Kesäinen veneretki Saimaan selkävesissä tuotti suuren kasan valokuvia, etenkin, kun auringonlasku tummien pilvien lomasta osoittautui harvinaisen silmiä hiveleväksi. Siinä vaiheessa monen kymmenen metrin syvyisen veden pelkääminen ja viimasta aiheutuneet goosebumpsit jäivät kakkoseksi. Fennoskandian suurin kalliomaalauskohde Astuvansalmessa, karpalomehu paikallisella terassilla ja pirskahteleva järvivesi kuuluivat nekin olennaisena osana veneilyyn - jota muuten tulee harrastettua äärimmäisen harvoin. En pidä vesielementeistä, joissa ei näe pohjaa. Tälläkin kertaa laineet uhkailivat vaahtopäisinä ja tuuli enteili myrskyä, mutta botski pysyi kuin pysyikin pinnalla. Seuraavaksi pelkojaan voisi yrittää kohdata purjehtimella Suomenlahdella.
Veneilyasussa olennaisinta oli tuulenpitävä, isän vanha aktivistitakki. Tai lintubongaritakki. Tai parka tai maihari, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kirpparifarkuista pätkäistyt shortsit ovat ehkä parasta, mitä olen koskaan saanut aikaiseksi. Tuska koitti maanantaina kun tajusin, että kesän jumitusvaate ei ehkä ole toimistotyöhön se paras mahdollinen. Voin kertoa, että vaatekaappi ei ole koskaan tuntunut niin tyhjältä. Päivän loput releet perussettiä á la Gina ja Converse.
Suomen luonto <3
ReplyDeleteEi ollut ehkä postauksen tarkoitus, mutta tämä sai mut melkein itkemään. Tuli hirmuinen ikävä veneilyä. Se oli meidän perheen juttu, kun kaikilla muilla oli kesämökit. Oijoi, se keinutus yöllä ja ääni, kun mentiin järven selällä aallokossa. Taustalla tietysti kuului isän kiroilu.. ;)
ReplyDeleteHepa-Neiti, niinpä <3
ReplyDeleteJoa, ei ollut tarkoitus todella, mutta toisaalta minkä tahansa tunteiden herättäminen on aina hyvästä! Mä en oo koskaan ollu veneilyihminen, meillä ei oo ollu venettä ja tuun keinumisesta yleensä merisairaaksi. Mutta varmasti siihen liittyy ihan oma tunnelmansa :)
Oli mukava retki, eikä mistään huomannut, ettet olisi veneilyihminen :) Upeita kuvia sait, en ole vielä edes katsonut omiani...-am
ReplyDeleteToivottavasti seuraavalla kerralla on vähemmän tuulta, niin pääsee se sisäinen veneilyihminenkin sieltä esiin. Kivaa oli ja kuvat hienoja!
ReplyDeleteAM, kyllä toi veneily pieninä annoksina menee varsin helposti, kun ei ne aallotkaan liian suuriksi kasvaneet ;)
ReplyDeleteAnonyymi, mä vähän luulen ettei sellasta ihmistä ole mun sisällä :D Mut oli kivaa silti!