2010/08/09

Heartless

Heartlessia ei nähty Suomen elokuvateattereissa. Eikä Edinburghissa ainakaan heinäkuun puolessa välissä. Tieto masentaisi kenet tahansa (eli minut), mutta onneksi elokuvan dvd tuli nopeasti markkinoille - ja simsalabim, myös bubblen postiluukusta sisään. Sinänsähän pätkän ensijulkaisusta on aikaa jo kohta vuosi, mutta elokuvafestareiden jälkeen varsinaiseen levitykseen se pääsi vasta toukokuussa.


25-vuotias Jamie Morgan (Jim Sturgess) on koko elämänsä ajan tuntenut olonsa erilaiseksi ja syrjityksi. Syynä on suuri syntymämerkki, joka peittää puolet hänen kasvoistaan. Vaikka ystäviä ei juuri ole, kadulla lapset huutavat perään ja kaipaus menehtynyttä isää kohtaan on vuosienkin jälkeen valtava, Jamiella on rakastava perhe ympärillään - asia, joka pitää hänet kasassa. Maailma on kuitenkin jotain ihan muuta kuin rakastava. Väkivaltaisuus lisääntyy kaupungin kaduilla käsittämätöntä vauhtia, eikä turvallista kolkkaa ole enää missään. Kulmilla riehuva jengi ei kaihda mitään. Eikä kyseessä ole mikään tavallinen nuorisojoukko, joka tiedotusvälineiden mukaan käyttää demoninaamareita... Kun Jamien äiti joutuu brutaalin hyökkäyksen uhriksi, saa Jamie tarpeekseen.  Juuri silloin hän tapaa miehen, joka kertoo kaduilla vallitsevan kaaoksen perimmästä ytimestä. Jamiessa herää himo kostaa, mutta myös saavuttaa oma unelmansa. Voiko väkivalta kaikessa karmeudessaan olla avain valoisampaan tulevaisuuteen? Miksi ulkonäkö määrittää meitä liikaa? Onko maailma ylipäätään reilu paikka, kenellekään?


Elokuva on K-18, mitä en ihmettele. Sen verran raakaa meno oli ajoittain (kävelin ympäri asuntoa silmät puoliksi peitettyinä, kun en voinut rauhassa tuijottaa tv-ruutua). Pääasiassa meno on kuitenkin kohtalaisen rauhallista brittiläisille elokuville tyypilliseen tapaan. Voin kuvitella, miten jenkkien käsissä filmistä olisi tullut nopeatempoisempi, mutta joskus on hyvä vain istahtaa ja nauttia maisemista. Visuaalisuus miellytti, Itä-Lontoon utuiset ja rujot kadut vihreine ja oransseine valo- ja väriläiskineen inspiroivat, ja maailmasta välittyi pimeä ja ahdistava kuva. Toki onnen palasiakin pirskahteli synkkyyden välistä - esimerkiksi Clémense Poésyn Tia, joka on enemmän kuin Jamie olisi ikinä voinut kuvitella.

Rooleissa nähdään Britannian sekä tuttuja kasvoja että nousevia tähtiä, kuten Noel Clarke, Joseph Mawle, Ruth Sheen ja Timothy Spall. Sivuosat ovat kuitenkin nimenomaan sivuosia, ja kaiken keskipisteessä on yksi nuori mies. Jamien hahmossa Sturgess muuntautuu täysin toisenlaiseksi, kuin minä häntä ollaan totuttu näkemään. Sulkeutuneisuus, epävarmuus, turhautuneisuus, tuska ja hankala suhde oman itsensä kanssa paistavat läpi ja rooli on uskottavampi kuin mikään hetkeen. Viimeistään tässä vaiheessa tien tähtitaivaalle pitäisi olla apposen auki. Toivon kuitenkin, että Sturgess pitäytyy mahdollisimman pitkälle Hollywood-jumboja pienemmissä kotimaansa indie-pätkissä.


Philip Ridleyn käsikirjoitus ja ohjaus toimivat, vaikka elokuvan lopun toteutuksen suhteen en ehkä olekaan sataprosenttisesti samalla sivulla. Leffa on enemmän kuin osiensa summa, ja päästäkseen pintaa syvemmälle on se nähtävä useampaan kertaan. Vaikka Heartless ei ole varsinaisesti mikään taidefilmatisointi, on se enemmän sitä kuin massoille suunnattua huttua. Ihmisen ja hirviön rajat häilyvät, uhrautuvaisuutta testataan, eikä mikään ole pyhää tai turvassa. Välillä tuntuu, että maailmamme on todella menossa juuri tähän suuntaan, kaaokseen - ilman ulkopuolista pahuutta tai sen vaikutuksen myötä. Ja jokaisen meistä on vielä taisteltava nimenomaan omien sisäisten demoniemme kanssa. Voin suositella elokuvaa kaikille pimeän draaman, pohdintojen ja jännityksen ystäville, jotka eivät pelästy pienestä määrästä verta.



Kuvat

4 comments:

  1. Lainaan tän sit ellen satu vahingossa tekeen tilausta *köh köh*

    ReplyDelete
  2. Reiska, jep :)

    Outoa, sähköpostiin tuli ilmotus Oolan kommentista mutta se ei nyt näy tässä :/

    ReplyDelete
  3. Höh onpas kummaa! Kommentoin sitä, miten kyseinen ohjaaja/kirjailija on suuri suosikkini, että hänen yksi kirjansa on lempparini ja elokuvansa The reflecting skin on suurinta rakkauttani koko elämässäni. Olin teini kun näin sen leffan ja iski kuin metrinen halko.

    ReplyDelete
  4. Oola, Blogger osaa taas tapansa mukaan.. Mulle Ridley on tuntematon, mutta pitääpä tutustua vähän paremmin! Vaikka sitten tohon The Reflecting Skiniin.

    ReplyDelete