2010/03/16

Alice in Wonderland

I'm investigating things that begin with the letter M.



Koska marsilaisten keikka osui päällekkäin suuresti odotetun Burton-uutukaisen ensi-illan kanssa, piti Ihmemaan asukkeja käydä tapaamassa vasta seuraavana päivänä. Leffaan tietysti pukeuduttiin asianmukaisin varustein, vaikka varsinaisia henkilöitymiä asuista ei ehkä olekaan havaittavissa. Yhdistetään Alice, Red Queen, hyppysellinen Mad Hatterin hulluutta ja raitapaitaisten poikien kaksosefekti, niin saadaan Bubble ja Ravenwaves, jotka kirosivat korkojaan kävellessään loskassa kaupasta toiseen ennen elokuvan starttaamista. Ja jotka söivät leffakarkkeja oksennusoloon asi. Ja jotka yleensäkin tekevät juuri sitä kaikkea järjetöntä, joka heidän kokemuksensa perusteella pitäisi osata tehdä toisin...


Alice in Wonderland on juuri niin ihmeellinen, kuin mitä kaikkien aikojen mielikuvituksellisimmalta ohjaajalta vain voi odottaa. Tietokonegrafiikka ei missään vaiheessa tuntunut tehdyltä, vaan maailma oli todellinen. 3D ei sen sijaan tuonut mielestäni lisäarvoa kohtauksille. Toisin oli Tim Burtonin hovisäveltäjän, Danny Elfmanin, luoman scoren kanssa - tämä mies kun ei koskaan ripottele nuotteja harhaan. Mia Wasikowska suloisena Alicena ja Helena Bonham Carter isopäisenä, lemmenkipeänä ja hirmuisena Red Queenina olivat nappivalintoja. Myöskään hatuntekijä-Depp ei pettänyt tälläkään kertaa harottavilla silmillään, hellyttävällä s-viallaan ja välillä esiin tulleella ronskilla skottimurteellaan. Positiivinen yllätys oli Fatboys, Tweedledee ja Tweedledum, hieman yksinkertaiset kaksoset, joiden ilmeet ja aksentit olivat odottamattomia, mutta niin täydellisiä. Myös March Hare oli kaikessa tärinässään ihan hervoton. White Queen sen sijaan oli mielestäni hieman liian eleetön. Olisin myös kaivannut enemmän Absolemia, ihan vain siksi, että Alan Rickmanin ääntä jaksaa kuunnella loputtomiin.


Välillä tarina olisi tarvinnut pientä potkua, jotain enemmän, muchier, mutta loppua kohden jännitys tiivistyi juuri sopivalla tavalla. Ja toki Burtonin maailmat itsessään ovat niin mielettömiä, ettei juonen edes tarvitse olla kovin kummoinen. Jossain määrin näin ensimmäisellä katselukerralla fokus suuntautuikin kaikkeen siihen ihmeelliseen visuaalisuuteen, mitä valkokankaalla pyöri, ja kokonaisuuden paremmaksi hahmottamiseksi tarvittaisiin ehdottomasti toinen kerta. Ja vaikka rakastankin satumaailmoja, taipuisin ehkä silti Burtonin teoksissa niiden synkempien kannalle. Niiden, joiden yltiömakeat yksityiskohdat luovat pysäyttävän kontrastin kaikelle rosoiselle. Yksinkertaistettuna: ei ole Edward Scissorhandsin voittanutta.


Elokuvan pääpointti on rohkeus. Pitää uskoa mahdottomankin olevan mahdollista, jotta voi voittaa pelkonsa ja pystyy tekemään sen, mitä oikeasti haluaa - ei vain miellyttämään muita. Kuulostaa varmasti tutulta ja tavoittelemisen arvoiselta monille. Jos voisin, tipahtaisin mielelläni kaninkoloon ja seikkailisin Wonderlandissa/Underlandissa teekutsuilla ja palatseissa, ja kenties jopa taistelisin Jabberwockya vastaan. Mutta koska se ei ole mahdollista (siis opimmeko äsken yhtään mitään?), täytyy tyytyä henkeäsalpaavaan elokuvaversioon.

Sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast.



20 comments:

  1. Tytöt on ollu niin söpösinä!!! Mun ois tarkotus mennä katsomaan leffaa lauantaina.. can´t wait!! :)

    ReplyDelete
  2. Mäkin kirjoitin tästä tänä aamuna ;O) Mun fiilikset leffasta oli vähän blaah, olin jotenkin pettynyt tarinan onttouteen mutta visuaalisesti en pettynyt jälleen kerran yhtään!

    ReplyDelete
  3. Kauniit asut! Ite kävin myös su katsomassa ja oli se aikamoista silmäkarkkia. Juurikin isonuppikuningattaren linnan yksityiskohdat pelikorttisymbooleineen... Nom!

    Visuaalisesti jees, kiva satu myös aikuisille. 3D ei tuonut paljoa lisää tarinaan. Pidän siitä, miten kuvista aina näkee, että Burton on tekijä. Esim puiden väkkyryys jne.

    ReplyDelete
  4. Ihanat asut teillä :)

    Kävin itse katsomassa ensi-illassa ja en pettynyt kyllä yhtään, vaikka odotukset olivatkin todella korkeella. Eipä mulla tohon sun analyysiin kauheasti lisättävää, aika lailla samoilla ajatuksilla menen, mutta itselleni vielä pisti silmiin mahtava puvustus. Etenkin Liisan puvut, mmmmm <3

    ReplyDelete
  5. mä oisin halunnu mennä emilian kans kattomaan ton, kun ollaan luettu se kirja, mutta harmi kun ei ikä vielä riitä :( täytyy sit varmaan jotenkin muuten kattoa se sen kanssa :) ite kun käyn leffassa harvemmin, joten en varmaan tätäkään käy kattomassa vaikka deppin haluisin nähdäkin <:)

    ReplyDelete
  6. Kommentoinkin jo Ravenwavesille, mutta sanon samat sanat täällä, ihanina olette olleet jälleen kerran!

    Ja eiköhän tuo leffa täydy mennä katsomaan, jo ihan vaikka yleissivistyksen takia :)

    ReplyDelete
  7. Kun me ei vain koskaan opita :D

    ReplyDelete
  8. Ihania kuvia teistä tytöistä! Leffakin pitäis nähdä mitä pikemmin.

    ReplyDelete
  9. Oi miten somat asut ja ihania kuvia :) Leffa oli kyllä niin parhautta!

    ReplyDelete
  10. Kyllä se on niin, että pakkohan se on käydä katsomassa. Pitää keksiä vaan joku patenttiteline niitä laseja varten, ei olleet mun kolville suunniteltu.

    xoxo, Prefecta
    Another Fab Day

    ReplyDelete
  11. Hepa-Neiti, kiitos ^___^ Lauantaihin ei onneksi oo enää montaa päivää ;)

    Mikaela, taitaa aika monissa arvosteluissa olla vähän samaa fiilistä, että tarina ei toimisi ilman sitä uskomatonta maailmaa ympärillä..

    Oola, mietin leffassa istuessan ihan samaa noista puista! Burtonilla ne ovat aina ihanan vänkkyröitä :)

    Ence, kiitos :) Mä en puvustukseen kiinnittänyt jostain syystä niin paljoa huomiota, Liisankin mekot olivat kyllä ihania mutta vaaleansininen väri ei ole ihan se herkuin mielestäni..

    hyppysellinen, kirjan kanssahan leffalla ei ole kauheasti tekemistä, tai hahmot ja maailma on sama, mutta juoni erilainen. Mut ehkä sitten vuokraatte dvd'n, kun Emilia on vähän kasvanut :) Kyllä siinä on pari sellasta kohtausta, joita en lapsille näyttäisi.

