Minut suorastaan patistettiin valitsemaan edellisen viikonlopun vuokraleffaksi Jarhead, Merijalkaväen Mies (traileri täällä). Innokkaana sen hyllystä nappasinkin ja suuntasin pitkän perjantaipäivän päätteeksi kotipatjalle (sen sohvan puutteessa...), kera nachojen ja salsan, valmiina tuijottamaan kehuttua sotadraamaa. Mutta kun ensimmäinen kohtaus alkoi, mitä tapahtuikaan: hienoinen déjà vu -ilmiö, HUPS, olen sittenkin nähnyt tämän leffan. Vaikka olin aivan varma että en! En oikeasti koskaan unohda näkemiäni leffoja, ainakaan, jos näyttelijöinä on yksikään lempparini. Jostain syystä tämä oli unehtunut. Taisi muuten tulla töllöttimestä syksyllä? Anyhow, eipä toinen tai kolmas tai sadaskaan katselukerta ole paha asia, kun kyseessä on laadukas elokuva.
Elokuvassa parikymppinen Anthony Swofford ei oikein tiedä mitä tekisi elämällään, ja päättää hankkiutua armeijaan. Koulutus on kovaa kuten tiedämme, mutta Swoff etenee tiedustelija/tarkka-ampuja-joukkoihin ja satojen tuhansien jenkkisotilaiden mukana päätyy taistelemaan aavikolle Kuwaitin puolesta. Hiekassa, kuumuudessa, öljyssä ja miesten välisessä läpänheitossa on oma hohtonsa, mutta miten pysyä järjissään kaiken tämän keskellä? Miten selvitä koti-ikävästä, entä pysyä ylipäätään hengissä?
Swoffina nähdään Jake Gyllenhaal, mainiona kessuna Jamie Foxx sekä tärkeänä tupakaverina ja ampujapartnerina Peter Sarsgaard (joka on kovaa vauhtia nousemassa lempinäyttelijöideni joukkoon). Jokainen heistä tuo todentuntuisuutta tarinaan. Maailman rasittavin hahmo Fowler ja lukuisat muut tuovat omat mausteensa soppaan. Vastoinkäymisiä sattuu, mutta niistä on vain selvittävä. Tylsyyttäkin vastaan täytyy taistella mitä kummallisimmilla keinoilla - kun odottaa sodan alkavan, aavikolla ei ole kummoista tekemistä. Elokuvan on ohjannut ennenkin loistavaa työtä tehnyt Sam Mendes. Ja rainahan perustuu US Marine A. Swoffordin muistelmille Persianlahden sodasta.
Jos odottaa räiskivää sotaleffaa, pettyy. Draamana pätkä on loistava. Hiekan jyvät voi tuntea narskuvan omassa suussaan, öljyn täyttävän keuhkot ja tukehduttavan hengitystiet. Ja mitä tapahtuu, kun sota loppuu? Onko kokemuksista mahdollista päästää irti?
Welcome to the Suck.
Kuvat
Ei kai me patistettu ;O) Ja sitten olitkin nähnyt jo leffan! Se öljykohtaus missä oltiin pimeässä vuotavien öljylampien äärellä oli kamala, itku meinasi tulla...Koskettava ja erinomainen sota-aiheinen leffa, näistä mä tykkään!
ReplyDeleteSarsgaard on kyllä minuunkin viime aikoina tehnyt vaikutuksen... Pitkään jotenkin inhosin häntä, muttamutta. Osittain syytän An Educationia jota rakastin kovasti, mies on siinä aika loistava.
ReplyDeleteJa hmm, kuulostaa mielenkiintoiselta leffalta, varsinkin kun ei tämä kyseinen genre yleensä kolahda.
Mä oon nähnyt tän leffan, mutta en muista kuin joitain pätkiä..Sarsgaard tosiaan on hyvä! Kai muistat, että on Boys Don't Cry-leffassa!?
ReplyDeleteMikaela, ette yhtään ;) Pari pientä pätkää oli ekalla katselukerralla jäänyt pois, joten ihan hyvä oli kerrata vähän! Ja joo, se öljykohtaus.. Ja etenkin tuli hillitön surku sitä hevosta :'(
ReplyDeleteAnnie Mee, Raoul-rooli Rautanaamiossa ei tosin muakaan sytyttänyt yhtään, mutta nyt asiat ovat toisin ;) Pitää toi An Education kyllä tsekata! Ja sulle suosittelen ehdottomasti Jarheadia :)
ravenwaves, multakin puuttui välistä pari pätkää ekan kerran jäljiltä.. Muistan joo, tai siis että se on siinä mutta en kyllä juuri muuta :D Voiskin kaivaa hyllystä ko. leffan ja katsoa pitkästä aikaa.