me luettiin Eläinten vallankumous pakollisena lukiossa. En muista siitä juuri mitään - paitsi siat ja maalatut säännöt ladon seinässä. Taisi siinä joku viisas hevonenkin olla... jäi siis oleellisimmat mieleen näemmä. :D Cyanide&happiness hihii!

    ReplyDelete
  4. Meilläkin oli Eläinten vallankumous lukiossa, muttei pakollinen vaan jaettiin ryhmiin ja jokainen sai jonkun klassikon luettavaksi ja minä sain tuon. Minä tykkäsin kyllä lukioaikana kirjasta paljonkin. En tiedä miten nyt kolahtaisi.

    Tuota Richey-kirjaa olen miettinyt, että pitäisi ostaa. Itse en Manicsia vielä 1995 kuunnellut, mutta aika pian sen jälkeen. Kuulostaa kiinnostavalta vaikka tuskin se juuri tarjoaa mitään kauhean uutta.

    ReplyDelete
  5. Maria, ihan totta. Kun alkuperäiset ihanteet menee pikkutarkemmaksi ja tulee nimenomaan noita ulkopuolisia uhkia, sitä luottaa sokeasti vallanpitäjään eikä asioita kyseenalaista niin helposti. Etenkin jos kaikki tapahtuu pikkuhiljaa.. Helppohan se on sitten ulkopuolisena tuomita tiettyjä kulttuureja ja yhteiskuntia, kun ei ole siellä elänyt.

    Mörri, sen onneksi lukee nopeasti :)

    Joa, oleellisimmat joo :D Cyanide & Happiness on paras!

    Duvessa, varmasti nuorelle mielelle Eläinten Vallankumous on oivaa luettavaa, se pistää kyseenalaistamaan olematta liian monimutkainen.. Siksi kai mekin se yläasteella luettiin. Richey-kirjaa suosittelen kyllä, ainakin itelle se Richeyn lapsuus oli uutta.

    ReplyDelete
  6. Tosta kuvasta tulee mieleen mun obsessive compulsive käytös kirjakaupoissa. Ostan aina kolme/neljä kirjaa kerralla ja niiden kansien on aina pakko matchatä, joko värillisesti, teemallisesti tai muuten.. Is there something wrong with me? Teen ihan samaa leffavuokraamoissa, en pysty ottaa leffoja kerralla muuten kuin jos ne kannet ovat yhteensopivia.

    ReplyDelete
  7. 5plitreel, haha, ihana :D Mä teen tota kyllä kans, silloin jos on vaikka joku kolme pokkaria kympillä -kampanja, niin ei se kolmas voi olla ihan random vaan on jotenkin sovittava johonkin.. Ja sama tietysti kirja-, levy- ja leffahyllyissä kotona :)

    ReplyDelete