    Salka, kiitos! Leffa kyllä kannattaa tsekata :)

    ravenwaves, no ei kyllä :D

    Nooruska ja norsis, kiits!

    Prefecta, joo lasit on aika kamalat, tosin yllättävän hyvin kestin istua 2 tuntia ne päässä :)

    ReplyDelete
  12. Oon täysin samaa mieltä tuosta White Queenista! Eleetön ja muutenkin jotenkin...ärsyttävä. En tiedä mikä siinä tökki niin kovasti :/ Mutta muuten pidin elokuvasta todella paljon.

    ReplyDelete
  13. tuijja, jotenkin tuntui että White Queenista paistoi läpi näytteleminen. Etenkin, kun tuntee Hathawayn muita rooleja. Kuningattaressa ei ollut mitään aitoa, ja tuntui, että kohta sekin pimahtaa ja alkaa käskyttää alamaisiaan sisarensa tavoin..

    ReplyDelete
  14. Musta se loppu oli ihan kauheaa Disney-höttöä o__o

    White Queenista tuli sama fiilis, odotti että se tekee jotain pahaa! Liian täydellinen jotenkin.

    Mutta muuten tykkäsin, rakastin jopa ensimmäisen tunnin ajan.

    ReplyDelete
  15. Ootte aina niin söpöinä! <3
    Meen varmaan torstaina kattoon Liisaa Mardenarden kanssa, ku on Superpäivät ja molemmilla ehkä just sen verran rahaa, että voi liput maksaa 8D Ärsyttää vaan, kun pitää mennä kattoon se 3D-versio (Jkyläs ei näytetä sitä normiversioo), kun mun silmät eikä pää tykkää niistä laseista yhtään... Toivon mukaan ei pilaa taas koko leffailua :s

    ReplyDelete
  16. Willow, no wää, mut kiitos! Täälläkään ei ollu 2D-versiota saatavilla. Mulla ne lasit pysyy yllättävän hyvin päässä, ainoa vaan että nenää tietenki painaa ja häiritsee se, kun ne tummentaa niin paljon. Kaikenlisäksi näillä eriparisilmillä ei oikeasti meinaa edes nähdä niitä 3D-juttuja. Tai ainaki mä olettaisin, et niitten pitäis olla jotenki paremmannäkösiä.

    ReplyDelete
  17. Söpikset asut =)

    Mietteesi elokuvasta osuvat aika hyvin yksiin omieni kanssa. Mietin kyllä että pitäisiköhän mennä katsomaan tuo uusiksi, 2D:nä - ja senkin takia, että kaikesta hauskasta puheesta saisi paremman tolkun, kun se näkemäni lehdistönäytös oli tekstittämätön ja se mainisemasi Deppin skottiaksentti *hieman* hankalaa ymmärtää ajoittain ;-)

    ReplyDelete
  18. Paivi, kiits! Tekstillinen versio olisi tosiaan ehkä ihan hyvä katsoa ;) Itse kävin joskus muinoin kattomassa SW ep.I'n Briteissä, ja täytyy sanoa, että ei se JarJar Binksinkään mongerrus ollut helpoimmasta päästä..

    ReplyDelete
  19. Heh, voin vaan kuvitella :) JarJar Binks ei varmasti ole mitään helpompia ymmärrettäviä, samoin voisi ajatella vaikkapa Trainspottingia...

    Kävin muuten eilen katsomassa tämän nyt tekstien kera, mutta koska se on niin omaa kieltään, ei niistä teksteistä paljon hyötyä suoranaisesti ole :) mitään oleellista ei ollut jäänyt ymmärtämättä siis.

    ReplyDelete
  20. Paivi, voisi Trainspotting mennä kyllä täysin ohi ilman tekstejä! Mut hyvä, että ekallakin kerralla kaikki olennainen tuli tästä leffasta ilmi :)

    ReplyDelete